30.8 Brysseli – Gent

Gent on kuulemma ihan pakko nähdä jos on näillä nurkilla. Matkaa on Brysselistä vain 50 kilsaa joten siinä ei paljon nokka tuhise. Hotelli varattiin ydinkeskustan reunalla olevasta Hotel Onderbergenistä. Sieltä ei ole kuin muutaman minuutin tallaus pelipaikoille ja pyöränkin saa turvallisesti sisäpihan parkkiin.

Hotelli oli oikein onnistunut valinta; huone on iso ja Ducatinkin näkee oman sängyn vieressä olevasta ikkunasta joten sekin on turvassa.

Gentin keskustanäkymä

Gentin keskustanäkymä

Gentissä on yhteensä 49 kirkkoa eli 1 kirkko per 5000 henkeä.

Gentissä on yhteensä 49 kirkkoa eli 1 kirkko per 5000 henkeä.

Gent on oikein mukava paikka; alueena keskusta ei ole liian iso joten jalkapatikalla sen näkee hyvin. Kirkkoja on enemmän kuin missään eli 49 kpl ja jo katedraalitasoa oleviakin on keskustassa kymmenen. Syy oli kuulemma aikoinaan se että kauppamiehen sielu pelastuu kun rakentaa kirkon. Ravintoloitakin on varmasti riittämiin ja asiakkaita tuntui jokaiseen riittävän. Oikein eläväinen paikka.

Kanavamaisemia ihmettelemässä.

Kanavamaisemia ihmettelemässä.

Ajeltiin jokilaivalla. Gentissä on kanavia mutta ei sieltä pääse varsinaisesti mihinkään. Iso satama löytyy kyllä 10 km päästä ja suunnitelmissa on että keskustan kanavatkin yhdistettäisiin muuhun verkostoon.

Gent-kanavaporukka

Paikallinen nuoriso viihtyi kanavan varrella piknikin merkeissä.

Illalla treffailtiin yhteisen työkaverin Ina Kanieckin kanssa joka asustelee Gentissä. On arvokasta kun saa tietoa oikealta paikalliselta eikä pelkästään turistioppaalta. Vietettiin mukava ilta ja saatiin houkuteltua Ina pois klo yhdeksän jumpastakin.

29.8 Rocroi – Brüsseli (B)

Kaivettiin Ducatti tallista (johon oli ilmestynyt myös yksi Bemari) ja oli aika jättää tämä mukulakivikylä taakse. Sen verran tarkistin että asukkaita Rocroissa oli 2386. No ei tänne  vallihautojen väliin enempää mahtuisikaan. Taas oli käteinen valttia sillä korttipeli ei käynyt koska vehje oli kuulemma rikki.

Päätin kertoa naville että mennään melko suoraan Rysseliin. Eija oli tulossa lentsikalla neljän maissa ja sovittiin että hän tulee suoraan mittariautolla hotellille niin ei tarvitse passailla kuljetusten kanssa.

Heti lähdön jälkeen vaihtui maa taas Belgiaksi. Teiden kunto ei Belgiassa ole saksalaista tasoa (enemmänkin suomalaista). Matkaa ei ollut paljon joten en pitänyt kiirettä sillä hotellia ei kuitenkaan saa kovin aikaisin. Pieni sadekuuro (no pieni; tuli kaatamalla, mutta vain puoli tuntia) alkoi kun tankkailin joten pysähdys sattui hyvään aikaan.

Brüsselissä sitä riittää porukkaa.

Brüsselissä sitä riittää porukkaa.

Yhden maissa olin hotellilla (Hotel Marivaux) ja ajoin Ducatin hotellin alla olevaan parkkihalliin. Mielenkiintoinen paikka tuo hotellin parkkihalli; ollut aikaisemmin teatterina. Siellä olisi voinut hyvin filmata jonkun kauhuleffan oli sen verran hurjan näköinen paikka.

Marivaux hotellissa on mielenkiintoinen parkkihalli. Ollut ennen teatterina.

Marivaux hotellissa on mielenkiintoinen parkkihalli. Ollut ennen teatterina.

Marivaux hotelli sinänsä vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja tasokkaalta. Se on keskeisellä paikalla muiden kansainvälisten hotellien joukossa. Turvaa lisää seuraavassa risteyksessä oleva armeijan auto sekä pari rynnäkkökiväärillä varustettua sotilasta muistutuksena siitä pommiattentaatista.

Eijan matkalle tuli sitten mutkia. Hänellä oli välilasku Köpiksessä ja SAS sitten ilmoittikin että lento on peruttu. Sai siten paikan seuraavalle lennolla ja on kuulemma täällä vasta yhdeksän maissa tai jotain. Eli siellä se nyt odottaa ei niin kovin onnellisena monta tuntia. No toivottavasti laukku sentään tulee koneeseen mukaan.

Eija saapuu viimein!

Eija saapuu viimein!

Eija saapui perille klo 21.00 ja vielä oikein laukulla varustettuna.

28.8 Thionville – Rocroi

Pääsin heti kahdeksalta matkaan kohti kauan odotettuja Ardennien elämysmutkia. Ardennithan sijaitsevat Ranskan ja Belgian rajalla noin muistin virkistykseksi. Olin jo kotona saanut vinkkejä Belgialaisilta motoristeilta mikä voisi olla hyvä reitti Ardennien halki.

Jotta pääsisin reitin alkupäähän pyyhälsin ensin Luxembourgin sivuitse Bouillon nimiseen pikkukaupunkiin etelä Belgiassa Ardennien itäpäässä. Reitillä oli matkaa 97 km läpi Valloonien vuoriseutujen noudattaen osin Semois -joen rantatörmiä. Mutkia pitäisi riittämän. Hotellin olin jo eilen illalla homman helpottamiseksi varannut netistä pikkuisesta vuoristokylästä nimeltä Rocroi pohjois-Ranskassa aivan Belgian rajalla. Reitti kulki suurimmaksi osaksi Ranskan puolella.

Maiden vaihtumista ei näillä nurkilla juuri huomaa kun kielikin pysyy samana. Maakyltin saattaa jossakin huomata.

Ardenneilla mutkaa riittää.

Ardenneilla mutkaa riittää.

Kyllä olikin makoisa vuoristotie. Itse pidän erityisesti tällaisista mutkaisista metsäseudun teistä enkä niinkään alppien serpentiineistä joissa on suoranpätkä, tiukka neulansilmä ja taas suoranpätkä. Kauhean korkeita nämä nyppylät eivät ole; jotain 300-400 metriä.

Joella oli paikoin paljon melojia kanootteineen vaikka tähän kuvaan ei juuri sattunut.

Joella oli paikoin paljon melojia kanootteineen vaikka tähän kuvaan ei juuri sattunut.

Vehmasta rantaa.

Sivuhaaran vehmasta rantaa.

Oltiin ilmeisesti pelipaikoilla sillä moottoripyöriä ilmestyi maisemaan kuin sieniä sadekelillä. Ja ohihan ne kaikki minusta menivät. Kiva oli tietä kurmuutella menemään.

Frahan kaupunki. Kyllä tekee joki tiukan mutkan. Se nimittäin jatkuu kuvan oikeassa reunassa takaisin päin.

Frahan kaupunki. Kyllä tekee joki tiukan mutkan. Se nimittäin jatkuu kuvan oikeassa reunassa takaisin päin.

Pää pilvissä.

Pää pilvissä.

Välillä oli kaunis pikkukylä ranskalaisine kahviloineen ja sitten taas vaihdettiin vehmaan Semois-joen toiselle puolelle esiaikaisen kivisillan yli.

Tie oli pääsääntöisesti melko hyväkuntoinen, mutta ei nyt kuitenkaan Saksan maalaisteiden veroinen. Huoltoasemia oli niukasti ja niissäkin myytiin vähän mitä sattui. Jostakin oli bensa loppunut ja jossakin oli summeri joka olisi vissiin soinut läheisen maalaistalon keittiössä. Tyyliin soita jos tarviit bensaa.

Viimein pääsin perille Rocroihin. Pieni kylä jonka kaikki palvelut olivat keskusaukion laidalla. Kylää ympäröivät 1500 -luvulta olevat matalat vallihaudat. Hotelli oli aukion reunalla nimeltään Hotel du Commerce. Pikku ravintolahotelli jonka nuori isäntä juoksenteli ympäriinsä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut mutta selvittiin. Ducati laitettiin hänen henkilökohtaiseen autotalliinsa, vaikka tuskinpa se näin pienessä kylässä mihinkään olisi hävinnyt.

Rocroi pikkukaupunkia ympäröivät vahvat 1500 luvulta olevat vallit.

Rocroi pikkukaupunkia ympäröivät vahvat 1500 luvulta olevat vallit.

Nää kukkaikkunat on aina niin kivoja. Tää on Rocroin keskusaukiolta.

Nää kukkaikkunat on aina niin kivoja. Tää on Rocroin keskusaukiolta.

Söin sitten lounastakin. Tilasin jotain listalta ja pöytään tuli iso salaattilautanen jossa oli paistettuja perunoita ja lihakimpaleita. Kun olin tilaamassa laskua niin pöytään tuodaan lautanen jossa oli iso pihvi, perunoita ja lehtisalaattia. Eli se ensimmäinen olikin alkusalaatti. Niinhän siinä kävi että syömättä jäi. Kun ei mahdu niin ei mahdu. Piru kun osaisi edes vähän ranskaa.

Tässä tarkka ajettu Ardennien maisemareitti

27.8 Heidelberg – Thionville (F)

On minulla aina tuuria kun yrittää passata reissun kesän loppuun jotta kovimmat helteet olisi ohi. Eilen oli nimittäin naapurikylässä Saksan tämän kesän helle-ennätys 37,5 astetta. Sama kävi syksyllä 2011 Italiassa kun väistelin Italian kaikkien aikojen lämpöennätystä. Ei auta muu kuin ottaa käyttöön suunnitelma B ja lykätä nautiskeluajelut huomiseksi ja siirtyä vain Ardennien laidalle valmiiksi.

Löysin Thionvillestä Ranskasta kohtuuhintaisen Ibis hotellin, jonka ilmastointia oli kehuttu. Niinpä ei muuta kuin baanalle ennen pahinta kuumuutta. Aamulla kymmeneltä oli lähtiessä 26 ja kun pääsin perille niin lämmöt heiluivat jo 35:ssä. Ajoin motaria pitkin jotta ilma vaihtui riittävästi.

Maa vaihtui Ranskaksi. Saa nähdä löytyykö yhteistä kieltä.

Maa vaihtui Ranskaksi. Saa nähdä löytyykö yhteistä kieltä.

Matka ei ollut mahdoton mutta perille päästyäni tunsin kuin olisin tehnyt suuremmankin suorituksen. Jotenkin tuntui että lämmön lisäksi oli myös kosteata joka lisäsi tukaluutta.

Hotellivalinta oli onnistunut; kylmyys iski jo aulassa ja huonekin oli valmiiksi viilennetty. Ei tätä kyllä miksikään lomahotelliksi voi suositella sillä motari kulkee vieressä ja kylälle on kolme kilsaa matkaa. Siisti oli ja halpa; ei valittamista. Vierestä löytyi onneksi ympäristön ainut ravintola, Buffalo -grilli josta sain oikein hyvää lounasta. Se oli suosittu paikka vaikka sijainti olikin kaukana kaupungista. Vähän ihmeellistä koska oltiin Ranskan maalla ja kyseessä oli vähän amerikkalaisoloinen mesta.

Thionville sijaitsee Moselin varrella. Saksassa jos oltaisiin niin joki- ja ravintolalaivoja olisi huomattavasti enemmän.

Thionville sijaitsee Moselin varrella. Saksassa jos oltaisiin niin joki- ja ravintolalaivoja olisi vieri vieressä.

Hääpareja oli kaksikin kappaletta. Suosittu viikonloppu.

Hääpareja oli kaksikin kappaletta. Suosittu viikonloppu.

Vähän huilittuani kävin Ducatilla kylillä. Kaupungin halki virtaa Mosel joki ja keskustassa on mukava kävelykeskusta ravintoloineen. Melko hiljaista on näin lauantai-iltapäivänä.

26.8 Frankfurth – Heidelberg

Tänään meni lähtö vähän pitkäksi kun tietokonehommat eivät ottaneet mitenkään onnistuakseen (reitti ja hotellin löytäminen). Kuumuudesta huolimatta meinasin ajaa Heidelbergiin vähän mutkan kautta ja nauttia maisemista ja mutkateistä.

Reitiksi muotoutui ensin pätkä baanaa Münchenin suuntaan ja sitten kaikki kauniiksi teiksi merkatut mutkatiet. Reitti päättyi Heidelbergin Holiday Inn -hotelliin. Vähän sivussa ja tylsä hotelli, mutta hotellikuvauksessa mainittiin ilmastointi mikä olisi kova sana tänään (34 astetta lämpöä).

Oli oikein onnistunut reitinvalinta. Pääosin ajelin Neckar joen vihreäreunaista rantaa ja välillä poikkesin kiemurtelemaan mäkisille maalaisteille.

Nimensä veroinen reitti

Nimensä veroinen reitti

Komeita maisemia riittää kun vähän poikkeaa valtaväyliltä.

Komeita maisemia riittää kun vähän poikkeaa valtaväyliltä.

Reitti oli ilmeisesti täkäläisistäkin hyvä sillä matkalla näkyi monta muutakin motoroidulla kaksipyöräisellä kurvailijaa.

Puoli viiden aikaa olin hikisenä perillä ja huilattuani vähän aikaa suunnistin kylille ruokaa etsimään. Tällä kertaa Ducatilla sillä ei yhtään huvittanut kävellä melkoisessa helteessä.

Kuppiloita on Heidelbergin kujilla silmänkantamattomiin.

Kuppiloita on Heidelbergin kujilla silmänkantamattomiin.

Upea silta täällä.

Upea silta täällä.

Oikein hyvä mesta tämä Heidelberg. Kuppiloita on ihan tajuttoman paljon ja turistejakin tietysti riittävästi, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon. Ravintolatarjontaakin on vähintään riittävästi, joten ei pääse ainakaan nälkä tai jano yllättämään.

Huomenna sitten Ardenneille.

25.8 Löwenhertz – Frankfurth

Hyvin nukutun yön jälkeen aamiaiselle ja sitten matkaan kohti Frankfurttia. Pitää kuitenkin ensin kertoa yksi juttu. Kun olin aikeissa maksaa hotellilaskun niin täti sanoi “nur bar”. Vähän aikaa raksutti kun olen ollut vasta vähän aikaa saksassa että hän tarkoitti “nur bar geld” eli vain baarirahaa eikä luottokortti kelpaa. No sitähän onneksi löytyi sillä olen vakaa käteisvaluutan kannattaja. Homma hoitui ja sitten matkaan.

Plottasin navigaattorin suoraan Frankkujen hotellin eli Dream Hotel Frankfurth. Olisin halunnut mennä johonkin muualle kuin tuohon hotelliin, jossa olin jo edellisenä vuonna mutta hintalaatusuhde oli vaan niin ylivoimainen (65 €/yö). Kyseessä on intialaisomisteinen hotelli ja sen jotenkin aistii. Kaikki kuitenkin toimii ja Ducatille löytyi turvallinen parkkipaikka sisäpihalta.

Itikat piti putsata pois ennen kaupunkiin menoa.

Itikat piti putsata pois ennen kaupunkiin menoa.

Ensin vähän makoisaa mutkateitä ja sitten baanakaahailua loput. Hellekkään ei haitannut sillä ilma vaihtui hyvin. Mittari näytti Frankussa 31 astetta.

Ajattelin tutkia kaupunkia vähän tarkemmin sillä edellisella reissulla sade esti tutkimusmatkat. No onhan tämä ihan ok, mutta parempiakin isoja kaupunkeja turistin näkökulmasta minusta näiltä nurkilta löytyy mm. Dysseli.

Näkymä Main joelle.

Näkymä Main joelle.

Aikani kaupunkia ihmeteltyäni oikaisin ja tulin taksilla takaisin (uubaanan sijaan). Kuski oli New Yorkista mikä oli virkistävä poikkeus. Oikein mukava tarinatuokio. Hänestä oli hyvä kun pienellä alueella (Eurooppa) on niin paljon erilaisia kulttuureja eikä halua muuttaa takaisin.Vertasi Trumppia Berluscooniin.

24.8 Lübeck-Löwenhertz

Aamu valkeni pirteänä 19 asteisena mutta ennusteet olivat synkkiä; helle nostaa täksi päiväksi lämmöt tuskalliseen 32:een ja loppuviikoksi vielä 35:een. No ei ainakaan sada, vaikka olenkin sitten hiestä märkänä.

Päätin suunnistaa autobaanaa vähän alemmas. Ja vaihtaa sitten pikkutielle. Eli aluksi olisi luvassa pari kolme tuntia viivasuoraa baanaa joten pitää kokeilla miten tällainen vähän enduropyörän näköinen kulkupeli oikein pärjää moottoritiellä. Ei muuta kuin testaamaan. Nostin nopeuden yli 140:n. Etupää tuntui vähän levottomalta mutta ajattelin että se kuuluu asiaan. Pysähdyin kuitenkin ja tiukkasin takajousen iskunvaimennusta (olen oppinut että eturenkaan epävakaus johtuu useimmiten takajousituksesta, uskokaa tai älkää). Meno muuttui vakaaksi ja matkanopeudenkin voi nostaa tuttuun 150+ -nopeuteen. Taas on kiva että alla on Ducati. Se on siitäkin hyvä että jousituksessa on valmiiksi kaikki tarpeelliset säädöt eikä  tarvitse heti ruveta vaihtamaan taka- tai etujousen osia (kuten aikaisemmissa Hondamerkkisissä massapyörissä).

Motoristikahvila Die Kurve.

Motoristikahvila Die Kurve.

Kyllästyttyäni käännyin parin tunnin armottoman ajon jälkeen baanalta pois ja ajoin netistä löytämäni Motorradcafe Die Kurven pihaan jossa ajattelin lounastaa. No eipä ollut mokomassa paikassa ketään. Hyppäsin siis taas Ducatin selkään ja jatkoin mutkateistä nautiskelua; kivoja mäkisiä teitä ja parin kilometrin välein joku kylä. Ilmakin vaihtui mukavasti nahkatakin alla joten ei tullut kovin kova hikikään.

Pienemmillä teillä oli upeita maalaismaisemia.

Pienemmillä teillä oli upeita maalaismaisemia.

Sitten pistin keulan kohti  Villa Löwenhertz‘ä. Kyseessä on suosittu motoristihotelli jonka olin aikoinaan löytänyt netistä. Oli vähän epäileväinen olo että mitenhän kuuma siellä on kun on näin helle. Paikka olikin positiivinen yllätys; linnamainen rakennus, jossa oli puut suojana ja paksut seinät. Sisätilat olivat kohtuullisen viileät vaikka ilmastointia ei ollutkaan.

Villa Löwenhertz osoittautui mukavaksi paikaksi.

Villa Löwenhertz osoittautui mukavaksi paikaksi.

Sain viimeisen yhden hengen huoneen toisesta kerroksesta. Silloin viimeistään olin hiestä märkä kun ähelsin laukut huoneeseen.

Kellarikerroksessa oli viileät vaihtoehtoiset yhteismajoitustilat, mutta ei houkutellut.

Kellarissa olevat yhteismajoitustilat. Ei juuri houkutellut. Kylmää ja kosteaa.

Kellarissa olevat yhteismajoitustilat. Ei juuri houkutellut. Kylmää ja kosteaa.