Kotipihalla lähdössä.

Niin sitä taas päästiin matkaan. Klo 9.10 oli startti aurinkoisessa ilmassa. Juhlamieltä oli ilmassa sillä taas oli edessä uusi lupaava reissu ja vielä Ducatilla. Voisiko sitä ihminen enempää toivoa. Lisäksi mielessä oli vielä viikonlopun pärinät Imatralla. Että olikin hyvät Imatranajot 30 vuoden odotuksen jälkeen. Ihmisiäkin oli 40 tuhatta ja homma onnistui yli odotusten. Vieläkin on suu virneessä kun muistelee sitä äänten sinfoniaa.

Satun makiat juhlisti reissua taukopaikalla.

Välipaussi oli Satun makiat kahvilassa, jossa piti ottaa alkaneen reissun kunniaksi ihan paakkelsit.

Matkalla vähän hirvitti että milloin se alkaa sataa kun vähän mustalta edessä näytti. No Elimäellä se sitten alkoi, meinaan sade. Ei muuta kuin sadekortonki niskaan ja matka jatkui. Eihän sitä onneksi olla sokerista.

Keskustassa kävin syömässä Karusellissa ja suunnistin sitten satamaan kun sanoivat soittaessa että hyvä olisi olla kolmelta eli kaksi tuntia ennen. Ei paljon tarvinnut odotella koska moottoripyörät pääsevät aina ensiksi. Oli muitakin Imatranajoista tulijoita ja laiva oli ihan täynnä (en muista että koskaan olisi ollut näin täyttä). Sain jopa hyttikaverinkin (yleensä on miespaikalla saanut olla ihan itsekseen). Saksalainen eläkkeellä oleva opettaja oli ollut mökkeilemässä Juvalla. Ihan kiva tyyppi ja tuli hyvä mieli kun se niin kehui minun Saksan kieltä.