Kilometrejä tuli kasaan 673 ja pyörä toimi kuin unelma. Sain Corsonerolla kuitattua sisäänajoon kuuluvat varoitukset pois ajoa häiritsemästä. Ne kun tehdään normaalisti Ducatin huollossa ja olin tehnyt tarvittavat hommat itse jo useampaankin kertaan.
Löysin paljon uusia mukavia maalaisteitä ja ilmatkin suosivat. Ai hitto kun oli taas kivaa!
Sain nukuttua hyvin ja mietin missähän ajelisi aamupäivän, sillä Corsonerolla oli paremmin aikaa iltapäivän puolella. Mietin että jos kävisi Marinolla katsomassa soutuvenettä. Kun soitin niin sain houkutelluksi myyntitykin kesälomilta esittelemään, koska olivat virallisesti kiinni. Siispä suunta sinne. Vähän väärä suunta mutta sinne ajaisi mukavasti tunnissa.
Kun aikani ihmettelin soutupaattia niin suunnistin sen jälkeen Hyvinkäälle mukavaa maalaistietä pitkin. Huoltokuittaukset Corsonerolla kävivät nopeasti ja pääsin taas matkaan.
En ollut käynyt Lahden Moottoripyörämuseossa, joten suunnistin seuraavaksi sinne. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Hyvä kahvila sekä museo myymälöineen. Erityisesti kiinnitti huomiota Marc Marques’n pyörä sekä kattava Jarno Saarisen näyttely. Museossa oli myös useita Jarnon pyöriä sekä pitkä rivi pokaleita.
Ostin myymälästä yhden Jarno -paidan ja suunnistin kohti kotia. Tällä kertaa pääteitä pitkin. Kävin Kymiringin radan portilla matkalla kääntymässä, mutta siellä oli puomit edessä joten radalle ei ollut mitään asiaa.
Sääennuste lupasi sateita myöhemmin viikolla, joten starttasin heti maanantaina matkaan. En ollut sopinut Corsoneron kanssa ajasta mitään ja ajattelin mennä paikan päälle ja katsoa miten homma saataisiin hoidettua. Jos ei heti niin sitten lähipäivinä, koska homma ei pitäisi viedä kuin kaksi minuuttia.
En halunnut ajella pääteitä, koska se on niin tylsää, joten päätin körötellä kutostietä Elimäelle asti ja siitä sitten suunnistaa mutkateille. Päätien tylsän osuuden kuittasin kuuntelemalla sähkökirjaa.
Olin syöttänyt naviin mutkatiereitin etukäteen. Ensin Artjärvelle, sieltä Myrskylä, Pukkila, Mäntsälä ja edelleen Hyvinkää. Reitti oli hyvin onnistunut. Sopivan mutkaista ja hienoa maalaismaisemaa koko matka. Tien pinnassakaan ei ollut moittimista.
Yhden maissa olin perillä, mutta ei näyttänyt olevan ketään paikalla. Paikka oli omakotitalo, jonka piharakennuksessa olivat pyörien korjaus- ja huoltotilat. Pihalla seisoi hieno Ducatin väreissä oleva pakettiauto, joten olin oikeassa paikassa. Soittelin ja sain sovituksi seuraavaksi päiväksi ajan. Ei ongelmaa sillä ajattelin muutenkin etsiä Helsingin seudulta yöpaikan.
Suuntasin Helsingin keskustaan ja käskin navin ohjastaa muita kuin pääteitä pitkin. Reitti oli aika suoraviivainen, mutta ei kuitenkaan tarvinnut ajaa motaria pitkin. Perillä sain buukattua Simonkentästä kohtuuhintaan yön.
Olen tehnyt itse pyörääni huollot. Kuitenkin en ole pystynyt tekemään huoltokuittausta, joten tästä näkyy huomatus mittaristossa sekä tärkeämpää kun nostaa kierrokset yli seitsemän tonnin mittaristo alkaa välkkyä punaisena koska pyörä ei tiedä että sisäänajo ja siihen liittyvä huolto on jo tehty. Corsonero Hyvinkäällä on luvannut kuitata hälytykset pois, joten ei muuta kuin suunta sinne. Samalla ajattelin pyörähtää vähän muuallakin siellä päin joten otin tarvittavat yöpymisvarusteet mukaan.
Kilsoja tuli reissulla kasaan yhteensä 1091 km.
Ducati Streetfighter V4 osoittautui erittäin mukavaksi ajaa mutkateillä. Tehoa oli riittävästi kierrosluvusta riippumatta. Oli nautinnollista päästellä kuin pyörä kääntyi nöyrästi ja kone murahteli mukavasti kun heitteli uusia vaihteita sisään ilman kytkintä. Siinä kun on sellainen ”quickshifter”.
Kulutus oli ainakin vielä melko korkea 7,2 litraa sadalla, joka rajoitti käytännön toimintasäteen noin 150 km:iin. Tuota voisi ehkä vähän venyttää, mutta ei kovin paljon.
Leirintäaluevarustuksen mukaanotto osoittautui ongelmalliseksi. Säkin voisi hieman taaemmas sijoittamalla saada mahtumaan mukaan mutta se on kuitenkin hyvin painava ja ei voi olla vaikuttamatta kevyen pyörän ominaisuuksiin.
Satula täytyy muotoilla uudestaan. Olin muokannut sitä mukavammaksi matka-ajoon, mutta näemmä höylännyt sen liian tasaiseksi vaikka se tuntui autotallitestissä ja koeajolenkillä hyvältä. Nakupyörä vaatii enemmän tukea satulan takaosasta korkeamman ilmavastuksen takia. Tällä hetkellä alkuperäinen satula on vielä paras.
Mukava matkanopeus on alle 130 km/h. Sen korkeampi nopeus lisää ilmanpainetta kypärään turhan paljon. Osansa voi olla myös pikkupleksillä joka kanavoi virtausta hieman ylemmäs, sillä rintakehässä ei tuntunut vastaavaa painetta. Potkua ja ominaisuuksiahan pyörässä riittäisi vaikka ajaisi kolmea sataa. Täytyy vain pitää kiinni silloin tosissaan.
Vaatetukseen tulee kiinnittää enemmän huomiota verrattuna aiempiin katettuihin pyöriin. Erityisesti keskivartalon kohdalle kanavoituu kylmä viima jo alle 20 asteen lämpötiloissa.
Haminan leirintäalue oli oikein mukava. Ravintola oli uusi, iso ja hyvä.
Ranta oli hieno, mutta kun menin aamu-uinnille niin vesi ei tuntunut syvenevän ollenkaan vaikka kuinka pitkälle olisi kahlannut. Vesi oli aika viileää vaikka helteen aikaan olikin kuulemma ollut 25 astetta.
Yritin tähdätä klo kolmeksi perille niin ehtisin Eijan tekemälle lounaalle mökille. Oli kutsunut vieraita, joten oli hyvä olla ajoissa perillä.
Lyhensin vähän suunniteltua reittiä, mutta otin siihen kuitenkin mukaan Miehikkälän mutkatieen ja Salpalinja-museon. Siellähän on pakko käydä ainakin kerran kesässä. Kävin pyörähtämässä museossa, mutta muuten tie oli tuttua päätietä Imatran kautta.
Olin perillä mökillä Puumalassa ennen kahta eli hyvissä ajoin.
Illalla kävin tutkailemassa Porvoon meininkiä, mutta vähän oli minusta liikaa turistivetoista. Vanhan kaupungin puurakennukset ovat kyllä Suomen hienoimpia. Kun asiakkaita riitti se näkyi myös vanhan kaupungin ravintolahinnoissa.
Aamulla syötin naviin ensin kohteeksi Emäsalon niemen pään. Matkalla bongasin poliisin tutka-auton joten olin ilmeisesti suositulla tiellä. Reitti oli mukava mutta päättyi luotsiaseman -pääsy kielletty kylttiin joten siinä ei ollut paljon näkemistä.
Sitten suuntasin Pellinkiin. Jouduin vielä lossille ennenkuin pääsin perille. Periltä löysin hyvän lounaspaikan jossa söin vaihteeksi paistettuja silakoita muikkujen sijaan. Oikein hyvältä maistui. Sain myös tankattua pyörän venelaiturilla. Oli saaren ainut ja olisi muuten hieman jännittänyt koska pyörän toimintasäde ei ole kuin 150 km ja tankki olisi ollut hyvin tyhjä ilman tankkausta.
Reititin navin kohti Kotkaa seuraten suositeltuja rantateitä.
Matkalla huomasin kyltin jossa mainostettiin pihakioskia. Perhe oli perustanut omalle pihalleen kahvikioskin, johon sitten pysähdyin kupposelle ja jäätelölle. Oli mukava juttutuokio omistajan kanssa, joka oli myös motoristeja. Kun kerroin mihin olen menossa niin hän sanoi että älä mene Kotkan leirintäalueelle vaan Haminan pitkähiekalle joka oli paljon viihtyisämpi. Sieltä sainkin varattua puhelimella perinteisen aitan.
Kävin Strömforssin ruukkialueella kun sattui matkan varrelle enkä ollut aiemmin käynyt. Sinne pitää tulla vielä Eijan kanssa uudestaan koska sattuu niin sopivasti Hki-Imatra reitille. Alueelta löytyy käsityöpajoja, museoita, ravintoloita ja kaikkea mukavaa.
Matkalla tarkistin vielä Kotkan sataman meiningit.
