28.8 Thionville – Rocroi

Pääsin heti kahdeksalta matkaan kohti kauan odotettuja Ardennien elämysmutkia. Ardennithan sijaitsevat Ranskan ja Belgian rajalla noin muistin virkistykseksi. Olin jo kotona saanut vinkkejä Belgialaisilta motoristeilta mikä voisi olla hyvä reitti Ardennien halki.

Jotta pääsisin reitin alkupäähän pyyhälsin ensin Luxembourgin sivuitse Bouillon nimiseen pikkukaupunkiin etelä Belgiassa Ardennien itäpäässä. Reitillä oli matkaa 97 km läpi Valloonien vuoriseutujen noudattaen osin Semois -joen rantatörmiä. Mutkia pitäisi riittämän. Hotellin olin jo eilen illalla homman helpottamiseksi varannut netistä pikkuisesta vuoristokylästä nimeltä Rocroi pohjois-Ranskassa aivan Belgian rajalla. Reitti kulki suurimmaksi osaksi Ranskan puolella.

Maiden vaihtumista ei näillä nurkilla juuri huomaa kun kielikin pysyy samana. Maakyltin saattaa jossakin huomata.

Ardenneilla mutkaa riittää.

Ardenneilla mutkaa riittää.

Kyllä olikin makoisa vuoristotie. Itse pidän erityisesti tällaisista mutkaisista metsäseudun teistä enkä niinkään alppien serpentiineistä joissa on suoranpätkä, tiukka neulansilmä ja taas suoranpätkä. Kauhean korkeita nämä nyppylät eivät ole; jotain 300-400 metriä.

Joella oli paikoin paljon melojia kanootteineen vaikka tähän kuvaan ei juuri sattunut.

Joella oli paikoin paljon melojia kanootteineen vaikka tähän kuvaan ei juuri sattunut.

Vehmasta rantaa.

Sivuhaaran vehmasta rantaa.

Oltiin ilmeisesti pelipaikoilla sillä moottoripyöriä ilmestyi maisemaan kuin sieniä sadekelillä. Ja ohihan ne kaikki minusta menivät. Kiva oli tietä kurmuutella menemään.

Frahan kaupunki. Kyllä tekee joki tiukan mutkan. Se nimittäin jatkuu kuvan oikeassa reunassa takaisin päin.

Frahan kaupunki. Kyllä tekee joki tiukan mutkan. Se nimittäin jatkuu kuvan oikeassa reunassa takaisin päin.

Pää pilvissä.

Pää pilvissä.

Välillä oli kaunis pikkukylä ranskalaisine kahviloineen ja sitten taas vaihdettiin vehmaan Semois-joen toiselle puolelle esiaikaisen kivisillan yli.

Tie oli pääsääntöisesti melko hyväkuntoinen, mutta ei nyt kuitenkaan Saksan maalaisteiden veroinen. Huoltoasemia oli niukasti ja niissäkin myytiin vähän mitä sattui. Jostakin oli bensa loppunut ja jossakin oli summeri joka olisi vissiin soinut läheisen maalaistalon keittiössä. Tyyliin soita jos tarviit bensaa.

Viimein pääsin perille Rocroihin. Pieni kylä jonka kaikki palvelut olivat keskusaukion laidalla. Kylää ympäröivät 1500 -luvulta olevat matalat vallihaudat. Hotelli oli aukion reunalla nimeltään Hotel du Commerce. Pikku ravintolahotelli jonka nuori isäntä juoksenteli ympäriinsä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut mutta selvittiin. Ducati laitettiin hänen henkilökohtaiseen autotalliinsa, vaikka tuskinpa se näin pienessä kylässä mihinkään olisi hävinnyt.

Rocroi pikkukaupunkia ympäröivät vahvat 1500 luvulta olevat vallit.

Rocroi pikkukaupunkia ympäröivät vahvat 1500 luvulta olevat vallit.

Nää kukkaikkunat on aina niin kivoja. Tää on Rocroin keskusaukiolta.

Nää kukkaikkunat on aina niin kivoja. Tää on Rocroin keskusaukiolta.

Söin sitten lounastakin. Tilasin jotain listalta ja pöytään tuli iso salaattilautanen jossa oli paistettuja perunoita ja lihakimpaleita. Kun olin tilaamassa laskua niin pöytään tuodaan lautanen jossa oli iso pihvi, perunoita ja lehtisalaattia. Eli se ensimmäinen olikin alkusalaatti. Niinhän siinä kävi että syömättä jäi. Kun ei mahdu niin ei mahdu. Piru kun osaisi edes vähän ranskaa.

Tässä tarkka ajettu Ardennien maisemareitti

Leave a Reply