Alkutaival yksinään

ja loppu kahdestaan

Aurinko laskee Wörtherseellä

Läksimme aamutuimaan liikkeelle ja matka joutui hyvin ja olimme perillä juuri ennen lounasajan loppumista Hotelli Continentalissa, joka oli jo aiemmin tuttu. Moottoritie kulki upeiden vuorimaisemien halki käyden lähes kilometrissä ja pudoten merenpinnan tasolle Vicenzassa. Myöskin ilmankosteus ja lämpötila noudatti samaa kaavaa. Raikas alppi-ilma muuttui kostean kuumaksi.

Suunnistimme syömään naapuriravintolaan (parkkipaikan yli ja yhden päätien yli). Paikka ei ulospäin näytä kummoiselta, mutta ruoka on taivaallista (ja sitä on paljon). Ajoitus meni nappiin sillä juuri kun aloimme syömään tuli rankka ukkoskuuro, joka loppui kun saapastelimme takaisin hotelliin.

Kohti etelää alppien kautta

Maisemat olivat upeita

Taas vähän sateli, mutta taukosi ja ajeltiin rautatieasemalle ja ostettiin valmiikisi liput Vicenza-Milano/Malpensa Aeroporto. Pitää Milanossa vaihtaa kerran, mutta pääsee perille lentokentälle asti.

P vanhana Vicenzan kävijänä esitteli E:lle turistialueen ulkopuoliset baarit ja ravintolat. Käytiin syömässä vanhan kaupungin ulkopuolella olevassa osteriassa – Agli Omoni nimeltään ja taas syötiin tosi hyvää ruokaa. Ruokalistaa ei ollut vaan tarjoilija kertoi mitä keittiössä oli tänään tarjollla. Piti pärjätä italialla, sillä muita kielivaihtoehtoja ei ollut käytettävissä. Tällaiset ei-turistipaikat on kyllä kaikkein mukavimpia paikkoja eikä joudu maksamaan turhasta. Syötiin spaghettia pestolla ja vitello tonnatoa pääruoaksi.

Pistettiin herätyskello soittamaan jo klo 5.30, koska pitää ehtiä rekkaterminaaliin hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Juna lähtisi klo 9.05, joten aikaa ei ollut tuhlattavaksi, mutta pitäisi hyvin ehtiä. Air Baltic -lento lähtee joskus kahden jälkeen ja pääsee suoraan Lappeenrantaan asti.

Ilma on vielä illalla lämmin (ehkä 26), mutta erittäin kostea.

Täällä on vissiin paljon sammakoita

Aamu valkeni pilvisenä ja sumuisenakin, mutta paikan omistaja väitti että kyllä se aurinko kohta tulee esiin ja 30 astetta lämpöäkin. Tämä toteutuikin ja lämmön veikkaisin 26:ksi, mikä on aika optimaalinen. Pakattiin päiväretkikamat perälaukkuun ja suunnistettiin järven itäpäähän Klagenfurtiin. Rantatie (vaihteeksi eteläpuolta) oli kiva eikä ollut yhtään liian kuuma ajella hissukseenkaan. Pistettiin pyörä keskustorille parkkiin ja P osti t-paidan ja istui kahvilaan kun E pyörähteli lähikaupoissa. Ajeltiin takaisin ja otettiin kypäräkameralla kuvaa, kun järvi oli täynnä viikonloppua viettäviä purjehtijoita. Liekö jotkut kilpailut?

Pensionaatilla on oma auringonottolaituri järven rannalla, jossa otettiin vähän aurinkoa ja uitiin kirkkaassa Wörtherseessä. Vesi oli arviolta 22 ja mukavan lämmintä, vaikka joki toikin jatkuvasti lisää raikasta vettä lähivuorilta. Pituus järvellä on 16,5 km pitkä ja 1,2 km leveä, syvyys keskeltä jopa 87 m.

Täällä riitti Rollsia ja Ferraria

Ja pitihän rollssimiehille olla hyvät hotellitkin

Neljän aikaan syötiin pitsa puoliksi ja katseltiin ohimeneviä harrikoita, ferrareita, aston martineja ja rolsseja. Tunnin aikana meni ehkä 5 eri ferraria ohi. On kuulemma ihan normaalia menoa. Wörthersee sanotaankin olevan Itävallan Monte Carlo. Ensi viikolla täällä alkaa Harley Davidsonien Euroopan kokoontuminen ja niitä on sitten kuulemma ihan mahottomasti (on jo nytkin tosi paljon).  Nyt  rannassa olevalla nurmialueella  on menossa jotkut viinijuhlat, joten illalla riittää valkoviiniä ja ränttätänttämusiikkia. Virallinen asu on nahkahoususortsit ,tietenkin.

Huomenna suunnistammekin sitten jo Vicenzaan. Hotelli on  valmiiksi varattu, Hotel Continental, josta aiempaa kokemusta viikon takaa.

Tässä Veldenin kylällä (tai voi olla jopa kaupunkikin…)ihan meitä lähellä olevan Schloss-hotellin oli juuri viime viikolla ostanut joku saksalainen 49-vuotias markettimiljonääri, joka on majoittuneena ko. hotellin sviittiin paraikaa. Hänen rollsillaan ajelutetaan sit vieraita ympäriinsä. Herrasta oli ollut suuri juttu paikallisessa sanomalehdessä ja sitä päivitelty kovasti (lähde: Intersportin myyjä). Samalla kun kuunneltiin kylän juorut ostettiin P:lle pari T-paitaa lisää (Musto ja Paul Shark!).

Paikalliset viinijuhlat

E:n shoppaustulokset tältä päivältä Klagenfurtista: PIRTEÄ musta jakku ja pari rannerengasta. Ei huono.Kiva kauppa täkäläinen Bonita, löytyy kuulemma muualtakin Itävallasta. Kaupan täti ymmärsi , että moottoripyörällä ei voi kuljettaa esim. päällystakkia vaan haeskeli sopivia pieneen tilaan mahtuvia vaatteita kokeiltavaksi….Ja taas oli ihania kenkiä tarjolla!

Wörthersee, Itävallan Monte Carlo

Zumo reititti meidät ensin ”suorinta tietä” eli miljoonan mutkan kautta autobaanalle.  Upeat maisemat pikkukylineen ja vuorineen ja korkeimmillaan olimme yli tuhannessa metrissä, mikä tuntui taas lämpötilassa viilentävästi. Harmi ettei  motarilla voinut pysähtyä ottamaan kuvia, pysähdyspaikallamme ei ollut oikein näkymää, mutta sen sijaan siellä oli pari hassusti ääntelevää kiliä, joita voi syöttää! Petterille taas vähän wurstia masuun ja struudelia päälle ja kohta jo oltiinkin sitten Klagenfurtissa. Klagenfurt on Wörtherseen itäpäässä ja järven rantamilta oli tarkoitus etsiä seuraava majapaikka. Hikisten etsintöjen jälkeen olemme nyt Pension Seeblickissä Veldenissä, joka on taas järven länsipäässä.

Vaikka Mariborin hotelli hyvä olikin ei ilmastointi toiminut yöllä mikä sai meidät kuitenkin vaihtamaan seuraavaksi yöksi maata. Suunnistimme Itävaltaan ja Graz’iin.

Vignette tarroja oli jo useampi liimattu katteeseen

Netti kertoo että Grazin vanha kaupunki on Unescon maailman kulttuuriperintökaupunki ja siellä on 290 000 asukasta ja kuusi yliopistoa. Euroopan kulttuurikaupunki 2003. Rajalla liimattiin jo kolmas Vignette –tarra katteeseen ja vaihdettiin samalla käyttökieli saksaksi.

Oltiin katsottu pari hotellia valmiiksi, joista ensimmäinen ei irronnut enää nettihintaan, joten ajeltiin toiseen eli nyt ollaan Hotel Danielissa. Moderni perustason hotelli, jossa Hondan sai talliin piiloon. Vähän on kävelymatkaa vanhaan kaupunkiin, joten tehtiin pieni tutustumiskierros majoittumisen jälkeen kaksipyöräisellä.

Ruokapaikka Graz’ssa

Syötiin pitkästä aikaa kunnon sapuskat vatsaolosuhteiden sen jo salliessa. Käytiin Grazin taidehallissa (joka on aika modernin näköinen rakennus), mutta näyttely oli aika vaatimaton.

Graz’n taidehalli

Kun päästiin hotelliin niin alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa.  Lämmintä täällä on ollut vielä arviolta 28, joka on ok normaalikamppeissa ja ajaessa, mutta liikennevaloissa jne on todella hiostavan kuuma ajovarusteissa. Jospa tuo ukkonen raikastaisi ilmaa.

Graz’n korkeus on 360 m merenpinnasta, mikä pudottaa lämpötilaa jonkun asteen merenrantapaikkoihin verrattuna (mikä on ollut yksi syy pohjoiseen reitinvalintaan).

Upea rinnemaisema, mutta huonosti tallentui filmille

Huikean myrskynäytöksen jälkeen puimme ensi kertaa reissun aikana pitkät housut jalkaan illalla ulos lähdettäessä; ei nyt tosin sitten mitään jäätävän kylmää ollut. Bussilla suunnistimme kohti vanhaa kaupunkia ja ensin meinattiin yhden paikallisen laitapuolenkulkijan opastuksella lähteä vallan väärään suuntaan.Am Hautplatz geht’s nichst los, sanoi hän ja opasti meitä lähimpään hienoon baariin, liekö saanut henkilökunnalta provikkaa. No, löydettiin sitten oikea suunta ja pienen arvonnan jälkeen sijoittaudumme pieneen paikalliseen stubeen tutkimaan ruokalistaa. Aikamme sitä lueskeltuamme totesimme, ettei näistä oikein saa tolkkua mikä on mitä, mutta pyytämämme englannin kielinen lista ei paljon auttanut enempää.  Varman päälle tilattiin sitten wienerschnitzeliä ja makkaraa ja sauerkrauttia. Ja tietysti Petterille Apflerstruudelia. Trippaa eli vatsalaukkua ja sisälmyksia (buschl tai jotain sinnepäin itävallan murteella)osasimme välttää päivällä opitun mukaisesti.

Kaupat olivat onneksi illalla kiinni, muuten olisi saattanut matkan teko hidastua: kenkä- ja  laukkukauppoja kuin myös vaateputiikkeja osui  kaupunkikävelymme varrelle runsaasti. Täällä on erinomaisen hyvä tarjonta Butiken på landet  -kaupan tyylisistä asuista ja  itävaltalaiset käyttävät juhla-asuinaan paljon tirolilaistyylisiä pukuja – sekä miehet, naiset ja lapset.  Ehkä hieman modernisoituja tyyliikkäämpiä versioita kuin mitä olemme tottuneet turistiesitteissä näkemään.

Seuraavana aamuna lehdessä kerrottiin, että myrsky oli vienyt Grazissa ja ympäristössä talojen kattoja ja palokunta oli ollut kiireinen kellareiden ja katujen pumppauksien kanssa. Puitakin mennyt nurin ja kaupungilla oli roskaa ja oksaa joka paikassa. Aamulla paistoi kuitenkin taas aurinko ja modernin Daniel hotellimme hyvän aamiaisen (vain kahvissa olisi ollut parantamisen varaa) lastattiin laukut Hondan kyytiin  ja eikun baanalle.

Ajeltiin kohti Zagrebia, mutta ohitettiin se ja käännyttiin pohjoiseen Slovenian rajaa ja Mariboria kohti. Mariborhan on ensi vuoden Euroopan kulttuurikaupunki ja siellä pidetään talviolympialaiset 2013, joten varmaan ihan kiva paikka.

Mariborin keskustaa kunnostettiin kulttuuripääkaupunkititteliä varten

Yritettiin raja ja ostettiin Vignette (moottoritietarra), joka oli jo toinen Sveitsin tarran jälkeen. Oltiin etukäteen katsottu sopiva hotelli ja syötetty osoite navigaattoriin, joten paikka löytyi helposti. Kuitenkin vain paikka sillä hotelli oli vasta 3 kk vanha ja kylttien puuttuessa meni vähän aikaa ennekuin ovi löytyi. Hotelli on City Hotel Maribor, joka osoittautui hyvin moderniksi ja tyylikkääksi paikaksi. Mm. suihkuhuoneessa oli lasiseinä, joten sängystä voi hyvin tiirailla suihkuttelijaa.

Joku kuvaussessio oli meneillään. Päätin myös leikkiä valokuvaajaa kun mallikin oli valmiina.

Kaupunki oli selkeästi pannut parastaan sillä keskusta ja kävelyväylät näyttivät vast’ikään tehdyiltä. Kaupungissa on myös monenlaista ostoskeskusta ja vastaavaa rakennusta (ei selvitetty kaikkia vielä). Menossa oli myös jonkun sortin perinnejuhlat, jossa P maistoi lihapataa, mutta oli kovasti suolaista (E:lle ei ruoka vielä oikein maistu).
Päätettiin olla täällä kaksi yötä ja katsoa myös tuo alppikeskus, jota kehuttiin.