Naantali jää nyt taakse ja suuntana on Hanko. Hanko ja Naantali ovat pitkälti samantyyppisiä paikkoja; pieniä kaupunkeja, vanha puutalomiljöö ja hieno satama. Olin varannut yöpymisen Hangon ulkopuolelta Bromarvista, koska Hangosta ei löytynyt kohtuuhintaista majoitusta sekä edullista Bromarv’n majoitusta on paljon kehuttu.

Saavuin Hankoon lounasaikaan ja ajoin suoraan satama-alueen ravintoloita katsastamaan. Hanko vaikutti paljon hiljaisemmalta kuin Naantali. Johtunee osittain siitä että Hangon satama-alue on iso ja itse kaupunki on puolet pienempi kuin Naantali. Vain 9000 asukasta. Söin pitsan melko tyhjässä ravintolassa ja kyselin tarjoilijalta kuulumisia. Äskettäin oli ollut Offshore -veneiden Poker Run -tapahtuma sekä viime viikolla kansainvälinen puisten 6MR purjeveneiden kilpailu. Harmi kun en sattunut silloin tänne. No eihän sitä joka paikkaan kerkiä.

Lounaan jälkeen ajoin yöpaikkaan. Sinne on teitä pitkin tunnin matka mutta vesitse Bromarv -sijaitsee vain vähän Hangosta länteen. Mielenkiintoinen paikka. Satama-alue ja rakennukset ovat aivan uusia; kesäkuussa valmistuneet. Alueella on pitkä puukantinen laivalaituri, muutama täysin varusteltu viimeisen päälle oleva betoniponttoonilaituri, ravintola, huoltorakennus sekä torialue rakennuksineen.

Torialuetta reunustavat punaiset kevytrakenteiset vajat, joiden alaosa toimii myyntitilana ja yläosa yöpymistilana. Matalissa huoneissa on sähköt, mutta wc ja suihkutilat ovat vierasataman tiloissa. Yöpyminen on halpa vain 35 euroa.

Laiturin päässä on polttoainetankkaus veneille. Laiturin kausipaikka maksaa vain 200-300 euroa.

Paikka on maksanut 1,8 miljoonaa ja 3000 talkoo tuntia. Kunta puolet ja yksityisillä lahjoituksilla ja EU rahalla loput. Nyt kun satama on valmis, liiketoiminta on annettu yrittäjälle. Homma on ollut suuri menestys alusta pitäen ja mm. huoneet ovat koko ajan varattuna.

Huomenna kohti Helsinkiä ja visiittiä uiville venemessuille.

Tänään suuntana Naantali ja aurinko paistaa. Jälleen on hyvä paivä olla moottoripyöräilijä. Mutta kun kerran Turussa vielä olin niin ajelin tutkimaan Suomen Joutsenta. Harmi kun eivät ole saaneet sitä kunnostettua purjehduskuntoon.

Kävin vielä Motonetissä josta ostin kevyet neopreenisadehanskat. Niillä ainakin takaisin sen että loppureissulla ei enää sada. Sieltä päräytin Raisioon jututtamaan A-laiturit -firman asiantuntijoita. Sain heiltä monta arvokasta vinkkiä mökkilaiturivirityksiin.

Sitten vihdoin kohti Naantalia. Naantali on lähellä Turkua, joten olin perillä iltapäivällä jo hyvissä ajoin. Olin varannut yöpymisen Asuntohotelli Kaivosta. Se on 1800 -luvulla tehty puutalo jossa omistaja piti majataloa. Sain ihan oman asunnon saman pihapiirin viereisestä rakennuksesta koska oli vähän hiljaisempaa. Ducati sai myös hyvän paikan pihapuskien vierestä.

Seuravaavaksi kaupungille koska alkoi olla jo kova nälkä. Ei kuulemma kannata mennä keskustaan vaan vierasvenesatamaan, joka olikin hieno paikka. Satamalahden rantoja kiersivät laiturit joita reunustivat viehättävät pitsihuvilat, joista oli tehty rantaravintoloita.

Ravintoloiden loppuessa pitkä laituri johtaa Muumimaailmaan. Vaikka lapsenmielinen olenkin jätin sen tällä kertaa väliin. Toisella puolen lahtea on pressan Kultaranta, mutta ei ollut lippua salossa, joten ei kannattanut lähteä moikkaamaan. Laiturilla oli myös jonkun venevälittäjän veneitä myynnissä. Olisi saanut vaikka minkälaisen veneen.

Rannasta alue jatkui puutaloalueena kohti pientä keskustaa. Puutalot poimuilivat hauskasti mäenrinteessä. Talojen vanhoja pihoja oli pienillä kujilla mukava tallustella tirkistelemässä.

Naantali on eläväinen huhtikuusta syyskuuhun, mutta kuulemma talvella aika kuollut. Sen ymmärtää kun turistit ovat poissa ja Naantalissa ei ole asukkaita kuin 19000. Kun kävin keskustassa niin tuli mieleen että ihme kun niinkin paljon. Keskusta oli aika vaatimaton.

Hotelli osoittautui ihan kelvolliseksi. Tosin oli vähän tunkkainen haju, joten jouduin pitämään isoa ikkunaa koko ajan auki sillä tuuletusikkunasta puuttuivat saranat. Vessa oli käytävällä ja huone vain kaksi metriä leveä. Hinta oli kuitenkin halpa ja Turun muu huonetarjonta kortilla johtuen jostain musiikkifestarista sekä triathlon kisasta.

Sain hyvin nukuttua vaikka lauantai-illan tapahtumista kadulla pysyikin aika hyvin selvillä. Aamulla ei vielä satanut, mutta puoliltapäivin vettä tuli jo kaatamalla. Kävin ostamassa lähimarketista vähän einestä ja katselin veden tuloa taivaalta.

Illemmalla helpotti ja aurinko alkoi jo pilkistellä. Kävin tutkimassa pari kuuluisaa pubia, mutta aika hiljaista oli näin sunnuntai-iltana.

Huomenna on suuntana Naantali. Vielä minulle tuntematon paikka.

Kun aamusumu oli hälvennyt pakkasin tavarat pyörään ja läksin matkaan. Tähtäsin klo 10:10 lossille niinkuin näemmä moni muukin. Kutsun näitä losseiksi vaikka monet sanovat lautoiksi. Pisin kesti tunnin mutta muistutti ulkonäöltään ja palveluiltaan lähinnä Kyläniemen lossia. Sori taisi tuosta pisimmästä lossista saada kahvia, mutta lautta maksoikin 25 euroa. Muut olivat ilmaisia.

Nyt elokuun puolessa välissä ei kulkijoita ole varmaan niin paljon kuin heinäkuussa, mutta kyllä lautat silti olivat aika täynnä. Tajusin vasta jälkikäteen että on hyvä startata heti aamusta jos ei meinaa yöpyä matkalla. Losseja on nimittäin yhteensä 8 kpl ja matkanteko on paljolti odottelemista. Minusta oli vähän hassua että on tehty tällainen rengastie. On saarelaisten kannalta vähän hankalaa kun pitää käyttää monta lossia. Voisi olla mantereelta suora pääsy saarille. No onhan tämä jonkinlainen turistikokemus ja näet miltä saaristo näyttää. Käytännössä ajat autojonossa muutaman kilometrin satamasta satamaan, odotat lossia, ajat lossilla ja toistat saman kahdeksaan kertaan.

Pari kertaa pääsin starttaamaan lossilta ekana joten oli oikein kiva ajella. Nauvo oli minusta paras. En ole nähnyt parempaa vierasvenesatamaa Suomessa. Pieni puinen hotelli, ravintolalaiva, useita rantaravintoloita, hiekkaranta, myyntikojuja ja iso turvallinen laituri veneille. Samalta alueelta lähtee myös yksi lautoista. Kaikki toteutettu hyvin ja viihtyisästi.

Kun oli paljon pysähtelyjä ja joutoaikaa, tutustuin muihinkin motoristeihin ja pariin autolla liikkujaankin. . Kyseltyäni yhdeltä Turkulaiselta pariskunnalta varasin samalla ensimmäisen Airbnb -yöpymiseni Turusta. Aioin yöpyä siellä kaksi yötä kun lupasi koko seuraavaksi päiväksi sadetta. Paikka on Hotell Harriet. Siellä oli muutama hostel -tasoinen huone, joten saa nähdä mikä odottaa.

Hyvin nukutti teurastamossa. Ei ollut kaikki varusteet kuivuneet yön, mutta onneksi huoneesta löytyi fööni. Ohjelmassa oli saaristoreitin ajo joka oli pitkään ollut todo -listalla. Matkalla oli kuitenkin ennen sitä muutama ennen käymätön paikka.

Ensin suunnistin Raumaan. Raumalaisilla ja Porilaisilla on kuulemma vääntöä kumpi on parempi paikka. Minusta se on Rauma. Suurin osa pisteistä menee vanhalla kaupungille. Vähän saman tyyppinen kuin Porvoo, mutta kooltaan moninkertainen. Tosin Porvoossa on jokiranta joka on hieno…

Sitten seuraavaksi Uuteenkaupunkiin. Siellä on hieno venesatama jokivarressa. Ei uskoisi 15000 asukkaan kaupungiksi. Tuntuu siltä että mitä etelämmäs liikun sitä elävämmäksi kaupungit muuttuvat.

Sitten saaristoon ja sinne rengasreitille. Ajelin mukavaa mutkaista tietä Kustaviin ja siellä lauttarantaan. Sitten alkoi sataa vettä. Ei ollut kivaa kun tarkoitus oli nautiskella maisemista eikä kyhjöttää lauttarannan sadekatoksissa. Kun lisäksi kello oli lipsahtanut jo neljään ajattelinkin katsella yöpaikkaa.

Lähellä oli hieno Peterzens venesatama täynnä vierasveneitä, mutta se oli täynnä.

Sitten löysinkin edullisen aittamajoituksen Tamminiemen lomamökeistä. Mukava maalaistalo, jossa isoon piharakennukseen oli tehty vierashuoneita.

Sateen lakattua kävin 10 km päästä ostamassa Kustavin K-marketista vähän ruokatarvikkeita ja paistelin makkaraa maalaistalon pihalla. Aika kului mukavasti Turkulaisen pyöräilijäpariskunnan kanssa tarinoidessa..

Aamulla oli pilvistä mutta ei satanut. Mökki oli melko kaukana vessarakennuksesta, jonka ikäväkseni huomasin kun kipristelin päästäkseni sinne ennen puuron keittoa.

Keittelin sitten sumpit ja puurot mökissä ja aloin suunnitella seuraavaa yöpaikkaa. Navi vähän kukutteli mutta sain vihdoin syötettyä siihen reitin joka kierteli pitkin meren rantoja ja määränpäänä Pori. Jospa sieltä löytyisi ratkaisu sadehanskaongelmaan olihan se vähän suurempi kaupunki. Olin nimittäin ottanut vahingossa mukaan yhden Eijan sadehanskan ja nyt minulla oli kaksi oikean käden hanskaa, joista toinen oli aivan liian pieni.

Lounaalla kävin Merikarvian satamassa (nakkikeittoa). Ei ollut sielläkään kovin isoja veneitä, mutta sentään jokunen kalavene.

Tie oli aika hiljainen kun pöristelin pitkin metsäistä maalaismaisemaa. Sitten huomasin että tuossahan on Yyteri. Nokka sitä kohti.

Kävin pyörähtämässä Yyterin leirintäalueen portilla. Siellä oli joku vastaanottokomitea ja näköjään Honda Gold Wing -motoristien kokoontuminen. Vähän ihmettelivät silmät pyöreina että mikäs tuo on joten käänsin pyörän ympäri. Kävin kuitenkin motoristikuteissa vähän tallomassa Yyterihotellin edustan hiekkarannalla .

Kyllä siellä hiekkaa riittää ja ilmakin oli aurinkoinen.

Sitten kohti Porin keskustaa.

Tien päässä oli tosi musta pilvi ja ajoin suoraan sitä kohti. Matkaa ei ollut kuin parikymmentä minuuttia joten ajattelin että jos sataa niin ei se nyt enää haittaa. No sittenhän se sade alkoi. Sade oli oikein päässyt Iltasanomien sivuille otsikolla “Ukkonen moukaroi Poria. Hurja sadekertymä tunnissa, autot jumissa tulvivissa alikulkutunneleissa”. Vettä tuli 35 milliä tunnissa, joten kastuin aika hyvin ennenkuin pääsin perille.

Majoituksen olin varannut onneksi valmiiksi Hostel Riveristä. Osoittautui mukavaksi paikaksi. Oli vielä 90-luvun alkuun asti ollut teurastamon konttorina. Tiloja oli pyritty säilyttämään alkuperäisenä, joka näkyi esim. huoneiden nimissä. Minä sain piharakennuksesta ihan oman remontoidun yksiön jossa oli täydellinen keittiö ja suihkutilat. Aika hyvin viidelläkymmenellä ekellä.

Vähän vilutti teltassa ja heräilin aika ajoin joten ajattelin ottaa amusella hieman kuvia koska maisema oli sadunomaisen sumuinen.

Aamulla nukuin pitkään jotta teltan päällinen olisi kuiva pakattavaksi eikä univelkaa jäisi. Oli mukava heräillä ja huomata että taas oli hieno päivä tulossa. Puurot tulille, kamat kasaan ja menoksi.

Suunnistin ensimmäiseksi Tuurin kyläkauppaan joka oli sopivasti matka varrella kun olin valinnut seuraavaksi yöpaikaksi Kristiinankaupungin.

Siinä kun ajelin niin tuli mieleen että on Suomessa paljon metsää ja korpea. Sama tunne oli ollut myös ajettaessani kohti Jyväskylää. Oli tunne että eihän täällä asu ketään. No tulin kumminkin sitten Tuuriin. Paikka olikin sitten jotain ihan muuta kuin olin olettanut.

Ajattelin että sitä voisi verrata johonkin etelän ostoskeskukseen. Ei, se oli pikemminkin paikka jossa olisi pitänyt olla koko päivä. Alueella kulki jopa juna joka esitteli alueen eri toimintoja. Ulkonäkö oli selvästi kopioitu Las Vegasista pylväineen, kultauksineen ja patsaineen.

Aikansa jaksoin ihmetellä ja sitten tökin naviin kohteeksi Kristiinankaupungin. Matkalla alkoi sataa joten pysähdyin ja kaivoin esiin sadehaalarin. No olin sitten ottanut sadehanskoiksi mukaan toisen Eijan hanskan ja toisen oman. Hoh, hoijaa pitää jotakin keksiä tai sitten luottaa ettei sada. Ei taida uskaltaa.

Kristiinankaupunki oli mielenkiintoinen. Iso vanha puutaloa-alue, mutta itse kaupunki jotenkin taantuneen ja vaisun oloinen. Ravintoloita ei ollut juuri ollenkaan sekä venesatamassa ei ollut yhtään yli kuusi metristä venettä vaikka oltiin merenrantakaupungissa. Oli siellä iso laivasatamakin, mutta aivan autio ja tyhjä sekä rakennuksen hylättyjä ja lahoja. Parasta kaupungissa oli hieno uimaranta, jonka kyljessä oli kaunis ja hyvin hoidettu camping -alue. Sieltä löysin sievän ja hyvin varustellun pikkumökin neljällä kympillä.

Nyt minulla on oma hiekkaranta, jossa on uimalaituri hyppytornilla. Niin ja miljoona Kanadanhanhea, jotka tosin on onnistuneesti aidattu alueen ulkopuolelle. Saa nähdä jos vaikka menisi aamu-uinnille.