8.8 Imatra – Kotka

Kovasti kyttäilin sadetutkaa koska pelottelivat myrskytuulilla ja sateella. Näytti kuitenkin siltä että saderintama tulee kaakosta aamupäivän aikana mutta sen jälkeen olisi kohtuullisen poutaa. En malttanut odottaa saderintaman ylimenoa vaan lastasin laukut kyytin ja suunnistin matkaan kello yhdeksän aikaan.

Pääsin Saimaan kanavan korville, kun taivas alkoi näyttää edessä melkoisen harmaalta. Pysähdyin ja vedin sadeasun nahkapuvun päälle. Lappeenrannan jälkeen alkoikin sataa vettä. Sade oli kuitenkin odotettua pienempää ja loppui 20 minuutin päästä. Tie pysyi kuitenkin vielä markänä Uttiin asti. Utissa tankkasin, join kahvit ja sain sadevehkeet pois päältä. Kyllä ajo taas maistui.

Laitoin Viktor Kärpän äänikirjan kuulumaan kypärään, joten matka joutui vaikka pitikin ajaa tylsää kutostietä pitkin. Ajattelin ajella pääteitä Lohjalle ja vasta sen jälkeen miettiä pienempiä teitä ja yöpymispaikkaa.

Lohjan Ase ja Osa sijaitsi maaseudulla.

Lohjalle saavuin yhden maissa. Firma oli maalaistalon yhteydessä olevassa erillisessä rakennuksessa. Aikani hypistelin pyssyjä ja kyselin yksityiskohtia. Myyjä vaikutti oikein asiantuntevalta ja oli voittanut hiljattain suomenmestaruudenkin. Hän oli myös osaava aseseppä joka teki myös omia tuotteita.

Itse aseseppä ja IPSC -mitaliampuja Hannu Uronen.

Huomasin että en ollut syönyt lounasta ja kello olio jo paljon joten suunnistin Nummelaan jossa oli ravintola jota seppä suositteli. Oikein makoista oli ruoka.

Hyppäsin sitten pyörän päälle ja päätin suunnistaa yöksi Kotkan Santalahteen. Siellä on Santalahti Resort, josta olen kuullut, mutta en käynyt. Ei huvittanut yhtään jäädä Helsinkiin yöksi vaan teki mieli pienempään paikkaan.

Ajoin Turun motaria noin 30 kilometriä, kun huomasin että minullahan ei ole silmälaseja päässä. Ne olivat tippuneet ravintolan edessä parkkipaikalle kun laitoin kypärää päähän. Pääsi muutama kirosana, mutta hukkaan ne menivät kun ei kukaan kuullut. Sen siitä saa kun on niin hyvä näkö että pärjää jonkun aikaa ilman lasejakin. Alkoi vielä sataakin menoa piristämään. Ajoin takaisinpäin 30 kilsaa ja onneksi lasit löytyivät vielä parkkipaikalta. Ne olivat kuitenkin saaneet aika paljon siipeensä kun ovat sellaiset “hengettömät”. Naarmuja paljon ja sanka vääntynyt. Sain niistä kuitenkin väänneltyä ja putsattua jonkunlaiset ja ei kun matkaan taas.

Nyt oli aikaa tuhrautunut sen verran että päätin suunnistaa suorinta tietä perille. Pääsin perille kuuden maissa ja sain itselleni leirintäaluemökin, joka vaikutti ihan siedettävältä.

Reittiyhteenveto

Menomatka mutkateitä ja paluu suorinta tietä.

Kilometrejä tuli kasaan 563 km plus rata-ajo ja pyörä toimi hyvin. Yhden kerran mennessä liikennevalossa sammui, joka piti sitten korjaantua tuolla ohjelmapäivityksellä. Aika näyttää.

14.6 Hämeenlinna-Imatra

Nukutti jälleen hyvin. Olin illalla syönyt hotellin ravintolassa ja ruoka oli oikein hyvää. Paluumatkalla piti käydä Kouvolassa jossa tehtiin Ducatiin ohjelmapäivitys josta oli tullut kutsu jo talvella. Sinänsä sopi oikein hyvin koska ei tarvinnut tehdä eri reissua.

Tällä kertaa en valinnut mutkatievaihtoehtoa vaan suunnistin päätietä suoraan Kouvolaan. Latasin yhden Viktor Kärppä äänikirjan kuulumaan kypäräkaiuttimista joten tylsää päätietä oli helppo ajella ja matka taittui hyvin.

Pyörähdin vielä Mikan luona Lappeenrannassa ja kolmen jälkeen olin jo takaisin kotona.

13.6 Ahvenistolla

Sain nukuttua hyvin, koska ikkuna oli auki. Oli hyvä että ei ollut meteliä sillä ilma oli lämmin ja huone olisi ollut muuten aika kuuma. Olin pakannut myös mukaan oman kotityynyn, joten oli oikein hyvä nukkua. Aamiainen oli maukas ja monipuolinen.

Matkaa oli radalle vain varttitunti ja se löytyi navilla helposti. Sisäänkäynti oli mielenkiintoinen sillä se kulki pääsuoran ali. Parkkipaikat ja huoltotilat olivat radan keskellä ja rata kiersi niiden ympäri.

Ensin piti jonottaa äänimittauksiin. Raja oli putken päästä mitattuna 110 dB. Minulla oli 100 dB.

Kuten tuttua porukka oli jaettu kolmeen ryhmään; hidas, keskinopea ja nopea. Jokaiselle ryhmälle oli aikaa radalla 20 minuuttia ja odotusaikaa sen jälkeen 40 minuuttia. Ajotaito2 oli osana hidasta ryhmää. Meille oppilaille puettiin päälle (vähän nöyryyttävä) keltainen liivi. No olihan sitten helppo erottaa kuka on omaa porukkaa.

Ajojen välillä kuunneltiin luentoja.

Väliaikana meille oli 40 minuutin oppitunti, jonka oppeja sitten harjoiteltiin 20 minuuttia radalla. Rytmitys oli oikein sopiva. Tunneilla opeteltiin paljon arkiajossa tarvittavia asioita kuten ajoasento, ajolinja, rentous, katseen käyttö sekä kaasun ja jarrun käyttö mutkan eri kohdissa.

Yhdellä tauolla kävin viereisellä huoltoasemalla tankkaamassa. Bensa olisi varmaan juuri riittänyt mutta oli mukavampi pelata varman päälle ettei tarvitse sitten lopettaa sen takia kesken.

Kurssilla oli mukana kolme moottoripyöräilyn ensikertalaista, joita kehuttiin sillä kurssi on oikein hyvä tapa aloittaa moottoripyöräharrastus (sitten kun on oppinut perusteet). Muuten hyvä mutta yksi aloittelevista naisista ajoi tiukassa mutkassa ulos radalta eikä halunnut enää jatkaa. Ei kuitenkaan sattunut mitään. Varmaankin tyypillinen pelon aiheuttama hartialukkotilanne (jota kyllä yritettiin kurssilla kitkeä kaikilta pois). Vielä yksi toinenkin nainen ajoi päivän päätteeksi samassa mutkassa ulos. Ei kyllä ollut kurssilaisia, mutta kuitenkin hitaassa ryhmässä. Harmi sinänsä sillä heille jäi varmaan huonot fiilikset.

Satasen vauhdissa.

Ahveniston rata on aika mielenkiintoinen. Se on lähellä kaupunkia ja rata mutkittelee hyvin kauniissa mäkisessä metsämaisemassa. Turva-alueita on vähän ja useissa paikoissa on vain jämäkkä teräsaita. Mutkat ovat poikkeuksitta vaikeita ja varsinaista pitkää vauhtisuoraa ei ole (vaikka maalisuora onkin). Nopeudet eivät pääse maalisuorallakaan nousemaan yli kahden sadan. Mielenkiintoista on että taloja on aivan lähellä mutta ääni ei tunnu niitä kiusaavan. Johtuneeko siitä että rata on vanha (rakennettu 1967). Pituus radalla on 2840 m. Lisäksi kaupunki tukee ylläpitoa jonkin verran joten on taloudellisesti helpompaa.

Meikäpoika vauhdissa.

Päivä oli pitkä, joten oli oikein hyvä että olin suunnitellu yöpyväni ennen kotiin palaamista. Kun ajaa koko päivän radalla niin tuppaa väsymään.

Vähän olin saanut rengasta kulumaan. Ja melkein reunoille astikin.

12.6 Imatra-Hämeenlinna

Hämeenlinnaan voi ajaa joko suoraan pääteitä pitkin tai sitten Savitaipaleen ja Tuohikotin kautta pienempiä teitä pitkin. Koska minulla oli koko päivä aikaa niin päätin ajaa pienempiä teitä pitkin. Moottoripyöräilyn viehätys on itse ajaminen ja erityisesti pienemmän mutkatiet. Pääteitä en halua ajaa kuin ainoastaan silloin kun on kiire tai pitää ajaa pidempi matka.

Matkavarustus. Vähän kaikkea.

Ilma oli aurinkoinen ja lämmin eikä vesisadetta edes ollut luvassa lähipäiville. Savitaipaleen ABC:llä pidin lounastauon joten täydellä mahalla oli hyvä aloittaa se mukavampi osuus eli mutkatie kohti Tuohikottia. Liikennettä ei juurikaan ollut joten hyväpintaista tietä oli hyvä päästellä.

Kolmen jälkeen olin perillä joten olin käyttänyt matkaan yli viisi tuntia. Se on pari tuntia enemmän kuin suorin reitti. Majoituksen olin varannut Vaakunasta. Olin varannut hotellin koska se näytti hyvätasoiselta ja oli lähellä keskustaa. Hinta oli vähän korkeahko, mutta olin reissussa vain kaksi yötä.

Mutkateiden jälkeen maistui kypäräkalja hienoissa maisemissa.

Hotelli oli uusi, siisti ja sijainti kaunis joen rannalla. Ulkona oli mukava nautiskella kypäräkaljalla katsoen maisemia. Kuitenkin hotellin varustus oli muuhun tasoon nähden vähintäänkin puutteellinen. Ei ollut ilmastointia (onneksi ikkunan sai auki eikä ollut meteliä). Ei myöskään vaatekaappia, kuntosalia, minibaaria, aulabaaria eikä asiakaspäätettä aulassa (jota olisin tällä kertaa tarvinnut). Parkkeerauksesta veloittivat myös 14 euron autopaikan vaikka laitoin pyörän sellaiseen paikkaan mihin auto ei olisi mahtunut. Keskustaan oli myös vähän matkaa koska joki oli välissä ja piti marssia siltaa pitkin.

Kävin keskustassa syömässä yhdessä Nepalilaisessa ravintolassa joka oli ihan ok. Huomenna sitten radalle. Piti laittaa herätyskello soittamaan että ehtisin ajoissa.

Ahvenistolle

On jo aikaa kun olen käynyt moottoripyora.org:n järjestämällä ratapäivällä. Nyt olen jo alkukeväästä katsonut että Ahveniston moottorirata on vielä päivän ajomatkan päässä Imatralta joten varasin sieltä heti kun ajat tulivat myyntiin yhden paikan. Samalla järjestettiin Ajotaito2 kurssi jonka olin muutaman vuosi sitten käynyt ja todennut erittäin hyväksi. Kertaus on opintojen äiti joten ilmoitin osallistuvani myös siihen. Ajopäivä on tiistai mikä sopi minulle oikein hyvin.

Ahvenisto sijaitsee Hämeenlinnassa joten reissu vaatisi hotelliyöpymisen. Koska kurssi alkoi jo ennen yhdeksää ja kestäisi iltakuuteen niin päätin olla Hämeenlinnassa peräti kaksi yötä.