Sain nukuttua hyvin, koska ikkuna oli auki. Oli hyvä että ei ollut meteliä sillä ilma oli lämmin ja huone olisi ollut muuten aika kuuma. Olin pakannut myös mukaan oman kotityynyn, joten oli oikein hyvä nukkua. Aamiainen oli maukas ja monipuolinen.
Matkaa oli radalle vain varttitunti ja se löytyi navilla helposti. Sisäänkäynti oli mielenkiintoinen sillä se kulki pääsuoran ali. Parkkipaikat ja huoltotilat olivat radan keskellä ja rata kiersi niiden ympäri.
Kuten tuttua porukka oli jaettu kolmeen ryhmään; hidas, keskinopea ja nopea. Jokaiselle ryhmälle oli aikaa radalla 20 minuuttia ja odotusaikaa sen jälkeen 40 minuuttia. Ajotaito2 oli osana hidasta ryhmää. Meille oppilaille puettiin päälle (vähän nöyryyttävä) keltainen liivi. No olihan sitten helppo erottaa kuka on omaa porukkaa.
Väliaikana meille oli 40 minuutin oppitunti, jonka oppeja sitten harjoiteltiin 20 minuuttia radalla. Rytmitys oli oikein sopiva. Tunneilla opeteltiin paljon arkiajossa tarvittavia asioita kuten ajoasento, ajolinja, rentous, katseen käyttö sekä kaasun ja jarrun käyttö mutkan eri kohdissa.
Yhdellä tauolla kävin viereisellä huoltoasemalla tankkaamassa. Bensa olisi varmaan juuri riittänyt mutta oli mukavampi pelata varman päälle ettei tarvitse sitten lopettaa sen takia kesken.
Kurssilla oli mukana kolme moottoripyöräilyn ensikertalaista, joita kehuttiin sillä kurssi on oikein hyvä tapa aloittaa moottoripyöräharrastus (sitten kun on oppinut perusteet). Muuten hyvä mutta yksi aloittelevista naisista ajoi tiukassa mutkassa ulos radalta eikä halunnut enää jatkaa. Ei kuitenkaan sattunut mitään. Varmaankin tyypillinen pelon aiheuttama hartialukkotilanne (jota kyllä yritettiin kurssilla kitkeä kaikilta pois). Vielä yksi toinenkin nainen ajoi päivän päätteeksi samassa mutkassa ulos. Ei kyllä ollut kurssilaisia, mutta kuitenkin hitaassa ryhmässä. Harmi sinänsä sillä heille jäi varmaan huonot fiilikset.
Ahveniston rata on aika mielenkiintoinen. Se on lähellä kaupunkia ja rata mutkittelee hyvin kauniissa mäkisessä metsämaisemassa. Turva-alueita on vähän ja useissa paikoissa on vain jämäkkä teräsaita. Mutkat ovat poikkeuksitta vaikeita ja varsinaista pitkää vauhtisuoraa ei ole (vaikka maalisuora onkin). Nopeudet eivät pääse maalisuorallakaan nousemaan yli kahden sadan. Mielenkiintoista on että taloja on aivan lähellä mutta ääni ei tunnu niitä kiusaavan. Johtuneeko siitä että rata on vanha (rakennettu 1967). Pituus radalla on 2840 m. Lisäksi kaupunki tukee ylläpitoa jonkin verran joten on taloudellisesti helpompaa.
Päivä oli pitkä, joten oli oikein hyvä että olin suunnitellu yöpyväni ennen kotiin palaamista. Kun ajaa koko päivän radalla niin tuppaa väsymään.
