Ja niin se aamu koitti ja pitkään suunniteltu reissu oli edessä. Ja tietysti satoi. No sadetutka onneksi ennusti että sade lakkaa klo 11 ja sataisi enemmänkin etelässä.
Starttasin klo 9.20 kohti Puumalaa sadehaalari päällä. Haalari ei ole hirmu hauska asu, mutta viileällä kelillä menettelee. Eikä ollutkaan yhtään kylmä vaikka lämpötila oli 11-12. Puumalassa odottelin kahvikupposen edessä kaikessa rauhassa kunnes näytti melko kuivalta.
Lähtiessä tapasin parkkipaikalla Määttäsen Sepon joka ihmetteli miksi olen teltan kanssa reissussa. No sain taas selittää että hienolla ilmalla telttailu luonnonhelmassa on mukavampaa kuin hotellista. No toivottavasti ilmat eivät petä.
Sitten kohti Sulkavaa ja Savonlinnaa. Muutama pisara tuli matkalla mutta ei kastellut tietä eikä kuskia. Tie oli taas kertaalleen nautinnollinen ja naatiskelin mutkista ja V4 -koneen tehokkaasta murinasta. Kyllä nyt kelpaa.
Kun tulin suuremmalle tiellä ei pelkkä koneen murina enää riittänyt ja niinpä pistin Garminista soimaan Hectoria. Fiilinkiin sopi hyvin “Suomi-Neito – American Pie” -piisi; “…siunattu on ruumiisi tuo…”. Kyllä Suomi on kaunista ajella ja etenkin moottoripyörällä.
Savonlinnassa pyöräytin Ravintola Majakan eteen ja söin Lindströmin pihvin. Vähän epäilin valintaa, mutta sitten ihmettelin että miten näin tavallinen ruoka voi olla näin hyvää. Majakka ei taaskaan pettänyt.
Seuraavaksi ajoin Enonkoskelle. Keskellä kylää kosken vieressä oli pieni museokahvila jota äiti ja poika pitivät. He ehdottivat että aja Käkövedelle. Siellä on hyvä kuiva kangaspaikka telttailla. Siispä suunnistin sinne.
Upea paikka. Vähän tunnelma kärsi pienestä sadekuurosta ja sen jälkeisistä itikoista. Mutta aivan upea paikka ja voittaa varmasti kuusi nolla perushotellin. Nyt seuraavaksi kokkailemaan Trangialla hernekeittoa ja lettuja jälkiruuaksi. Ja sitä punaviiniä.
Oli oikein rauhoittavaa loikoilla teltassa ja kuunnella tyynessä ilmassa lintujen ääniä. Oli jopa joutsenia ja niillä oli ilmeisesti perheriita menossa.