16.8 Rognan-Luleå (S)

Nyt on kiire. Sääennuste sanoo että kahdesta eteenpäin sataa ja runsaasti. Siispä sain pinnisteltyä niin että pääsin matkaan jo 7:30. Määränpää ei ollut tiedossa mutta kohti itää Ruotsiin. Reitti vei ensin 20 km etelään ja sen jälkeen kohti itää.

Tie kulki jokilaaksoa pitkin ja ympärillä oli jylhiä vuoria.

Maisema oli vuoristoinen ja tie hyväpintainen.

Maisema veti hiljaiseksi. Ei mitään katsoi mihin suuntaan tahansa.

Vähän rajan jälkeen noustiin 740 metriin ja kaikki puut loppuivat. Lämpötila oli 11 astetta ja pieni tuuli pilvisen sään ohella teki ilman koleaksi. Matkalla oli huilipaikoilla asuntoautoja. Ilmeisesti vielä nukkumassa koska ei näkynyt liikettä.

Vähä vähältä puusto lisääntyi ja muuttui Lapin vaivaiskoivuiksi ja edelleen kuusimetsäksi. Mentiin Pieljekaisen kansallispuiston halki. Saatoin ajaa tunnin eikä näkynyt kuin ehkä viis autoa ja niistäkin yksi oli poliisi. Ei näemmä ollut kiinnostunut minun tasaisesta 20 km nopeusylityksestä. Näillä liikennemäärillä ei juuri poliisien sakkokiintiöitä täytetä. Tuntui siltä että tänne jos kone hyytyy niin pitkä matka on korjaamolle. Tunne oli turha sillä Ducati murisi luotettavasti tunnista toiseen.

Poroja oli syytä varoa, vaikka ei ne ryntäilekään tien yli kuten hirvet.

Ja olihan tietysti niitä poroja joita piti varoa. Niitä näki vähän väliä.

Näillä nurkilla on mielenkiintoinen tapa ohjata liikennettä asfalttitöiden yhteydessä. On liikennevalo, joka pysäyttää toisen puolen liikenteen. Sitten on vilkkuvaloilla varustettu auto joka vetää letkan valolta toiselle. Tekee sitten uukkarin valojen kohdalla ja jatkaa toisen puolen kaistaa. Ei ainakaan pääse kaahailemaan.

Paikannimet ovat ilmeisesti saamelaisperää; kuten Arjeblog ja Suddesjaur. Pysähdyin Arjeblog’iin varhaiselle lounaalle. Kahvilan pitäjä ihmetteli miten hyvin suomalaiset puhuivat ruotsia. Sanoin että on pakko koulussa lukea. Kysyi sitten että miksi. Selitä siinä sitten kun ei itsekään moista ymmärrä.

Päätin jatkaa Luleå’n koska matkalla ei paljon muitakaan vaihtoehtoja ollut. Pääsin perille ilman kastumista ja varasin yön Comfort hotel Arcticista.

Illalla kävin ihmettelemässä kulttuurieroja. Olisin halunnut juoda kaljan jossakin peruspubissa pikän ajomatkan päätteeksi. Kaupunki on kohtuu iso mutta olutkuppiloita ei ole missään. On kyllä partureita, hienoja ruokaravintoloita ja kahviloita yms. Piti oikein kysyä ja löytyihän se viimein, mutta vähän syrjemmältä.

Leave a Reply