31.8 Bochum – Hamburg

Sitten olisi luvassa siirtymä pohjoiseen lähemmäs lauttarantaa. Ajattelin että viettäisin reissun viimeisen yön Hampurissa jossa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan ja minusta se on mukava kaupunki. Google ilmoitti että ykköstiellä joka sinne johtaa ei ole tietöitä joten matkan pitäisi joutua hyvin.

Toisin kuitenkin kävi. Tietöitä ei ollut paljon, mutta silloin kun niitä oli niin kaikki kolme kaistaa olivat jumissa kilometritolkulla. Varsinaisia “töitä” ei juurikaan näkynyt vaan ainoastaan yksi kaista oli pois käytöstä ja se jumitti koko autobaanan. Pahin “Stau” eli ruuhka oli Hampurin sisäänajoväylällä. Ainakin 10 kilometriä seisovaa moottoritietä. Onneksi autot antoivat melko mukavasti tietä ja pääsin kolmeakymppiä rumpsuttelemaan jonojen välistä.

Ajaminen oli ruuhkien takia aika rasittavaa ja sen sijaan että olisin ollut perillä kolmelta niin kello olikin lähempänä kuutta. No onneksi olin varannut hotellin jo edellisenä päivänä Scandic Hamburg Emporiosta. Iso, hieno mutta vähän steriili hotelli. Siellä oli kuitenkin hyvä parkkihalli johon Ducatin sain talteen. Lisäksi huone on tilava erityisesti Bochumin Ibis hotellin minihuoneen jälkeen.

Pakollisen kypäräkaljan jälkeen kävin suihkussa ja suuntasin kaupungille tsekkaamaan Reeperbaanin tarjonnan. Samat huijauspaikat siellä on kuin seitkytluvullakin. Peep show’t ovat kuitenkin jääneet pois muodista. Tyttökadulla ei ollut asiakkaita, mutta oli kylläkin paljon tarjontaa. Tuli siksi ahdistava olo ja piti nopeasti poistua takavasemmalle.

Kaupungilla riitti monenlaista kulkijaa. Transut vetivät kaupunkikierroksia St Paulissa, moottoroidut mäkiautot olivat porukalla liikenteessä, paljon äänekkäitä miesjoukkoja mekasti kulmabaareissa ja sitten oli vielä suuri polkupyöräilytapahtuma.

Tuhansia fillaristeja virtasi keskustan läpi. Poliisit olivat sulkeneet kadut, jotta pääsivät ajamaan.

Hampurin keskustassa ajavat pyörillä porukalla joka kuun viimeinen perjantai. Pyörissä oli kaikenlaista valoa ja isoa musiikkivekotinta. Jos ei muuta niin rimputtivat kelloa. En tiedä paljonko niitä oli mutta ainakin 15 minuuttia niitä virtasi koko ajan ohi. Tapahtuman tarkoitus on vain muistuttaa polkupyöräilyn mukavuudesta. Autoilijat varmasti tykkäsivät kun oli taas yksi “Stau”.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *