Hotellin takapihan kautta pääsi oikaisemaan Trierin kävelykadulle. Oli niin vihreän näköinen puisto että piti ikuistaa filmille. Täällä on muuten ihan tajuttoman isoja ja vanhan näköisiä lehtipuita keskustassa.
Hotellin takapihan puisto jonka läpi kuljettiin keskustaan.
Ensimmäiseksi parturiin kun en ole kymmeneen vuoteen käynyt. Oli kunnon ammattilaisen otteet. Homma oli valmis muutamassa minuutissa ja hienoa jälkeä tuli.
Ensimmäinen parturireissu kymmeneen vuoteen.
Kaikenlaisia patsaita löytyi. Tässä esitellään erilaisia käsityöläisammatteja.
Patsaissa riitti ihmettelemistä.
Koska oli perjantai-ilta niin liikettä oli tavallista enemmän.
Perjantai-illan huumaa Trierin torilla.
Hyvän ruuan jälkeen kuulemma kuuluu ottaa snapsi niin ruoka sulaa paremmin. Mikäpäs siinä, maassa maan tavalla.
Ja ei kun matkaan. Määränpäänä tänään Trier. Ilma oli hieno ja matka joutui autobaana ykköstä koska liikennettä oli saksalaisittain kohtuullisesti. Matkan varrella oli kyltti “Nürnburgring”. Käännettiin suunta sinne. Rata sijaitsee Eifelin ylänköseudulla hienojen mutkateiden ja kauniiden maisemien keskellä.
Eifelin ylänköalue on upeata seutua. Kauniiden vihreiden maisemien keskellä mutkittelee hyväpintainen maalaistie välillä pieniä jokia sivuten.
Mutkateistä ja maisemista nauttien saavuttiin kohteeseen. Päärakennuksen edessä yksi viritetty Porsche päästeli vaikka muuten olikin aika rauhallista kun ei ollut ajoja.
Nürburgring. Minusta on parempi se saksankielinen “Grüne Hölle”.
Sain Eijan yllytettyä ajamaan radan simulaattorissa kun ei suostunut ihan oikeasti radalle. Penkissä oli kuitenkin tärinät ja kaikki.
Eija Nürnburgringin simulaattorissa.
Nürnburgring on aika massiivinen paikka. Siellä on nähtävillä erilaisia kilpa-autoja sekä olisi saanut myös vuokrata kyydin siten että rata-autolla olisi ollut kuski mukana. Kumpikaan ei uskaltanut moiseen. Liekö vanhuus taas syynä – ei tietenkään.
Eijalla oli kuitenkin nyt sen verran kokemusta vauhdista että istutettiin se Alfan rattiin. Hyvin matka joutui Trieriin asti. Hotelli oli valmiiksi bongattu Best Western Trier City. Kun oltiin tsekkaamassa sisään huomasin että minähän olen täällä jo ollut. Vuonna 2018 tuli ajettua pitkä euroopan kiertua Ducati Multistradalla.
Auto saatiin survottua hotellin alle parkkihalliin. Ei siksi että se olisi ollut täynnä, mutta oli melkoisen ahtaat ajoväylät maan alle. Sitten kaupunkia tutkimaan.
Trierin keskustassa oli jotkut Mosel-viinin maistelujuhlat.
Päätettiin olla Trierissä kaksi yötä että ei olo ole liian levotonta.
Trierin kuuluisin nähtävyys on roomalaisaikainen Porta Negra.
Trierin kävelyalueen toisessa päässä on “Porta Negra”. Paljon sitä edemmäs ei kannata sitten mennäkään sillä itse Mosel-joen rannalla ei ole kuin pusikoita. Mikä on vähän yllättävää.
Aamulla autoa hakiessa näimme surullisen näkymän. Giulia oli likaantunut. Siispä äkkiä etsimään autopesula. Pesula olikin ensimmäinen jossa pesuvehje ei juuri liikkunut mutta autoa siirreltiin edes takaisin. Puhdasta kuitenkin tuli ja ongelma saatiin hoidettua.
Ensimmäinen tankkaus sitten Imatran jälkeen. Bensa on täällä 20 senttiä halvempaa kuin Suomessa. Autobaanahinnat ovat Suomen tasoa.
Päätimme ajaa seuraavaksi Düsseldorfiin. Siispä suunta sinne. Ajoaika arviolta neljä tuntia plus pysähdykset. Matka sujui hyvin matkanopeutena140-170 km/h mutta kun tietöitä oli runsaasti jäi keskinopeudeksi 110 km/h. Eija varasi yön H2 hotellista, joka oli rauhallisella alueella lähellä keskustaa mutta ei ollut pahan hintainen. Se löytyikin helposti, mutta ekassa huoneessa ilmastointi oli rikki ja lämpötila varmaan kolmekymmentä, joten vaihdoimme huonetta.
Sitten metrolla vanhaan kaupunkiin. Ilma oli komea ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Jopa niin että kun P:llä ei ollut aurinkolaseja nyt mukana piti etsiä joenrantapaikkojen sijaan varjoisampi mesta. Siellä tilattiin iltapalaksi P:lle Eisbein’ia. Oli sellainen möhkäle lihaa että ei uskaltanut kaikkea syödä, jotta saisi vielä nukuttua vaikka hyvää olikin.
Reinin portailla.Nää halusivat välttämättä poseerata.
Sitten taksilla takaisin hotskiin kun laiskuus yllätti ja hintakaan ei ollut paha.
Yövyttiin Lûbeckin laitamilla Hotel 4 Jahreszeiten‘ssa, johon oli lyhyt matka satamasta. Olin varannut sen jo lähtiessä.
Aamu valkeni Saksassa pilvisenä. Yllätys kuitenkin oli että ulos mennessä oli niin lämmintä. Ei tuullut yhtään ja mittari näytti 19 astetta. Ei ollut tietoakaan sellaisesta Suomelle tyypillisestä kevätkelistä, jossa voi olla lämmintä mutta kun maa ja tuuli on viileä ja voi vaikka vilustua. Kun Suomessa oli lunta ja kuuleman mukaan vain muutama aste plussalla, on täällä kaikki vihreätä, puissa pienet lehdet ja ilma lämpimän kostea.
Laivaan ajaessa tärinäraidat irrottivat kuraisesta sisälokarista jonkun pikkukiven takapyörän jarrulevyn ja suojapellin väliin joka antoi ääntä. Käytiin sitä ihmettelemässä viereisessä Ford-liikkeessä, mutta kivi oli jo pudonnut pois. Pyysin kuitenkin tarkistamaan pyöränpulttien kireyden koska olin vasta vaihtanut kesärenkaat. Palvelu oli hyvää ja nopeaa eikä edes maksanut mitään.
Kierreltiin vähän Lyypekin keskustassa ja todettiin että kyllä Saksassa on siistiä ja paikat kunnossa. Ei edes laitakaupungin hallien pihoilla näkynyt tupakan tumppeja tai roskia. Kaikkialta paistoi huoliteltu vauraus johon suomipoika ei ole vielä tottunut.
Ajateltiin tehdä tänään vain pikkureissu ja mennä Hampurin länsipuolella olevaan pikkukaupunki Stade‘n. Päästiin matkalla jo maistelemaan Saksan autobahnoja. Nyt ymmärrän miksi saksalaiset ajavat niin kovaa täällä. Kun on hyvä auto alla, on sopiva matkanopeus helposti 170 km/h eikä se tunnu oikein missään. Alfan Giuliassa tuuli ei vielä tuossa nopeudessa humise, rengasääntä ei ole sekä ominaisuudet ovat niin hyvät kuin autossa ylipäänsä voi olla. Eli yksinkertaisesti on ilo päästellä.
Hotel am Fischmarkt valittiin yösijaksi. Meidän huone oli nuo kaksi alimmaista ikkunaa oikealla.Staden keskustanäkymä.
Stade on nätti pieni kaupunki jonka kävelykeskustassa on ulkoilmaravintoloita joen varrella jonka yli kulkee kauniita pikkusiltoja. Yksi pohjois-Saksan vanhimmista kaupungeista. Syötiin myöhäinen lounas ja varattiin yö viereisestä Hotel am Fischmarktista. Auto piti viedä lähellä olevaan parkkitaloon.
Laivayö meni hyvin ja nukuttiin mainiosti. Piti odottaa puoli kymmeneen ennen kuin pääsi aamiaiselle, mutta se olikin brunssi jonka voi syödä uudestaan taas klo 12.
Kun laivalla oli tekemiset vähissä varattiin molemmille puolen tunnin hieronta. Hieroja oli eläkkeellä oleva mies jolla olikin monen alan kokemusta ja juttua piisasi. Ai niin ja aamulla käytiin vähän kuntoilemassa kuntosalillla.
Prosecco maistui hyvältä.
Vähän pitkäksi aika kävi mutta olimme ottaneet wifi -paketin joka riitti kahteen laitteeseen. Eija valitsi kännykän ja minä läppärin. Katseltiin sitten ajan kuluksi Eija kännykkää ja minä Braking Bad’iä Netflix’stä.
Töllöltä oli hyvä seurata laivan kulkua. Ei uskoisi että tuosta kestää vielä yli viisi tuntia.Saksan päässä näyttävät kelit aurinkoiselta.
Ilma oli laivan kannella lämmennyt, joten kelit vaikuttavat Saksan päässä lupaavilta. Tosin lupasi sadekuuroja tiistaiksi, mutta katsotaan sitten.
Vähän jännitti minkälaiset ovat ajokelit koska ehdin jo vaihtaa kesärenkaat alle. Oli nimittäin tullut kunnolla lunta ja lupasi aamuksi pakkastakin. Aamu valkeni kuitenkin kirkkaana ja pakkasesta huolimatta tiet olivat kuivat ja oli ilo ajella, mutta lähdettiin varmuudeksi jo kahdeksan jälkeen. Koska oli sunnuntaiaamu ei kutostiellä ollut juuri muita liikkujia.
Syömässä käytiin Vuosaaren sataman lähellä olevassa Aurinkolahdessa josta löydettiin auki oleva Sri Lankalainen ravintola. Ravintolat kun näyttivät pääsääntöisesti avautuvan sunnuntaina vasta kahdeltatoista.
Autojonossa oli hyvin tilaa.
Laivaan päästiin ajelemaan kello puoli kahden maissa. Aika tyhjän näköinen oli laiva autojonoista päätellen.
Hytti oli oikein mukava.
Olin varannut mukavan hytin jossa oli tuplavuode joten olot olivat hyvin lokoisat.
Illallisella huomattiin että rekkakuskit olivat vallanneet ravintolasta poikkeuksellisen suuren osan. Varmaan johtui ahtaajien lakosta joka pakotti laivayhtiön hyväksymään vain rekat joissa oli kuski mukana.
Tällä kertaa vähän erilainen reissu. On nimittäin tarkoitus lähteä autolla. Eikä millä tahansa autolla vaan juuri hankitulla Alfa Romeo Giulialla. Italiaano suorastaan janoaa lähteä kurvailemaan Saksan autobaaneille ja maukkaille mutkateille. On muuten aivan upea auto.
Eijan jäädessä eläkkeelle on ensimmäistä kertaa mahdollista lähteä liikkeelle ilman lukkoon lyötyä paluupäivää. Lähtö on kuitenkin buukattu eli startti on Helsingistä Travemündeen laivalla sunnuntaina 7.4 .
On täydet vapaudet tehdä muutoksia ja mennä minne tahansa. Ja etenkin millä aikataululla tahansa. Reitti voisi olla vaikka tällainen:
