Kilometrejä tuli mittariin 710 km. Ylimääräisiä kuluja tuli 350 € kun piti vaihdattaa uudet linssit silmälaseihin. Kuluissa ei otettu huomioon Lohjalla syntynyttä ostohimoa.

Mökki oli oikein mukava sellainen iso leirintäalueaitta. Siinä oli jääkaappi, tv ja pöytäryhmä. Hinta oli kuitenkin kova 92 € kun halusin lakanat mukaan. Kun ottaa huomioon että wc ja vesi oli sadan metrin päässä. Vieressä oli mukavantuntuinen hotelli, jossa huoneen olisi saanut satkulla aamiaisen kanssa. Puitteet olivat kuitenkin Santalahti Resortissa kohdallaan ja siellä olisi voinut tehdä kaikenlaista, jopa golffata.

Söin viereisessä hotellissa aamiaisen ja suuntasin Kotkan torille kuuluisalle munkkipossolle. Sinne on pakko mennä aamusta ja jolloin niitä vielä saa ja ovat tuoreita.

Kiertelin vähän kaupunkia ja ajattelin käydä vilkaisemassa Merikeskus Vellamoa, koska siellä oli Pompeiji -näyttely. Näyttely teki vaikutuksen kun näki jähmettyneet ruumiit metrin päästä.

Kotkasta suunnistin motaria pitkin Virojoelle, josta alkoi nautinnollinen mutkatie Salpalinjamuseolle. Museolla kahviteltuani jatkoin kurvailua Taavettiin. Sitten tie jatkuikin yksitoikkoisena päätienä kotiin Imatralle. Onneksi kypärään sai kuulumaan taas äänikirjan jolloin matka sujui rattoisasti.

Kovasti kyttäilin sadetutkaa koska pelottelivat myrskytuulilla ja sateella. Näytti kuitenkin siltä että saderintama tulee kaakosta aamupäivän aikana mutta sen jälkeen olisi kohtuullisen poutaa. En malttanut odottaa saderintaman ylimenoa vaan lastasin laukut kyytin ja suunnistin matkaan kello yhdeksän aikaan.

Pääsin Saimaan kanavan korville, kun taivas alkoi näyttää edessä melkoisen harmaalta. Pysähdyin ja vedin sadeasun nahkapuvun päälle. Lappeenrannan jälkeen alkoikin sataa vettä. Sade oli kuitenkin odotettua pienempää ja loppui 20 minuutin päästä. Tie pysyi kuitenkin vielä markänä Uttiin asti. Utissa tankkasin, join kahvit ja sain sadevehkeet pois päältä. Kyllä ajo taas maistui.

Laitoin Viktor Kärpän äänikirjan kuulumaan kypärään, joten matka joutui vaikka pitikin ajaa tylsää kutostietä pitkin. Ajattelin ajella pääteitä Lohjalle ja vasta sen jälkeen miettiä pienempiä teitä ja yöpymispaikkaa.

Lohjalle saavuin yhden maissa. Firma oli maalaistalon yhteydessä olevassa erillisessä rakennuksessa. Aikani hypistelin pyssyjä ja kyselin yksityiskohtia. Myyjä vaikutti oikein asiantuntevalta ja oli voittanut hiljattain suomenmestaruudenkin. Hän oli myös osaava aseseppä joka teki myös omia tuotteita.

Huomasin että en ollut syönyt lounasta ja kello olio jo paljon joten suunnistin Nummelaan jossa oli ravintola jota seppä suositteli. Oikein makoista oli ruoka.

Hyppäsin sitten pyörän päälle ja päätin suunnistaa yöksi Kotkan Santalahteen. Siellä on Santalahti Resort, josta olen kuullut, mutta en käynyt. Ei huvittanut yhtään jäädä Helsinkiin yöksi vaan teki mieli pienempään paikkaan.

Ajoin Turun motaria noin 30 kilometriä, kun huomasin että minullahan ei ole silmälaseja päässä. Ne olivat tippuneet ravintolan edessä parkkipaikalle kun laitoin kypärää päähän. Pääsi muutama kirosana, mutta hukkaan ne menivät kun ei kukaan kuullut. Sen siitä saa kun on niin hyvä näkö että pärjää jonkun aikaa ilman lasejakin. Alkoi vielä sataakin menoa piristämään. Ajoin takaisinpäin 30 kilsaa ja onneksi lasit löytyivät vielä parkkipaikalta. Ne olivat kuitenkin saaneet aika paljon siipeensä kun ovat sellaiset “hengettömät”. Naarmuja paljon ja sanka vääntynyt. Sain niistä kuitenkin väänneltyä ja putsattua jonkunlaiset ja ei kun matkaan taas.

Nyt oli aikaa tuhrautunut sen verran että päätin suunnistaa suorinta tietä perille. Pääsin perille kuuden maissa ja sain itselleni leirintäaluemökin, joka vaikutti ihan siedettävältä.

Olin kytännyt sopivaa hetkeä sateiden välissä parin päivän retkelle. Ajattelin käydä katsastamassa Lohjalla Lohjan Ase ja Osa -nimisen firman. Se tuo maahan KMR -pistooleita, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. En ole nähnyt elävänä niitä vielä joten keksin tästä hyvän syyn lähteä reissuun.