20.8 Lienz – Kitzbühel

Tänään oli tarkoitus mennä Grossglocknerille, joka on alppien kuuluisimpia teitä. Itse nyppylä on Itävallan korkein 3798 m ja myös tie on korkein 2504 m. Ylityksellä on yhteensä 36 neulansilmämutkaa ja sen pituus on 47,8 km. Passo on auki toukokuun alusta lokakuun loppuun ja vielä nyt elokuun lopussa oli rinteillä paikoitellen lunta. Yritimme startata heti aamusta sillä iltapäivälle oli olemassa pieni sateen uhka. Ajo olisi riittävän jännittävää ilman vesisadetta tai kaiken näkyvyyden vievää pilveä ympärillä.

Lämpöä oli aamusta vähän yli kaksikymmentä kun pääsimme matkaan 8.30. Ensin ajoimme Heiligenblutiin joka on alppitien päässä. Heti sen jälkeen oli tietulli jossa keräsivät 26 euron pääsymaksun.

Tie Grossglocknerille on erityisesti motoristien suosiossa.

Lämpötila putosi ylhäällä neljääntoista, mutta koska vauhti ei ollut kova niin ei kylmä vielä vaivannut. Monien mutkien jälkeen olimme ensimmäisellä huipulla nimeltään Hochtor Pass. Siellä nautittiin kahvit ja paakelsit 2505 metrin korkeudessa.

Ostettiin matkamuistoksi tarroja ja T-paita. Kaksi kolmasosaa matkasta oli kuitenkin vielä edessä. Maisemat oli huimia ja vuoria oli joka puolella mihin katsoi. Muutama lehmä ja lammaskin oli eksynyt tänne asti. Mahtavat olla hyväkuntoisia kun kiipeilevät koko päivän rinteitä ylös ja alas.

 

Puustosta ei ollut tietoakaan kun päästiin ylemmäs.

Näin korkean paikan kammoiselle ylöspäin meno sujui kohtuullisen helposti, mutta sitten kun piti tulla alas jyrkkää vuoren seinää jossa ei ollut yhtään kasvillisuutta erottamassa tietä kilometrien syvyisestä rotkosta niin teki vähän tiukkaa. No, hiljaa alas tultiin kuitenkin ja kävi mielessä että joka paikkaan sitä pitää itsensä tunkea. Alempana metsäosuus oli jo paljon helpompi.

Tiessä oli yhteensä 36 neulansilmämutkaa. Tietysti normimutkat siihen päälle.

Kun huikea ajourakka oli ohi pysähdyttiin lounastauolle ja päätettiin seuraavasta kohteesta. Suuntaamme seuraavaksi Kitzbüheliin. Se on tunnettu alppikaupunki, joka on kuuluisa mm. Hahnenkammin syöksykisasta.

Reitti kulki pitkin vehreää laaksonpohjaa josta käännyttiin pohjoiseen Thürn passon kautta. Se oli jo lastenleikkiä tällä kokemuksella. Yöpaikka varattiin vasta perillä paikasta nimeltä  Hotel Maria Theresia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *