Osnabrukista suunnistettiin kohti pohjoista ja Cuxhafenia pohjanmeren rannalla. Matkalla käytiin vähän ihmettelemässä pohjanmeren rantaa. Korkea rantatöyräs siellä oli hiekkarannan edessä ja kova tuuli kävi.

Pienen matkaa ajeltiin ilman navia kartan avulla, mutta yhdessä todettiin että kovin työlästä on kun joka risteyksessä pitää pysähdellä ja katsoa mihin pitää suunnistaa. Meneehän se päätiellä mutta ei noilla sivuteilla. Pitkän päivän jälkeen tultiin perille Cuxhafeniin joka osoittautui ihan kivaksi satamakaupungiksi.

Aamulla päätettiin ajella kohti etelää joen vartta pitkin ja käydä katsomassa Kasselissa Hercules patsas, joka oli korkean mäen päällä. Hieno oli ja hyvät näkymat kaupunkiin. Sieltä sitten mentiin Osnabrück’iin, jossa majoituttiin ihan perushotelliin nimeltä Hotel Westerman.

Koska hotelli oli pienen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, testattiin navin suunnistustaitoja ja hyvin se siihenkin sopi. Aika hiljainen oli vanha kaupunki. Ruokaa sentään saatiin.

Aamulla huomattiin että navi oli tehnyt temput ja ei suostunut toimimaan. Sehän oli TomTomin halvin autonavi johon vedettiin muovipussi päälle jos satoi. Olisi vaatinut jonkun sortin buuttauksen, mutta kun akkua ei saanut irti niin jumissa oli. Lähdettiin kuitenkin matkaan tutkimaan Harz-vuoristoa lisää. Pysähdyttiin sitten kahville matkan varrella ja sieltä löytyi yksi paikallinen jolta lainattiin ruuvaria, mutta ei saatu laitetta henkiin. Hän sanoi sitten että paras vehje on Becker, joka on kuulemma navien Rolls. Koska navi oli osoittautunut ihan ehdottomaksi laitteeksi päätettiin suunnistaa takaisin Harzin yli Goslariin jossa pitäisi olla isoja elektroniikkamyymälöitä. Löytyihän sopiva ja ostettiin vedenpitävä Beckerin Crocodile -navi. Se sitten telineellä kiinni ohjaustankoon ja piuhat akkuun (onneksi oli innokkaita avustajia myymälästä).

Vähän siinä aikaa tuhrautui joten muutettiin suunnitelmaa eikä ajettukaan Baderdorniin vaan päätettiin mennä Höxteriin jossa oli kuuluisa Biker hotelli nimeltään Tonenburg. Vähän oli hankala ensin löytää kun oli päätien varrella ja osoite vähän epämääräinen, mutta kyllä kannatti mennä. Vanha linnamainen rakennus joen varrella, paljon moottoripyöräilijöitä sekä kiva terassi istuskella.

Sitten vain suunta kohti Harzvuoristoa, joka sijaitsee kätevästi keskellä Saksaa ja antaa jo melko alppimaisen tunnelman. Olin valmiiksi pyytänyt lähettämään materiaalia alueesta, joten meillä oli käytössä Harzin parhaat moottoriepyörätiet kartta. Tultiin alueen pohjoisosaan ja ajeltiin metsäisiä vuoristoserpentiinejä kohti yöpymishotellia. Ilma oli vähän kostea mutta ei muistaakseni satanut.

Olin jostakin selvittänyt että englantilainen pariskunta ylläpitää pientä pensionaattia juuri motoristeille. Yöpyminen oli halpa ja päästiin muiden motoristien myötä aitoon moottoripyöräretki tunnelmaan. Paikka oli Pension Roseneck Bad Lauterbergissä. Ihan kiva pikku paikka, jossa oli iso säilytystila mopoille. Eijaa vähän harmitti kun tultiin sen verran myöhään että kaupat olivat jo kiinni kun olisi ollut paljon kivoja butiikkeja tutkia. Illalla tuli kaksi ruotsalaista pyörää lisää ja sanoivat tulleen lähes yhtä soittoa perille. Silmistä kyllä näki että lepo oli tarpeen. Ei varmaan ihan turvallista ajaa noi väsyksiin.

Aamulla pakkailtiin tavarat pyörään kiinni ja lähdettiin matkaan. Pyörän sai turvallisesti piiloon pikkuhotellin autotalliin (vaikka olisihan tuo hyvin voinut olla ulkosallakin kun vaikutti aika turvalliselta). Ajeltiin moottoriteitä vältellen kohti Celleä joka oli seuraava määränpää. Celle oli jossakin arvioitu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi (varmaan omasta mielestään), joten se oli valittu kohteeksi. Kiva se olikin; joki virtaa läpi kaupungin, hieno puisto sekä paljon vanhoja taloja (niitä valkoseinäisiä jossa on tumma puuristikkorunko näkyvissä). Hotelli valittiin/muutettiin paikan päällä. Ei muista nimeä.

Matka alkoi perjantaina ajolla Helsingin satamaan, jossa hypättiin Travemünden lauttaan. Lauttamatka  tuntui vähän pitkästyttävältä, mutta vihdoin oltiin perillä klo 20 paikallista aikaa. Lähettäessä laivasta vertailtiin vähän kulkupelejä ja oma Monsteri vaikutti kovasti pienikokoiselta kun vertasi muiden laitteisiin. Kyselivät että meinaatteko te molemmat mahtua tuohon kyytiin. Ducatin Monsterihan ei oikein ole suunniteltu matkapyöräksi, mutta olin parantanut vähän ominaisuuksia lisäämällä tarakan sekä kiinnipitokahvan Eijalle. Siinä oli kuulemma ihan hyvä istuskella.

Olin jo valmiiksi varannut hotellin booking.com’sta, joten naviin vain osoite niin päästiin kätevästi perille. Hotelli oli Hotel Herrenhof vähän Lyypekin keskustan ulkopuolella. Pistettiin tavarat parkkiin ja käytiin vielä yhdellä oluella Lyypekin keskustassa. Siellä oli jotkut olutkarnevaalit joten väkeä riitti.

Monsteri lastattuna

Ei uskallettu lähteä ihan suin päin Euroopan kiertueelle, eihän ollut tietoa kuinka Ducatin Monsteri käyttäytyy matkakäytössä, miten tavarat kulkevat mukana ja etenkin minkälaista on istua takana pääasiassa hauskanpitoon tarkoitetussa pyörässä.

Testilenkiksi valittiin Saimaan ympärikierros, joka yhdistettiin yöpymiseen Putikon Hovissa Punkaharjun eteläpuolella. Olin etukäteen tehnyt sinne tutustumismatkan ja se vaikutti minusta kivalta. Koska tämä oli ensimmäinen yhteinen MP -reissu en halunnut että siitä jää

Punkaharjulla tauolla

huono maku suuhun. Kierros meni kivasti ja valittu yöpymispaikka täytti kaikki odotukset. Putikonhovi on nätti luonnonkaunis paikka, jossa on vanha kartano, museo sekä majoitustiloja vanhassa erillisessä rakennuksessa.

Illalla paistettiin makkaraa nuotiolla ja tuumailtiin minkälainen kokemus oli ollut siihen asti. Seuraavana päivänä satoi vettä, mikä sinänsä oli hyvä sillä sadevehkeet tuli testattua ja todettua ettei mikään paikka vuoda vettä.

Putikonhovin yöpymispaikka lammen rannalla

Valitettavasti kesän ulkomaanmatkasta ei ole yhtään kuvia jäljellä. Sillä vahingossa kun otin kuvien varmuuskopioita, lähes kaikki 2009 kuvat käytännössä tuhoutuivat. Todella harmi, mutta minkäs voit.