Kilsoja tuli reissulla kasaan yhteensä 1091 km.

Ducati Streetfighter V4 osoittautui erittäin mukavaksi ajaa mutkateillä. Tehoa oli riittävästi kierrosluvusta riippumatta. Oli nautinnollista päästellä kuin pyörä kääntyi nöyrästi ja kone murahteli mukavasti kun heitteli uusia vaihteita sisään ilman kytkintä. Siinä kun on sellainen ”quickshifter”.

Kulutus oli ainakin vielä melko korkea 7,2 litraa sadalla, joka rajoitti käytännön toimintasäteen noin 150 km:iin. Tuota voisi ehkä vähän venyttää, mutta ei kovin paljon.

Leirintäaluevarustuksen mukaanotto osoittautui ongelmalliseksi. Säkin voisi hieman taaemmas sijoittamalla saada mahtumaan mukaan mutta se on kuitenkin hyvin painava ja ei voi olla vaikuttamatta kevyen pyörän ominaisuuksiin.

Satula täytyy muotoilla uudestaan. Olin muokannut sitä mukavammaksi matka-ajoon, mutta näemmä höylännyt sen liian tasaiseksi vaikka se tuntui autotallitestissä ja koeajolenkillä hyvältä. Nakupyörä vaatii enemmän tukea satulan takaosasta korkeamman ilmavastuksen takia. Tällä hetkellä alkuperäinen satula on vielä paras.

Mukava matkanopeus on alle 130 km/h. Sen korkeampi nopeus lisää ilmanpainetta kypärään turhan paljon. Osansa voi olla myös pikkupleksillä joka kanavoi virtausta hieman ylemmäs, sillä rintakehässä ei tuntunut vastaavaa painetta. Potkua ja ominaisuuksiahan pyörässä riittäisi vaikka ajaisi kolmea sataa. Täytyy vain pitää kiinni silloin tosissaan.

Vaatetukseen tulee kiinnittää enemmän huomiota verrattuna aiempiin katettuihin pyöriin. Erityisesti keskivartalon kohdalle kanavoituu kylmä viima jo alle 20 asteen lämpötiloissa.

Haminan leirintäalue oli oikein mukava. Ravintola oli uusi, iso ja hyvä.

Ranta oli hieno, mutta kun menin aamu-uinnille niin vesi ei tuntunut syvenevän ollenkaan vaikka kuinka pitkälle olisi kahlannut. Vesi oli aika viileää vaikka helteen aikaan olikin kuulemma ollut 25 astetta.

Yritin tähdätä klo kolmeksi perille niin ehtisin Eijan tekemälle lounaalle mökille. Oli kutsunut vieraita, joten oli hyvä olla ajoissa perillä.

Lyhensin vähän suunniteltua reittiä, mutta otin siihen kuitenkin mukaan Miehikkälän mutkatieen ja Salpalinja-museon. Siellähän on pakko käydä ainakin kerran kesässä. Kävin pyörähtämässä museossa, mutta muuten tie oli tuttua päätietä Imatran kautta.

Olin perillä mökillä Puumalassa ennen kahta eli hyvissä ajoin.

Illalla kävin tutkailemassa Porvoon meininkiä, mutta vähän oli minusta liikaa turistivetoista. Vanhan kaupungin puurakennukset ovat kyllä Suomen hienoimpia. Kun asiakkaita riitti se näkyi myös vanhan kaupungin ravintolahinnoissa.

Aamulla syötin naviin ensin kohteeksi Emäsalon niemen pään. Matkalla bongasin poliisin tutka-auton joten olin ilmeisesti suositulla tiellä. Reitti oli mukava mutta päättyi luotsiaseman -pääsy kielletty kylttiin joten siinä ei ollut paljon näkemistä.

Sitten suuntasin Pellinkiin. Jouduin vielä lossille ennenkuin pääsin perille. Periltä löysin hyvän lounaspaikan jossa söin vaihteeksi paistettuja silakoita muikkujen sijaan. Oikein hyvältä maistui. Sain myös tankattua pyörän venelaiturilla. Oli saaren ainut ja olisi muuten hieman jännittänyt koska pyörän toimintasäde ei ole kuin 150 km ja tankki olisi ollut hyvin tyhjä ilman tankkausta.

Reititin navin kohti Kotkaa seuraten suositeltuja rantateitä.

Matkalla huomasin kyltin jossa mainostettiin pihakioskia. Perhe oli perustanut omalle pihalleen kahvikioskin, johon sitten pysähdyin kupposelle ja jäätelölle. Oli mukava juttutuokio omistajan kanssa, joka oli myös motoristeja. Kun kerroin mihin olen menossa niin hän sanoi että älä mene Kotkan leirintäalueelle vaan Haminan pitkähiekalle joka oli paljon viihtyisämpi. Sieltä sainkin varattua puhelimella perinteisen aitan.

Kävin Strömforssin ruukkialueella kun sattui matkan varrelle enkä ollut aiemmin käynyt. Sinne pitää tulla vielä Eijan kanssa uudestaan koska sattuu niin sopivasti Hki-Imatra reitille. Alueelta löytyy käsityöpajoja, museoita, ravintoloita ja kaikkea mukavaa.

Matkalla tarkistin vielä Kotkan sataman meiningit.

Olin onnistunut sateen välttelyssä, sillä puolen yön aikaa satoi hieman mutta muuten oli pilvipoutaa. Puumalassa oli satanut rankasti koko yön ja jatkui vieläkin. Kun katsoin sadetutkaa niin samainen rintama kiertyi pohjoisesta ja uhkasi tulla niskaan. Siispä päätin suunnata etelään. Olin ottanut mukaan motoristin reittioppaan ja löysin oikein lupaavia mutkateitä etelän suuntaan. Huomasin että reitti veisi Pukkilaan joka on Hyrylän suvun synnyinkoti. Jospa kävisi katsomassa löytyisikö sieltä esi-isiä.

Annoin Garmin navin ehdottaa minulle “Adventurous routing” -reittiä. Aluksi vähän arvelutti kun kääännyin pois aivan hyvältä mutkatieltä. Kuitenkin löysin aivan mahtavan reitin jota oli ilo päästellä. Heti kun aloin tuulettaa määräsi navi minut heikkatielle jolla ei tuntunut olevan loppua. Siispä hyppäsin pois reitiltä ja pyyhkäisin suoraan Pukkilaan johtavalle tielle.

Pukkilan hautuumaalta löytyi pienen kyselyn jälkeen paljon esi-isiä ja sain myös vinkin henkilöstä joka tietäisi lisää historiasta. Jututin häntä pitkän tovin ja sain tietää yhtä ja toista uutta suvun alkuajoista.

Suuntasin seuraavaksi Porvooseen. Ajattelin että jos kävisi seuraavana päivänä ajamassa paljon kehutut Emäsalon ja Pellingin reitit. Nehän ovat pistoja pitkälle merelle molemmin puolin Porvoota. Tiet olisivat kuulemma kauniita maaseututeitä jota olisi nautinnollista ajella.

Pienen etsimisen jälkeen sain viimeisen huoneen Porvoon Seurahovista. Vaikka muualla oli kuun vaihtuessa hiljentynyt niin Porvoossa riitti vielä majoittujia.

Ensimmäiseksi ajattelin suunnata Motoparkin radalle Virtasalmelle ja ajaa muutaman rundin ja testata miten tämä paljon kehuttu pyörä radalla toimii. Varasin valmiiksi Juvan leirintäalueelta aitan ensimmäistä yötä varten.

Ennen kuin pääsin matkaan oli hieman alkuvaikeuksia. Säkki johon mukavasti mahtui teltta, makuupussi, trangia sekä perusmuona mahtui kyllä suunnitellusti kuskin selän taakse. Se oli kuitenkin yllättävän painava sekä painoi hieman selkää. Siispä pyörähdin takaisin ja jätin säkin kotiin. Nyt mentäisiin aittamajoituksilla. Lisäksi vielä hätäpäissäni unohdin ensin lompsan niin innoissani olin matkaan lähdössä.

Vihdoin pääsin kuitenkin liikkeelle. Pyörä kayttäytyi hyvin mutkatiellä oli paljon helpompi käsitellä ilman painavaa telttailusäkkiä.

Motoparkkiin saavuin puoli kahdentoista maissa mikä oli sopiva aika sillä rata aukeaa klo 11. Ilma oli hyvä ja vain yksi ratapyörä kasaili kamppeita varikolla. Sain neuvoteltua omistajan kanssa että voisin ajaa muutaman koekierroksen eikä maksaisi mitään. Myöskin äänet olivat kohtuulliset 82 dB mikä oli kaukana rajasta 96 dB. Pyörä oli aivan upea ajaa radalla(kin) niinkuin olettaa saattaa ja rajat olivat lähinnä kuskin uskalluksessa.

Katselin sitten sadetutkaa ja näytti todella pahalta. Itäsuomeen oli luvattu sadetta koko yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Siispä muutin suunnitelmaa ja käänsin keulan pohjoisen sijaan länteen. Matkan päällä sitten päätin että menen Sysmään jossa olen aiemmin käynyt ja oli oikein mukava paikka. Sain myös peruttua Juvan varauksen joten ei tullut tappioita. Satulan kulma ei ollut sattunut ihan kohdalleen vaan olin tehnyt siitä liian tasaisen. Se vaatisi muokkausta ennen seuraavaa reissua. Onneksi homman sai tilapäisesti korjattua pienellä kangasliinalla ja alkanut ristiselän jomotus hävisi.

Matkalla pysähdyin Mikkeli uudessa Sodan ja Rauhan museossa Muistissa. Siellä oli pääpaino videoissa ja en jaksanut tällä kertaa niitä jäädä ihmettelemään kun baana tuntui kutsuvan.

Sysmän leirintäalue oli alkukesästä investoinut uusiin ilmastoituihin mökkeihin jotka eivät olleet pahan hintaisiakaan. Pihinä majoituin kuitenkin perinteiseen aittaan, joka oli ihan riittävä.

Nyt pääsisin vihdoin testaamaan uutta Ducatin Streetfighter V4:sta matkan päällä. Kaikkea siihen on tullut ruuvattua mitä voisi tarvita lyhyille reissuille. Mm. penkin olen kahteen kertaan muokannut jotta siinä jaksaisi istua pidemmänkin matkan. Lisäksi laukut ovat kevyet ja mahdollistaisivat myös telttailuvarusteiden mukaan oton.

Reittiä en ole jaksanut liiemmin miettiä mutta ajattelin että menisin itärajaa pitkin pohjoisen suuntaan ja miettisin sitten tarkemmin kunhan pääsisin matkaan. En halunnut liikaa lyödä mitään lukkoon koska sateita oli luvassa ja en tiennyt miten uusi pyörä käyttäytyisi matka-ajossa. Sehän on kuitenkin tarkoitettu enemmän päiväreissuille ja rata-ajoon.