16.9 Vicenza – koti

Viimeistä päivää viedään. Pakattiin valmiiksi mukaan otettavat tavarat reppuun ja se perälaatikkoon. Sitten ajettiin navin avustuksella jo tuttuun rekkaterminaaliin. Portti oli kiinni, mutta tiesin oikoreitin ja ajoin Hondan kävelyväylää pitkin suoraan varaston tiskin eteen.

Nämä jäivät kuljetettavaksi.

Nämä jäivät kuljetettavaksi.

Ruvettiin kiskomaan ajovehkeitä pois ja vaihdettiin siviilit päälle. Löydettiin myös jo aiemmin sinne jättämäni leirintäaluesäkki, joten homma sujui kuin elokuvissa. Vielä nimi alle paperiin että ovat vastaanottaneet pyörän tavaroineen kuljetettavaksi ja olimme valmiita vaihtamaan Hondan junakyytiin. Kysyin että milloin se heiltä nyt sitten lähtee. Kuulemma saman viikon perjantaina ja seuraavana torstaina olisi sitten Tampereella.

Taksilla sitten mentiin rautatieasemalla ja ostettiin liput Milanoon. Nyt oli kiva kun ei ollut mitään kiirettä, joten ostimme liput myöhemmin lähtevään nopeampaan junaan joka olisi Milanossa vähän yli kahdessa tunnissa. Sieltä sitten olisi vielä 50 minuutin matka lentokentälle.

Olimme suunnitelleet että söisimme lounasta ravintola Carpaccio’ssa, jonka olimme löytäneet kun kävimme Eicman moottoripyörämessuilla marraskuussa. Valitettavasti paikka oli kuitenkin päivällä kiinni ja jouduimme syömään muualla.

Lento meni aikalailla aikataulussa vaikka lähdimme 20 minuuttia myöhässä ja Riikassa oli vain 45 minuutin vaihto. Onneksi ei ollut kuin käsimatkatavarat, joten ehdimme juuri ajoissa Lappeenrannan koneeseen. Perillä Lappeenrannassa olimme sitten puolen yön aikaan. Lämpötila lentoasemalla oli 8 astetta joka oli aivan sama kuin oli ollut Riikan lentoasemalla.

Eija oli jättänyt lähtiessään auton Lappeenrannan lentoasemalle, jolla sitten jatkettiin. Sumu Imatran uudella motarilla oli tosi sankka, joten piti olla tarkkana että ajettiin oikeasta liittymästä ulos.

Sitten oltiin taas kotona ja yksi kiva retki takanapäin!

Leave a Reply