Hämeenlinnaan voi ajaa joko suoraan pääteitä pitkin tai sitten Savitaipaleen ja Tuohikotin kautta pienempiä teitä pitkin. Koska minulla oli koko päivä aikaa niin päätin ajaa pienempiä teitä pitkin. Moottoripyöräilyn viehätys on itse ajaminen ja erityisesti pienemmän mutkatiet. Pääteitä en halua ajaa kuin ainoastaan silloin kun on kiire tai pitää ajaa pidempi matka.

Ilma oli aurinkoinen ja lämmin eikä vesisadetta edes ollut luvassa lähipäiville. Savitaipaleen ABC:llä pidin lounastauon joten täydellä mahalla oli hyvä aloittaa se mukavampi osuus eli mutkatie kohti Tuohikottia. Liikennettä ei juurikaan ollut joten hyväpintaista tietä oli hyvä päästellä.

Kolmen jälkeen olin perillä joten olin käyttänyt matkaan yli viisi tuntia. Se on pari tuntia enemmän kuin suorin reitti. Majoituksen olin varannut Vaakunasta. Olin varannut hotellin koska se näytti hyvätasoiselta ja oli lähellä keskustaa. Hinta oli vähän korkeahko, mutta olin reissussa vain kaksi yötä.

Hotelli oli uusi, siisti ja sijainti kaunis joen rannalla. Ulkona oli mukava nautiskella kypäräkaljalla katsoen maisemia. Kuitenkin hotellin varustus oli muuhun tasoon nähden vähintäänkin puutteellinen. Ei ollut ilmastointia (onneksi ikkunan sai auki eikä ollut meteliä). Ei myöskään vaatekaappia, kuntosalia, minibaaria, aulabaaria eikä asiakaspäätettä aulassa (jota olisin tällä kertaa tarvinnut). Parkkeerauksesta veloittivat myös 14 euron autopaikan vaikka laitoin pyörän sellaiseen paikkaan mihin auto ei olisi mahtunut. Keskustaan oli myös vähän matkaa koska joki oli välissä ja piti marssia siltaa pitkin.

Kävin keskustassa syömässä yhdessä Nepalilaisessa ravintolassa joka oli ihan ok. Huomenna sitten radalle. Piti laittaa herätyskello soittamaan että ehtisin ajoissa.