Kilometrejä tuli mittariin 3100 ja keskikulutus oli 8 l/100km. Retki kesti 12 päivää, Oltiin vain Svolværissa kaksi yötä muuten vaihdettiin aina hotellia. Alfa toimi hyvin ilman mitään ongelmia. Pidettiin päivämatkat kohtuullisina ja kun vaihdeltiin kuljettajaa säännöllisesti niin matkanteko oli vaivatonta eikä rasittanut kumpaakaan. E ajoi kaikki hankalimmat osuudet koska se on niin hyvä kuski.

Sadekuuroja tuli tämän tästä, mutta kun oltiin Lofooteilla saimme nauttia kahdesta täydestä aurinkoisesta päivästä mikä oli hienoa sillä maisemat ovat vertaansa vailla. Liekö johtuu Golfvirrasta ja sateen yleisyydestä, niin maisema on karua mutta maakasvit ovat poikkeuksellisen vihreitä. Kun se yhdistetään sinertäviin vuorimaisemiin niin saa hienoja kuvia. Lämpötila oli kesäinen joskin kun noustiin manner-Norjan puolella ylemmäs käväistiin 11 asteessa. Vesi Lofooteille oli arviolta 18 asteista eli ihan uitavaa.

Minulla iski Jyväskylässä flunssa päälle joka vei mehuja loppumatkalla. Sama tauti oli kuulemma juuri ollut Mikassakin, joten ei ollut Norjan tuliaisia vaan pöpö lienee tarttunut kun tultiin Suomeen.

Illalla käytiin syömässä Heikin suosittelemassa Kissanviikset -ravintolassa. Se olikin aika perinteikäs ravintola. Ympärillä oli myös muita kissa -aiheisia paikkoja mutta ovat ajan saatossa hävinneet pois. Vieressä olisi ollut myös toinen paikka; Bar Explosive eli “Pommi”, mutta ei olellut enää kiito päällä.

Aamu taas koitti ja olisi jo aika suunnistaa kotiin. Matkalla ajateltiin kuitenkin käydä Mikkelin Muisti museossa sekä sen jälkeen syömässä.

Muisti museon kokoelma oli nyt tullut valmiiksi ja oli oikein vaikuttava. Ei niinkään esineiden puolesta, jotka on jo nähty aikaisemmin vaan kuva- ja videomateriaalin takia. Kertomus evakkoretkestä katseltiin ja sitten mentiin tilaan jossa sai autenttisen kokemuksen Summan taistelusta. Sanoin jo valmiiksi että minä en sitten laita päähäni VR-laseja, mutta Eijan piti rohkeana kokeilla. Piti mennä koppiin joka oli valmiiksi tunnelman takia kylmennetty ja laittaa kypärä päähän jossa oli VR-lasit ja kuulokkeet. Aluksi kuulemma kun pommitus alkoi niin homma menetteli, mutta kun pommit tulivat kohdalle piti Eijankin ottaa kypärä pois ja tulla ulos. Oli kuulemma liian aidon tuntuista.

Lounasta syötiin Mikkelin Kenkäverossa. Harmi kun vähän joka paikka alkaa olla kiinni elokuun puolen välin jälkeen. Matkalla oli pari kiinnostavaa taidenäyttelyäkin, mutta olivat jo kiinni. Kenkäverossakin ei ollut enää sitä kuuluisaa seisovaa pöytää, mutta saatiin kuitenkin maittavaa kalakeittoa.

Huristeltiin sitten kotiin, jossa oltiin kolmen neljän maissa.

Yö meni omppuhotellissa hyvin. Huone oli pieni mutta siinä oli ilmastointi, joka toimi hyvin. Aamiaistakin saatiin kun mentiin alakerran ostarin kahvilaan.

P kävi hakemassa auton tienvieriparkista tunnin myöhässä, mutta ei ollut tullut lappua. Säästettiin pari kymppiä kun ei laitettu viereiseen parkkihalliin sillä sunnuntaina sai kadunvarteen parkkeerata ilmaiseksi.

Naviin syötettiin seuraavaksi kohteeksi Kauhavan puukkopitäjä. Siellä on mm. Iisakki Järvenpään puukkotehdas ja myymälä jossa ei ole ennen käyty.

Paikannimiä kun katseltiin niin tuli mieleen että nythän ollaan siellä harmän häjyjen synnyinmaalla. Laulussa muistellaan Isontalon Anttia ja Rannanjärveä. Koska Antti Rannanjärven hauta sattui sopivasti matkan varrelle Yli-Härmässä niin käytiin se etsimässä. Hyvin oli hoidettu ja varmaan jonkunlainen turistikohde.

Kauhavalta löytyi sitten se Iisakki Järvenpään puukkotehdas. Siellä olisi saanut myös 1,5 tuntia kestävän tehdaskierroksen, mutta se oli jo liikaa. Ostettiin kuitenkin perinnepuukkovalikoimasta punakahvainen “yksneuvvoonen” sekä pari keittiöveistä. Hauska yksityiskohta oli että kun sanoimme että olemme Imatralta niin myyjä sanoi että hänen varatätinsä asuu Imatralla ja hän käy tätä säännöllisesti moikkamassa. Piti Imatraa maailman hienoimpana paikkana. Kai se on niin että ruoho on aina vihreämpää mitä kauemmas mennään. Tai sitten Imatra vain on hieno paikka.

Sitten ajeltiin Tuurin kyläkauppaan. Se on paikka joka ulkomuodoltaan hätkäyttää kun sinne tulee ensimmäistä kertaa. Löytyy patsaita, enkeleitä, kultaa ja marmoria. Kaikki on pistetty reilusti överiksi. Sinne ei ketjukaupat ole päässeet vaan löytyy Vesan burgeria, Vesan pihviravintolaa, Keskisen kelloa yms. Itse ostarista saa vaikutelman että siellä voi tehdä hyviä kauppoja, mutta aikaa pitää varata runsaasti. Jos menet etsimään jotakin tiettyä asiaa niin saatat pettyä kun ei ole kokoja tai valikoima on puutteellinen juuri siinä asiassa. Muuten ostari on valtava ja tavaraa on todella paljon.

Sitten kohti Jyväskylää josta varattiin Sokoksen sivuilta Hotelli Alexandra. Sokoksen hotellit saa pari kymppiä halvemmalla heidän omilta sivuiltaan kuin Booking.com:sta kunhan syöttää ensin oman S-kortin numeron.

Uumajasta löytyi hotellin vierestä joki ja jokilaivoja, jossa syötiin. Laivan vieressä nuoriso onki virveleillä ja madoilla pohjasta kunnon ahvenen kölliköitä. Näytti tulevan aivan liian helposti ja kokokin oli 3-400 grammaa eli aika isoja.

Uumaja näytti kaiken kaikkiaan eläväiseltä kaupungilta jossa oli paljon ravintoloita ja useita kävelykatuja.

Aamulla kuitenkin tsekattiin ulos hotellista ja suunnistettiin lauttarantaan Uumaja-Vaasa -lauttaan. Satamaan johtava katu oli leveä ja hyväkuntoinen, joten vähän ihmetytti miksi nopeusrajoitus oli aika alhainen. Satama oli hieno ja uuden näköinen. Kun ajettiin portille niin taulussa luki valmiiksi meidän nimet ja piti vain painella nappia pari kertaa ja saatiin liput automaatista käteen. On se tekniikka ihmeellistä. Eikä onneksi tarvinnut jonotella kuten Lofooteilla vaan lautalla oli hyvin tilaa.

Laivamatka kesti neljä tuntia. Laivan tilat olivat hienot ja mukavat ja matka meni mukavasti kun käytiin lounastamassa. Laiva oli valmistettu 2021 eli vastikään valmistunut. Joka puolella oli mukavasti tilaa joten ei tarvinnut jonotella missään sen enempää.

Vaasaan saavuttiin Suomen aikaa kello 18 pitkin kapeata viitoitettua väylää. Vaasan edusta on hyvin matalaa ja karikkoista ja satamaan vie vain yksi väylämerkeillä rajattu reitti.

Hotelli varattiin tällä kertaa Omena -hotellista, jossa ei ole respaa eikä ravintolaa. Se on kuitenkin keskeisellä paikalla Vaasan keskustassa. Siinä on myös ilmastointi mikä on vähän harvinaisempaa näillä nurkilla.

Aamulla yritimme startata reippaasti koska oli luvassa pitkä ajomatka. Samaa oli kuitenkin miettineet myös neljä bussilastillista saksalaisia ja belgialaisia, joten aamiaisella oli ruuhkaa jo kuuden jälkeen. Päästiin kuitenkin tien päälle jo seitsemältä.

Ruotsin raja tuli vastaan jo 40 kilometrin päässä Mo i Ranasta.

Kuskia vaihtaen matka taittui mukavasti halki ruotsalaisen metsämaiseman. Maisema oli hienoa vuorimaisemaa. Käytiin jossakin 600 -metrissä ja lämpötilakin putosi 11 -asteeseen. Vuoripuroja ja koskia näkyi paljon ja liikennettä oli hyvin vähän. Tie oli hyväkuntoinen. No olihan se E12. Matkalla ei oikein ollut mitään mukavia pysähdyspaikkoja joten yhden sämpylän tankkauksella piti sitten pärjäillä Uumajaan asti.

Kahden jälkeen oltiin Umeå:ssa (suomalaisittain Uumaja). Majapaikka varattiin Clarion Hotell Umeå:sta. Hotellien hinnat Uumajassa olivat Norjan jälkeen vähintäänkin kohtuullisia. On ilmeisesti kova hintakilpailu. Tai sitten sitä vain vertaa noihin Norjan hintoihin.

Pähkäilttin hetken reittisuunnitelmaa ja päätettiin että mennään Norjaa etelään Mo i Rana -kaupunkiin. Sieltä sitten suuntaisimme Ruotsin poikki Uumaja – Vaasa lautalle.

Koko matkan sateli mikä oli harmi sillä maisemat olivat komeita. No onneksi oli sentään auto alla ettei kastunut. Yksi saksalainen pariskunta joka tavattiin lautalla jatkoi matkaa polkupyörällä ja oli telttamajoituksella liikkeellä.

Lounasta syötiin Rognan’ssa joka oli minulle tuttu edelliseltä reissulta.

Tie kulki välillä 600 metrin korkeudessa ja ylitettiin napapiirikin. Lämpötila putosi ylhäällä 11 -asteeseen ja maisema oli kaljua kun puusto puuttui.

Mo i Ranassa yövyimme Scandicissa.

Illalla käytiin syömässä läheisessä ravintolassa ja ajateltiin tällä kertaa testata valasta. Voihan se olla että kun Norjasta poistutaan niin sitä ei enää saa. No saatiin lautanen johon oli leikattu ohuita siivuja valaan lihaa. Valas oli ennemminkin naudan kuin kalan lihaa ulkomuodoltaan ja maultaan. Tummaa ja lihan näköistä. Maku oli vähän maksan ja lihan väliltä. Tulihan tuota nyt kokeiltua, mutta ei siitä tullut meidän suosikkia.

Ruuan jälkeen kävimme rannassa ihmettelemässä vedessä olevaa ihmisfiguuria joka katsoo merelle. On paikallinen maamerkki.

Hyvin nukutti kalastajamökissä. Mökki oli tilava; siinä oli tupakeittiö ja kaksi makuuhuonetta, joten hyvin me kaksi sinne mahduttiin. Yöpynyt olisi viisi sekä varmaan vielä pari vuodesohvassa tuvan puolella. Edessä kiersi terassi ympäri. Mökki oli ripustettu pitkien tolppien varaan rantakalliolle. Talotekniikkakin oli hyvin näkyvissä sillä eihän niitä putkia mitenkään piiloon saa.

Syötiin aamiaiset tuvassa ja lähdettiin jo ennen yhdeksää matkaan. Ajateltiin että jos mennään satamajonoon kaksi tuntia ennen niin päästää 10:45 laivaan. Turha toivo. Sattui vähän pienempi laiva, joten puolet porukkaa jäi rannalle. No onneksi rannassa oli puolalaisten perustama Taco-baari, josta saatiin oikein maittavia ruokia.

Päästiin sitten vihdoin kuuden tunninb odotuksen jälkeen seuraavaan klo 14:45 lauttaan joka olikin isompi. Se ahdettiin ihan täyteen ja osa jäi taas rannalle.

Maininki heilutteli paattia, mutta ei onneksi aiheuttanut suurempia ongelmia.

Toisesta päästä oli varattu hotelliksi Scandic Bodo. Kun menimme huoneeseen huomattiin että nyt on tehty virhe. Huone oli tosi pieni ja siellä oli aivan liian kuuma. Vaikka ikkunan aukaisi niin siitä tuli vain meteliä eikä viilentänyt yhtään. Koska nukkuminen olisi ollut yhtä tuskaa, marssittiin respaan ja vaihdettiin huone Scandic’n toiseen hotelliin Scandic Havet. Oli hieman kalliimpi, mutta siellä sentään pystyi nukkumaan.

Onneksi huono onni ei jatkunut vaan päästiin kirjautumisen jälkeen syömään viereisen rantaravintolan viimeiseen pöytä ja painuttiin pehkuihin vaiherikkaan päivän jälkeen.