Matka Karlovac’iin sujui hyvin erinomaista moottoritietä pitkin. Mahtaa olla kallista tehdä noita teitä kun ei ole yhtään tasaista kohtaa. Joko mennään tunnelissa vuoren läpi tai sitten korkealla sillalla laaksojen yli.

Pysähdyttiin tauolla Ravna Goran lähellä. Korkeus oli siinä navin mukaan 750 m merenpinnasta. Oli kiva seurata lämpötiloja kun niistä oli näyttämä tien vieressä. Rannikon 30:n lämpötilasta tultiin alas 20:een Ravna Gorassa. Sitten laskeuduttiin taas Karlovac’iin 150 metriin mikä tuntui myös lämpötilan nousuna.

Kahvila Karlovac’ssa

Karlovac:ssa mentiin ensimmäiseen, hotelliin joka eteen sattui keskustassa eli Hotel Karlstadt:iin. Taso on välttävä ja riittänee yhdeksi yöksi. Ensivaikutelma Karlovac’sta: pikkukaupunki, ei kovin siisti. Lähdettiin majoittumisen jälkeen etsimään sapuskaa. Tämä osoittautui odotettua vaikeammaksi sillä kaupunki oli täynnä vain kahviloita (kuva on yhdestä kahviloista). Niitä oli joka paikassa, mutta ruokaa ei saanut mistään. Kysyttiin ja vähän matkan päässä on pizzeria ja viiden kilometrin päässä ravintola. No päädyttiin pizzeriaan, jossa syötiin pastat. Ei ollut kovin kaksista, mutta ei maksanutkaan paljon. Saa nähdä saisiko illalla jotain pientä noista kahviloista.

Illalla iski E:hen sama pöpö kuin P:ssä oli ollut ja oli E:n vuoro viettää aikaa vessapönttöä halaten.Taisikin olla joku muu kuin ruokamyrkytys kun noin tarttui. Aamulla olo on jo parempi ja päätettiin suunnistaa seuraavaksi Slovenian Mariboriin.

Tämä oli toipumis/huilipäivä. P. vietti aikaa lähinnä hotellihuoneessa makoilemassa ja E altaalla ja kaupungilla. E. ui 1000 m altaassa mikä oli hyvä suoritus. Seuraavaksi suuntaamme sisämaahan Karlovac –nimiseen kaupunkiin.

Hum’n pikkukylän kujia

Saatiin huone varattua vielä toiseksi päiväksi ja lähdettiin tutkimaan Istrian niemimaata kevyemmin varustein hotellista. Aluksi suunnistettiin Hum –nimiseen kaupunkiin, joka on kuuluisa siitä että sen väitetään olevan maailman pienin kaupunki. Kaupunki oli vuoren päällä ympäröitynä vuosisatoja vanhoin kivimuurein. Sinne ei ollut asiaa edes polkupyörällä, koska kulkureitit olivat kuhmuraista kiveä. Asukkaita oli kylässä 20. Ei tosin nähty kuin yksi ja sekin oli tarjoilija. Kulkutie Humiin oli kapea polkumainen tie, joka oli kyllä päällystetty. Tosin näytti sinne menevän vähän isompikin tie kun tulimme toista kautta pois.

Seuraava paikka oli nimeltään Buzet. Kylä on kuuluisa tryffeleistä, ja sitä kutsutaankin tryffelien kaupungiksi. Niitä etsitään nykyisin koirien hajuaistin avulla – ei niinkään paljon sikoja käyttäen, sain tietää kun tryffelikaupassa kyselin. Ajettiin kapeaa tietä kukkulalla sijaitsevaan Buzetin vanhaan kaupunkiin. Sieltä löytyi pieni hotellintapainen, jonka ulkoterassilla oli hyvä näköala alhaalla sijaitseville kukkuloille. Syötiin siellä kylmä leikkelelautanen, jossa oli paljon paikallisia herkkuja mm. tryffelijuustoa, ilmakuivattua tryffelillä maustettua kinkkua ja  tryffelimakkaraa.

Ylhäältä oli hienot näköalat

Ajeltiin sitten takaisin hotellille. Iltapäivää vietettiin Opatijan kaupungin rannalla rantatuoleissa lötkötellen. Ranta on koko kylän matkalla rakennettu betonista polveilevaksi  terassiksi, josta pääsee myös paikka paikoin uimaan.

P söi iltapäivällä jäätelöä ja vietti koko illan ja osan yöstä oksentaen. Joku ruokamyrkytys. Täytynee viettää vielä yksi päivä täällä toipuen (nyt jo parempi).

Ajelin aamupäivällä Venetsiaan ottamaan Eijaa vastaan. Hotelli oli nyt Antony Hotel, jossa oli ensimmäistä kertaa sellainen ilmastointi, että huoneessa oli tullessa liian kylmä ja piti kääntää pienemmälle. Hotelli on hieno ja moderni tyylikkäine aulatiloineen. Kävin lounassalaatilla hotellin viereisessä kuppilassa ja suunnistin tyhjin laukuin varustettuna kentälle.

Eija ja Venetsia

Eija kone tuli vähän etuajassa, mutta laukkujen kanssa meni kauan, mutta ONNEKSI kamat tulivat. Sopivasti oli Eija pakannut tavaraa mukaan – saatiin ne mainiosti sopimaan toiseen sivulaukkuun niinkuin oli suunniteltukin. Vietiin kamat hotelliin ja käveltiin bussipysäkille josta bussi vei Venetsian saarelle. Lippu olisi vissiin pitänyt hommata jostakin valmiiksi joten mentiin sitten pummilla.

Tämä on vieläkin kätevä kulkuväline Venetsian saarella. Tosin moottoripelillä on halvempaa.

Venetsian vanhakaupunkihan on sellainen, että siellä ei voi ajaa autolla vaan ainut tapa kävelyn lisäksi on kanavia myöten kulkevat venetaksit. Mentiinkin sitten veneellä  San Marcon aukioille, jossa syötiin mustekalan musteessa uitettua mustekalaa Alla Venezia paistetun maissipuuron kera ja tultiin kävelypelillä takaisin. Sapuska oli vähän kallista a kokiskin maksoi 5 ekeä.  Kovasti kosteaa ja kuumaa oli. Matkalla maisteltiin myös NIIIIN ihanaa italialaista jäätelöä – Petteri nauttinut sitä kuulemma jokapäivä.

Bussiin ei sitten enää takastullessa turvauduttu, koska ei  enää oltu varmoja missä jäädä pois joten otettiin mukavuudenhaluisesti taksi. Nyt sitten mietitään mihin seuraavaksi. Pitänee valita ilmojen takia joku kiva rantakohde Sloveniassa. Nam!

ps. nämä tekstit ovat tästä eteenpäin tehty yhteistyönä, jos ei joku sitä jo arvannut…

Täällä etsiskelin pankkiautomaattia

Kävin ajalemassa moottoripyörällä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja oli se niin sokkeloinen asemakaava yksisuuntaisine katuineen että suuntavaisto menisi äkkiä sekaisin ilman navigaattoria.

Illalla tämä tori oli tyhjä ja paremman näköinen

Keskusaukiolle, jossa illalla oli hieno tori upean rakennuksen edessä, oli nyt ilmestynyt valtava lauma erilaisia rihkamanmyyjiä.

Ajattelin nostaa lisää käteistä loppureissua ajatellen, mutta homma ei ollut yhtään niin yksinkertainen. Tungin korttia kolmen eri pankin koneeseen, mutta aina oli vastaus ”korttisi ei salli kansainvälisiä nostoja” . Sama sekä debit että kredit

–puolella. Kävin juttelemassa pankkitädinkin kanssa mutta ei se juuri osannut auttaa. Täytyy viestittää Eijalle että tuo mukanaan rahaa. Onneksi tuo kortti tuntuu käyvän vielä maksuvälineenä, joten käteistä ei joka paikassa tarvitse. Olen kyllä onnistunut sillä kortilla (Nordean Debit/Credit Visa) kertaalleen rahaa nostamaan muistaakseni Saksan puolella, mutta sielläkin vasta toisella yrittämällä. Joten ei kannata luottaa noihin liikoja ja ei ainakaan jättää sen viimeisen setelin varaan, kun lähtee lisää nostamaan. Tuon rahanetsintäoperaation tuloksena oli muuten ihan valtava hiki.

Tavarasäkki on nyt heitetty rekkaterminaaliin. Vähän jännittää miten se puolentoistaviikon päästä sieltä löytyy kun kaveri jonka kanssa juttelin jää lomalle ja vakikaveri tulee remmiin. Sitten pitäisi saada vielä sovittua että joku tulisi 5.9 maanantaiaamuna 30 min aikaisemmin töihin ottamaan pyörän vastaan, jotta ehditään Vicenza-Milano -junaan. No eiköhön tuo luulisi onnistuvan. Eivät vaan suostuneet toisen puolesta lupaamaan.

Surautin sitten seuraavaksi tänne Vicenzaan. Hotelli on edellistä huomattavasti vaatimattomampi eli Hotel Continental. Kuitenkin kaikin puolin ok. Jäähdytyskoneesta löytyy puhtia riittävästi ja huone on siisti, mutta aika ahdas.

Dainesen tehdas ja tehtaanmyymälä

Heti kättelyssä kävin tutustumassa Dainesen tehtaan kyljessä olevaan tehtaanmyymälään. Dainesehan tekee moottoripyöräilyvarusteita ja on alansa nimekkäimpiä. Siellä oli paljon sekundamyyntiä, mutta eipä ollut juuri suuria kokoja. Muutenkin olisi odottanut että valikoima ja kaikki koot olisivat saatavissa, mutta tilanne tuntui olevan sama kuin kotosuomessakin kauden loppupuolella eli koot vähissä. Yhden kaulurin sain sitten sieltä ostettua. Menee kätevästi telttailuvehkeiden mukana rekkaterminaaliin huomenna.

Pakkasin jo kaikki ylimääräiset tavarat hommaamaani isoon kuljetussäkkiin, joka pitää viedä sitten sinne terminaaliin klo 15 huomenna. Johan tulikin säkistä painava. Nyt tuli hyvin tilaa laukkuihin Eijan tavaroille. Sillä eihän täällä tarvii paljon mitään kun on niin lämmin ja hotelleissa yövytään.

Nyt on vanhakaupunki tarkistettu. Tuntuu olevan vähän minimuoto Veronasta. Löytyy nähtävyyksiä ihan sopivasti, ainoastaan suuri turistien määrä puuttuu (löytyy niitä täältäkin riittämiin). Lämpötilat ovat trooppisissa lukemissa ja hotellin aula palatessa tuntui jopa kylmältä. Kai tähän alkaa tottua. Iltarytmi on meikäläisellä vähän pielessä sillä osa ravintoloissa aukeaa vasta klo 19.30 ja porukka tuntuu kerääntyvän drinkkibaareihin vasta kun minä jo suunnistan hotelliin (21.30). Yritän kuitenkin pitää kiinni klo 7:n herätysajasta sillä iltapäivät ovat aika lämpimiä kaikenlaiseen tutkailuun ja liikkumisen.