Toteunut reitti ja kommentit

Ajettu reitti.

Ajettu reitti.

Kilometrejä tuli reissulla kasaan 3139 km, josta Eijan kanssa 1300 km. Keskikulutus oli 5,88 l/100 km eli lähes litran vähemmän kuin edellisellä Hondalla. Yksin ajettaessa 5,8 ja kahdestaan 6,0 l/100 km. Pienemmälläkin varmasti menee sillä nyt ajettiin joko motaria 150 km/h tai sitten pyörittiin kaupungissa.

Reittisuunnitelman olisi voinut tehdä siten että olisi ollut enemmän päiviä samassa paikassa. Silloin olisi luonnollisesti pitänyt jättää joku paikka väliin. Siirtymämatkat olivat kahdestaan sopivia 250-350 km. Yksin olisin voinut ajaa motaripäivinä jonkun verran pitempiä pätkiä. Pienillä mutkatieosuuksilla pitää jakaa päivämatka ainakin kolmella. Suunnittelussa pitää ottaa huomioon se että motari voi olla tuntikausia jumissa kuten kävi viimeisenä Saksan ajopäivänä.

Uusi pyörä toimi matka-ajossa hienosti kunhan jousituksen säädöt olivat löytyneet kohdalleen. Laukkukapasiteetti riitti hyvin vaikka nimellisesti litroja olikin hiukan vähemmän. Tuntui jopa että tilaa olisi ollut aikaisempaa enemmän. Miellyttävät huippunopeudet ovat vähän VFR:ää alemmat (170 versus 150) . Moottoritiet ovat edelleenkin välttämätön paha, mutta mutkateillä Ducati on kevyempänä ja ketteränä todella nautinnollinen ajaa (ja ne äänet). Uudella pyörällä moottoritiet ovat jopa yllättävänkin mukavia ajaa . Olihan edellinen pyörä varsinainen moottoritieohjus ja uusi enemmänkin monikäyttöpyörä. Minkäänlaisia teknisiä ongelmia ei koko matkan aikana ollut.

5.9 Helsinki – Imatra

Moottoripyörillä oli oma nurkkaus laivassa.

Moottoripyörillä oli laivassa oma nurkkaus.

Laiva saapui aikataulussa ja yhdeksän jälkeen pääsimme jo maihin. Helsinki odotti meitä aurinkoisena mutta viileän raikkaana. Asteita oli 16 ja odotettavissa oli että vaatteita on lisättävä tai ainakin pidettävä taukoja jos yrittää tareta tähänastisella hellevarustuksella.

Kotisuomeen saavuttaessa oli edessä taas se tyypillinen kulttuurishokki; hienot suorat tiet eikä autoja missään. Kuitenkin nopeusrajoitukset tehty sellaisiksi että ilman vakionopeussäädintä niiden noudattaminen on lähes mahdotonta.

Mielenkiintoista on että on aurinkoinen arkipäivä, keskellä päivää ja saattoi ajaa kutostietä useita kilometrejä näkemättä yhtään autoa. Yritä siinä nyt ajaa rajoitusten mukaan kun oli tottunut aivan erilaisiin nopeuksiin ja liikennemäärään. No onneksi matkalla oli useita tietyökohtia matkatekoa piristämässä. Onhan niin että kutostietä on saatava leveämmäksi koska se ei muuten millään vedä tätä liikennemäärää. Hoh, hoijaa.

Matka kuitenkin joutui, syötiin lounasta Kouvolan taikkuravintolassa ja oltiin kotipihalla jo klo 13.30. Ja melkein rajoitusten mukaan. Laitettiin heti sauna lämpiämään.

Sitten vain suunnittelemaan uutta reissua!

 

4.9 Laivalla

Meni hyttiin pääsy aika myöhäiseksi koska siivous kesti puoli yhteen. Eihän tuo nyt hirveästi haitannut koska baarissa oli mukava jutella kanssamotoristien kanssa. Seuraava aamukin oli siksi oikein luontevaa aloittaa brunssilla joka kuului laivaruokailujen ohjelmaan.

Laivalla kannella oli auringonottokelit.

Laivan kannella oli auringonottokelit.

Ulkolaisia objekteja ei saa heittää veteen.

Ulkolaisia objekteja ei saa heittää veteen.

Eija testaamassa kuntosalia.

Eija testaamassa kuntosalia.

Iltapäivä meni mukavasti ja Eija testasi laivan kuntosaliakin. Sää lupaili paluumatkaksi hyvää sillä pilvinen päivä muuttui lämpimäksi auringonottopäiväksi.

Ruoka oli hyvää mutta mausteet oli unohdettu kokonaan.

Ruoka oli hyvää mutta mausteet oli unohdettu kokonaan.

3.9 Steinhude – Travemünde

Ducati oli tyytyväisenä parkissa hotellin edessä.

Ducati oli tyytyväisenä parkissa hotellin edessä.

Niin koitti viimeinen aamu Saksan maalla. Yöllä oli satanut, mutta aamu oli kirkastanut sään puolipilviseksi. Venytimme liikkeelle lähtöä koska laiva starttaisi Suomesta vasta myöhään illalla.

Syötin reitin naviin suoraan Lyypekkiin ja se antoi matkaksi alle 300 kilometriä.

Ensi alkuun ajettiin autobaanaa ja maisema vaihtui hyvin kunnes kolmikaistaisen moottoritien liikenne totaalisesti pysähtyi. Kaikki olivat ilmeisesti menossa viettämään kesän viimeisiä lämpimiä päiviä Itämeren rannikolle. Liikenne seisoi tai eteni korkeintaan kävelyvauhtia. Yritimme mennä joka raosta survomalla eteenpäin varoen rikkomasta peilejä seisovassa autojonossa. Homma tuntui täysin lohduttomalta sillä suma jatkui eteenpäin kymmeniä kilometrejä. Onneksi ei sentään ollut hellettä. Helteellä autojonossa seisominen on yhtä tuskaa koneen työntäessä joka pysähdyksellä lisälämpöä jalkojen väliin.

Saimme lopulta hommasta kylliksemme ja poistuimme ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä paikallistielle. Navi ohjasi kuuliaisesti vaihtoehtoiselle reitille Lüneburgin kautta. Autoja ei ollut liikaa, joten Ducati kiisi sujuvasti pörähdellen läpi Lüneburger Heide’n kuuluisien nummimaisemien. Maisema on tasaista ja tiet kauniita, mutta suoria. Oli kuin ajaisi vihreässä putkessa lehtipuiden kaartuessa molemmilta puolin tien päälle.

Kuitenkin muutaman kilometrin välein on kylä ja taas seisotaan liikennevaloissa. Hienoa on se että kahviloita ja ravintoloita on säännöllisin välein.

Lounaspaikkoja oli helppo löytää maalaisteiden varresta. Tämä oli jossakin ennen Lüneburgia.

Lounaspaikkoja oli helppo löytää maalaisteiden varresta. Tämä oli jossakin ennen Lüneburgia.

Syötyämme lounasta ajattelimme kokeilla taas baanaa ja käskin navin ohjata nopeimmalle reitille joka näytti vievän Hampurin ohitustien kautta. Tällä kertaa baana oli auki ja punainen pyörä kiisi vauhdilla kohti Lyypekkiä ja suunniteltua seuraavaa stoppia.

Lübeckissä oli joku intoa täynnä oleva soittokunta esiintymässä.

Lyypekissä oli esiintymässä intoa täynnä oleva Tanskalainen soittokunta.

Perillä ajoin Ducatin parkkiin ja menimme syömään kävelykeskustan laidalla kreikkalaiseen ravintolaan. Ruokailun jälkeen oli runsaasti aikaa, joten pörähdimme vielä iltakahville Travemünden promenaadirantakadulle.

Viimein kuitenkin ilta koitti rauhallisessa Travemünden satamakahvilassa ja suunnistimme lahden toiselle puolelle lauttarantaan.

Laivaan oli tällä kertaa meidän lisäksemme tulossa vai kaksi moottoripyörää.

Ei ruuhkaa tällä kertaa.

Lauttajonossa näytti siltä että laiva ei taida tulla kovin täyteen sillä meidän lisäksemme oli lähdössä ainoastaan kaksi moottoripyörää.

2.9 Brilon – Steinhude

Aamu koitti Brilonissa lupaavana. Kun vilkaisin ulos usva roikkui laaksojen pohjalla ja aurinko paistoi vinosti kirkkaalta taivaalta. Maisema kiusoitteli kutsuvana sekä valokuvaajaa että moottoripyöräilijää. Tutkiskelin karttoja ja yritin maksimoida mutkaisen reittiosuuden ennenkuin olisimme pakoitettuja vaihtamaan kauniin maalaistien leveäkaistaiseen kilometrejä syövään moottoritiehen.

Jo hyvällä rutiinilla pakkasimme sivulaukut ja kiinnitimme ne pyörään. Matka saattoi taas alkaa. Lämpötila oli aamulla lähtiessä 17, mutta nousi päivän kuluessä 27:ään joten olosuhteet olivat erinomaiset moottoripyöräurheiluun.

Mutkateiden nautiskeluun ei tuntunut kyllästyvän ollenkaan. Hyväpintainen asfalttitie yhdistettynä kauniiseen mutkittelevaan maalaismaisemaan oli jotain mistä Suomessa ei pääse täysin nauttimaan, sillä myös nopeusrajoitus oli runsaskätinen 100 km/h. Nopeus josta kotimaassa voi tällaisilla teillä vain unelmoida.

Maalaismaisemat olivat henkeäsalpaavia.

Maalaismaisemat olivat henkeäsalpaavia.

Saksasta löytyy todella hienoja ajoteitä yllättävänkin pohjoisesta. Uskoisin kuitenkin että pitää ajaa Hannoverin eteläpuolelle jolloin maisema muuttuu kumpuilevaksi ja tiet jouhevan mutkitteleviksi. Nyt nautittiin Sauerlandin maisemista mutta kivoja maisemia löytyy myös muista Saksan ylänkömaisemista.

Sauerlandin mutkateistä ei meinannut saada kyllikseen.

Sauerlandin mutkateistä ei meinannut saada kyllikseen.

Kuitenkin kaikki hauska loppuu ja vaihdettiin lopulta maalaistiet moottoritiebaanaksi. Kohteeksi oli tällä kertaa valittu Hannoverin länsipuolelta oleva järvi nimeltä Steinhuder ja siellä hotelliksi Nella Parkhotel. Ajatuksena oli että päästäisiin uimaan. Perille tultaessa suunnitelmia piti kuitenkin muuttaa, sillä järvi oli 8 km pitkä, mutta matala ja mutainen.

Steinhude'n 8 km pitkällä järvellä oli satoja purjeveneitä.

Steinhude’n 8 km pitkällä järvellä oli satoja purjeveneitä.

Pienellä järvellä oli satoja purjeveneitä mutta juuri kukaan ei ollut uskaltautunut uimaan (ymmärsi kun katsoi matalan järven veden laatua). Sen sijaan  pieniä kuppiloita ja ravintoloita oli riittämiin, joten kuitenkin oikein mukava paikka. Kai sitä on vähän poispilattu Saimaan vesien puhtaudella.

Ilta oli samettinen.

Ilta oli samettinen.

1.9 Nijmeegen – Brilon (D)

Kissa jäi odottamaan Nijmeegeniin.

Kissa jäi odottamaan Nijmeegeniin.

Jätettiin Hollanti taakse ja vaihdettiin kieli Saksaksi. Tutkittiin mikä olisi mukava pikkupaikka kauniiden maaseutumaisemien keskellä ja valittiin sopivaksi kohteeksi hansakaupunki Brilon.

Hollannin lättänä maisema vaihdettiin moottoritietä käyttäen Saksan mäkiseksi Sauerlandiksi. Maisemat vaihtui Hollantia kumpuilevammaksi ja jotenkin mukavamman oloiseksi. Saatiin Ducatikin nurin yhdellä huoltoasemalla tankatessa. Onneksi ei käynyt sen kummemmin; ainoastaan toiseen sivulaukkuun tuli vähän naarmuja.

Saksassa liikenneruuhkat ovat totaalisia. Auttaa vähän jos on kapea moottoripyörä.

Saksassa liikenneruuhkat ovat totaalisia. Auttaa vähän jos on kapea moottoripyörä.

Yhtä kaistaa korjattiin ja se sai aikaan yli 10 km seisovan ruuhkan kolmelle kaistalle. Ruuhkan jälkeen oli oikein virkistävää kun sai vaihdettua tylsän moottoritiemaiseman Sauerlandin kumpuileviin metsä- ja peltomaisemiin. Heti ilmestyivät toiset motoristit samoille teille kuin tyhjästä; eli oltiin oikeassa paikassa. Tätä pitää saada huomenna lisää!

Hansa kaupunki Brilon oli mukavanoloinen kaupunki.

Hansakaupunki Brilon oli mukavanoloinen kaupunki.

Mutkateiden päässä meitä odotti Brilon ja sen 26 000 asukasta. Hotelli oli varattu mistäpä muusta kuin Hotel Alte Post‘sta. Mitenköhän monta Post hotellia Saksassa oikein on? Kaupunki vaikutti viihtyisältä; keskusaukio ja siitä lähtevä pitkä kävelykatu ja pari isoa kirkkoa. Pieni kaupunki, jossa oli juuri sopivasti porukkaa sekä ravintoloita ja kahviloita elämää piristämässä.

31.8 Gent – Nijmegen (NL)

Gent jäi aamulla taakse kun käynnistettiin Ducati ja suunnistettiin tutkimaan Hollannin tuulimyllyjä. Kinderdijk on kuulemma maan suurin nähtävyys joten pitihän se nähdä. Myllyt ovat vesipumppuja joilla tuulta apuna käyttäen pidettiin kanavien pinta oikealla korkeudella.

Kinderdijk'n tuulimyllyjä Hollannissa.

Kinderdijk’n tuulimyllyjä Hollannissa.

Vähän oli vaikeuksia koska myllyt oli ripoteltu pitkin ruohikko- ja kanava-alueita ja portinvartija oli sitä mieltä että moottoripyörällä sinne ei saa mennä. Piti jättää Ducati johonkin parkkialueelle autojen sekaan (kyllä sitä varmaan hävetti). No marssittiin sitten ajosaappaissa ihmettelemään lähintä myllyä pitkin “joen” vartta.

Hetken aikaa jaksettiin, mutta oli vähän kuuma joten päätettiin jatkaa matkaa kohti Nijmegeniä. Jostain olin lukenut että se on mukava paikka.

Blue hotellin moderni respa Nijmegenissä.

Blue hotellin moderni respa Nijmegenissä.

Hotelli oli varattu Hotel Blue‘sta. Se on moderni ja henkilökunta ystävällistä. Meistä oli oikein onnistunut valinta ja vähän poikkesi normihotelleista. Paikan ravintolassa on vain välipaloja joten suosittelivat saman omistajan viereistä Manna ravintolaa. Ruoka olikin siellä erikoisen hyvää mutta sitä piti odottaa kaksi tuntia joiten ei ole nälkäisen hommaa.

Illalla Manna ravintolassa hyvällä mutta pitkää pinnaa vaativalla illallisella.

Illalla Manna ravintolassa hyvällä mutta pitkää pinnaa vaativalla illallisella. Onneksi oli kuoharia kyytipoikana