Toteunut reitti ja muut tiedot

Toteunut reitti

Toteutunut reitti

Moottoripyörän mittariin tuli kasaan 4413 km, josta kahdestaan Italiassa noin 1500-1600 km.
Keskikulutus koko matkan aikana oli 6,46 l/100km. Se on vähän korkeampi kuin normaalisti (6,2), mutta ajonopeuskin oli suurempi eli n. 160 (tai sitten hidasta kaupunkinopeutta).

16.9 Vicenza – koti

Viimeistä päivää viedään. Pakattiin valmiiksi mukaan otettavat tavarat reppuun ja se perälaatikkoon. Sitten ajettiin navin avustuksella jo tuttuun rekkaterminaaliin. Portti oli kiinni, mutta tiesin oikoreitin ja ajoin Hondan kävelyväylää pitkin suoraan varaston tiskin eteen.

Nämä jäivät kuljetettavaksi.

Nämä jäivät kuljetettavaksi.

Ruvettiin kiskomaan ajovehkeitä pois ja vaihdettiin siviilit päälle. Löydettiin myös jo aiemmin sinne jättämäni leirintäaluesäkki, joten homma sujui kuin elokuvissa. Vielä nimi alle paperiin että ovat vastaanottaneet pyörän tavaroineen kuljetettavaksi ja olimme valmiita vaihtamaan Hondan junakyytiin. Kysyin että milloin se heiltä nyt sitten lähtee. Kuulemma saman viikon perjantaina ja seuraavana torstaina olisi sitten Tampereella.

Taksilla sitten mentiin rautatieasemalla ja ostettiin liput Milanoon. Nyt oli kiva kun ei ollut mitään kiirettä, joten ostimme liput myöhemmin lähtevään nopeampaan junaan joka olisi Milanossa vähän yli kahdessa tunnissa. Sieltä sitten olisi vielä 50 minuutin matka lentokentälle.

Olimme suunnitelleet että söisimme lounasta ravintola Carpaccio’ssa, jonka olimme löytäneet kun kävimme Eicman moottoripyörämessuilla marraskuussa. Valitettavasti paikka oli kuitenkin päivällä kiinni ja jouduimme syömään muualla.

Lento meni aikalailla aikataulussa vaikka lähdimme 20 minuuttia myöhässä ja Riikassa oli vain 45 minuutin vaihto. Onneksi ei ollut kuin käsimatkatavarat, joten ehdimme juuri ajoissa Lappeenrannan koneeseen. Perillä Lappeenrannassa olimme sitten puolen yön aikaan. Lämpötila lentoasemalla oli 8 astetta joka oli aivan sama kuin oli ollut Riikan lentoasemalla.

Eija oli jättänyt lähtiessään auton Lappeenrannan lentoasemalle, jolla sitten jatkettiin. Sumu Imatran uudella motarilla oli tosi sankka, joten piti olla tarkkana että ajettiin oikeasta liittymästä ulos.

Sitten oltiin taas kotona ja yksi kiva retki takanapäin!

15.9 Rimini – Vicenza

Kohta se loma lähenee loppuaan. Ajateltiin viettää viimeinen yö Vicenzassa niin siitä on sitten kätevä ajaa aamupäivällä Motologistican rekkaterminaaliin viemään pyörä tavaroineen kuljetettavaksi kotosuomeen (tosin se menee Tampereelle, josta se pitää vielä käydä hakemassa).

Reitti Riministä menee motaria pitkin joka suurelta osin on kolmekaistaista ja lähes viivasuoraa. Sitä voi sitten kukin päästellä siten kuin tuntuu hyvältä. Nopeusrajoitus on 130, mutta se tuntuu olevan käytännössä ohjeellinen. Suurin osa ajaa 110-120, mutta osa päästelee sitten 150:iä. Minusta matkan teon kannalta sopivin olisi 140, mutta tuli sitten ajeltua 160:iä ja välillä jonon mukana hiljempää.

Jalkapallokansaa

Jalkapallokansaa

Vicenzassa olimme varanneet jo tutun Key Hotellin jalkapallostadionin vierestä. Stadionilla olikin matsi alussa ja poliisi oli sulkenut osan teitäkin (en kyllä tiedä miksi). Kovasti oli tunnelma katossa sillä Vicenza taisi saada aika monta maalia äänestä päätellen. Ajateltiin että tästä se rähinä alkaa ja asettauduttiin viereiseen kahvilaan kuvausvalmiuteen. Kovin oli kuitenkin rauhallista.

Iso sänky

Iso sänky

Hotellissa saatiin jostakin syystä oikein sviitti. Sängyt olivat ainakin riittävän suuria.

Illalla alkoi sataa ropsutella (Eija sanoi että aina täällä sataa kun hän on ollut täällä kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla satoi). No aamulla pitäisi kuitenkin ennusteen perusteella lakata. Minä laskeskelin että olen ollut tässä hotellissa jo 4 kertaa. Jos vaikka siksi antoivat sviitin ;-).

14.9 Misano

Tämä oli MotoGP -päivä. Misano joka sijaitsee Riminin kyljessä (jotain 16 km hotellilta), on paikka jossa pidetään San Marinon MotoGP -kisat. San Marino itse sijaitsee 50 kilsaa sisämaahan, mutta ei nyt aleta halkomaan hiuksia. Lauantaina oli harjoitukset ja aika-ajot ja sunnuntaina itse kisat. Koska aikataulu olisi sunnuntaina mennyt vähän liian tiukalle päätimme tyytyä lauantaipäivän katseluun.

PyöriäVähän ennen puolta päivää ajelimme kisapaikalle. Perillä oli runsaasti liikenteen ohjaajia ja noudatimme ohjeita ja ajoimme pyörän parkkiin. Heti ymmärsimme että tässä olikin paikallisten yrittäjien bisnes. Kaikki radan läheiset teollisuushallit ja muut tilat oli tyhjennetty ja tehty paikoitusalueeksi. No tämä kävi meille hyvin. Kympillä saatiin pyörä talliin ja tavarat piiloon. Ei sitten tarvinnut kanniskella kypäriä ympäriinsä.

Suomikatsomo

Suomikatsomo

Liput maksoivat 50 €/kpl ja olivat selkeästi halvempia kuin kisapäivänä. Kaikki paikat olivat täynnä T-paitakauppoja ja muuta oheiskrääsää. Hyvin olivat tehneet kauppansa sillä 46 numero oli selkeästi näkyvissä monen rinnassa ja hatussa. Ne jotka eivät tiedä niin kyseessä on tietysti Valentino Rossin numero. Ko. mieshän on kotoisin ihan radan läheltä ja tietysti paikallisten suosikki.

Hyvät olivat rinnekatsomot mistä seurata. Paikan päältä näki selvästi miten kovaa nuo pyörät kulkevat ja meteli oli kova. Täytyy kyllä olla ihan reikäpäinen että uskaltaa noin ajaa. Pitkää ei jaksanut auringonpaisteessa istua vaikka vettä oli mukana. Huilimme hetken varjossa ja siirryimme sisämutkan puolelle. Vauhti ei siellä ollut ihan niin kova mutta pyörät näki lähempää. Pitkään katsoimme menoa, mutta lämpö pakotti taas välillä varjon puolelle.

Valentino Rossi

Valentino Rossi

No Rossi sai lopulta lähtöpäikan 3. Suomalaiset eivät kovin hyvin sijoittuneet. Mika Kallio jäi keskivaiheille ja samoin Niklas Ajo. No saa nähdä miten kisapäivänä käy.

Mukaan jäi kisasta pari T-paitaa ja Buffi. Ne saadaan vielä ehkä mahtumaan mukaan bakaaseihin.

13.9 Viareggio – Rimini

Viikonloppuna häämötti Misanon MotoGp kisat, joten suuntasimme Riminille joka on siinä vieressä. Motareita pitkin kun ajalee niin reitti kulkee Firenzen ja Bolognan kautta. Ajallisesti tämä kannattaa sillä matkalla joutuu ylittämään pohjois-etelä suunnassa kulkevan Italian vuorijonon. Vuorten  korkeus on vain 500-700 metriä, mutta näiden kiertely hidastaa paljon (baanaa pystyy työntämmän 150:iä, mutta vuoristotien nopeus on vain 50:ä).

Bolognan kierros merkitsee lenkkiä pohjoisen kautta joten matkaa tuli vähän yli 300 km. Firenze Bolognan väli on vähän hitaampaa, mutta Bolognasta eteenpäin on tasamaata ja 3 kaistaa antaa mahdollisuuden ajaa sitä nopeutta kun tuntuu liikenteen mukaan turvalliselta (meillä 160).

Riminin rantaaSaavuttiin perille Riminiin iltapäivällä kolmen maissa. Hotelli oli varattu jo lähtiessä (Hotel St Gregory). Hinta oli tosi edullinen ja paikka vaikutti mukavalta (rannalla, uima-allas, ilmastointi jne.).

Riminin jakaa kahteen osaan kapea joki ja olimme tuon joen hiljaisemmalla rannalla. Tosin kyllä tälläkin puolella varmaan vilskettä piisaa kun on sesonki (ainakin rantatuoleista päätellen). Huomenna ajateltiin käydä tsekkaamassa Misanon säpinät, mutta muuten yöpyä tässä paikassa pari yötä.

Kuulapeliä Hotellin vieressä paikalliset pelasivat kuulapeliä, joka kovasti muistutti petanque’ta, mutta homma kulki kuitenkin kuulia vierittäen ei heittäen.

Eija ja Ferrari

Eija ja Ferrari

Iltakävelyllä oli kiva ihmetellä erilaisia urheiluautoja, joita näytti riittävän täälläkin.

12.9 Siena – Viareggio

Eija oli tutkinut säätä ja oli sitä mieltä että saattaa sataa, joten lähdettiin heti aamusta matkaan. Pistettiin naviin ekaksi kohteeksi Pisan torni ja sitten Viareggio, jota camping-alueen ravintolan tarjoilija oli kehunut. Illalla nimittäin käytiin syömässä hotellin vieressä camping alueen ravintolassa. Oli taas niin hyvää. Tuli mieleen että mitähän Imatran camping alueen kuppilassa olisi saanut ;-).

Pisa ja se torni

Pisa ja se torni

Navi ohjasti meidät Pisan kaltevan tornin juurelle suuren turistimassan keskelle. Mentiin Sienasta pitkin pieniä teitä joita se piti nopeimpana reittinä(?).

Kuuma oli ja ihmisiä paljon joten ei innostanut jäädä pitempään ihmettelemään. Parkkeerasin Hondan keskelle risteystä (eihän se tiellä ollut kun joka puolelta pääsi kiertämään) ja Eija otti pakolliset kuvat.

Jatkettiin matkaa kohti rannikkoa ja Viareggion rantakaupunkia. Hotelli löytyi helposti ja Honda vietiin johonkin korttelien päähän hotellin omistajan autotalliin.

 

Viareggion aallot

Viareggion aallot

Mukavan tuntuinen perusrantalomapaikka tämä Viareggio. Rantatuolien hirveästä määrästä päätellen oli onni ettei olla ihan sesonkiaikaan. Kelit toistaiseksi suosivat; lämmintä n. 27 ja pilvetöntä. Ympärille kun katsoi niin näki selvästi että kauempana näkyvät vuoret olivat pilvien ympäröimiä, mutta rannalla oli kirkas sininen taivas.

Tämäkin oli vain pienestä päästä...

Tämäkin oli vain pienestä päästä…

Tallattiin viereiseen venesatamaan, joka olikin vähän enemmän kuin perussatama. Oli iso huoltokorjaustelakka nimeltä “Perini Navi”, jossa oli ihan mahottoman kokoisia paatteja parkissa. Perässä luki New York, Hamburg jne. Jotenkin kuvissa ne vain kutistuvat aika vaatimattomiksi.

11.9 Siena

Aamulla satoi. Onneksi loppui ja suunniteltiin MP retkeä lähikyliin. Valittiin Monteriggioni ja San Gimignano. Matkaa noin 40 km suuntaansa.

Otettiin laukut matkaan jotta saataisiin ajokamppeita vähän piiloon ja kevyemmät vehkeet päälle kun kiipeiltäisiin kylien jyrkkiä mukulakivikatuja. Kannatti lähteä. Heti kun päästiin matkaan niin taivas kirkastui ja tuntui että koskaan ei olisi satanutkaan. Lämmöt pyöri jälleen 26:ssa.

Monteriggioni

Monteriggioni

Navi ohjasi meidät ensin kiltisti Monteriggioniin, joka on linnoitettu pieni kylä, johon ei saa ajaa sisään muurien sisäpuolelle. Jätettiin pyörä parkkiin ja vaihdettiin kevyempiin vehkeisiin ja mentiin tutkimaan. Kylä oli pieni ja tyyliltään samanlainen kuin Siena eli rakennettu 1200 -luvulla mäen päälle ja korkeat muurit ympärille. Näytti siltä että vakituista asutusta ei ole vaan siellä oli vain käsityökauppoja ja pari kahvilaa ja ravintolaa. Jätskit syötiin ja jatkettiin matkaa. Eija osti nimikoidun kokkihatun.

San Gimignano

San Gimignano

Seuraava paikka eli San Gimignano taas oli huomattavasti suurempi kaupunki. Sinnekään ei muurien sisäpuolelle päässyt MP:llä joten oli jatkettava jalkaisin. Tuntui että paikka oli kuin Siena pienoiskoossa. Jyrkkiä mukulakivikatuja, keskiaikaisia rakennuksia ja hyvin paljon turisteja. Aikamme tallustelttin, syötiin pitsat ja Eija osti yhden laukun (olisin kuulemma voinut ostaa vaikka kaikki ne laukut).

Takaisin hotellilla

Takaisin hotellilla

Vaihdettiin ajokamppeet takaisin ja pöräytettiin 40 km matka takaisin Sienaan. Retki oli kiva, mutta mukava oli palata takaisinkin rauhallisen hotellimme turvasatamaan.