Ajeltiin kohti Zagrebia, mutta ohitettiin se ja käännyttiin pohjoiseen Slovenian rajaa ja Mariboria kohti. Mariborhan on ensi vuoden Euroopan kulttuurikaupunki ja siellä pidetään talviolympialaiset 2013, joten varmaan ihan kiva paikka.

Mariborin keskustaa kunnostettiin kulttuuripääkaupunkititteliä varten

Yritettiin raja ja ostettiin Vignette (moottoritietarra), joka oli jo toinen Sveitsin tarran jälkeen. Oltiin etukäteen katsottu sopiva hotelli ja syötetty osoite navigaattoriin, joten paikka löytyi helposti. Kuitenkin vain paikka sillä hotelli oli vasta 3 kk vanha ja kylttien puuttuessa meni vähän aikaa ennekuin ovi löytyi. Hotelli on City Hotel Maribor, joka osoittautui hyvin moderniksi ja tyylikkääksi paikaksi. Mm. suihkuhuoneessa oli lasiseinä, joten sängystä voi hyvin tiirailla suihkuttelijaa.

Joku kuvaussessio oli meneillään. Päätin myös leikkiä valokuvaajaa kun mallikin oli valmiina.

Kaupunki oli selkeästi pannut parastaan sillä keskusta ja kävelyväylät näyttivät vast’ikään tehdyiltä. Kaupungissa on myös monenlaista ostoskeskusta ja vastaavaa rakennusta (ei selvitetty kaikkia vielä). Menossa oli myös jonkun sortin perinnejuhlat, jossa P maistoi lihapataa, mutta oli kovasti suolaista (E:lle ei ruoka vielä oikein maistu).
Päätettiin olla täällä kaksi yötä ja katsoa myös tuo alppikeskus, jota kehuttiin.

Matka Karlovac’iin sujui hyvin erinomaista moottoritietä pitkin. Mahtaa olla kallista tehdä noita teitä kun ei ole yhtään tasaista kohtaa. Joko mennään tunnelissa vuoren läpi tai sitten korkealla sillalla laaksojen yli.

Pysähdyttiin tauolla Ravna Goran lähellä. Korkeus oli siinä navin mukaan 750 m merenpinnasta. Oli kiva seurata lämpötiloja kun niistä oli näyttämä tien vieressä. Rannikon 30:n lämpötilasta tultiin alas 20:een Ravna Gorassa. Sitten laskeuduttiin taas Karlovac’iin 150 metriin mikä tuntui myös lämpötilan nousuna.

Kahvila Karlovac’ssa

Karlovac:ssa mentiin ensimmäiseen, hotelliin joka eteen sattui keskustassa eli Hotel Karlstadt:iin. Taso on välttävä ja riittänee yhdeksi yöksi. Ensivaikutelma Karlovac’sta: pikkukaupunki, ei kovin siisti. Lähdettiin majoittumisen jälkeen etsimään sapuskaa. Tämä osoittautui odotettua vaikeammaksi sillä kaupunki oli täynnä vain kahviloita (kuva on yhdestä kahviloista). Niitä oli joka paikassa, mutta ruokaa ei saanut mistään. Kysyttiin ja vähän matkan päässä on pizzeria ja viiden kilometrin päässä ravintola. No päädyttiin pizzeriaan, jossa syötiin pastat. Ei ollut kovin kaksista, mutta ei maksanutkaan paljon. Saa nähdä saisiko illalla jotain pientä noista kahviloista.

Illalla iski E:hen sama pöpö kuin P:ssä oli ollut ja oli E:n vuoro viettää aikaa vessapönttöä halaten.Taisikin olla joku muu kuin ruokamyrkytys kun noin tarttui. Aamulla olo on jo parempi ja päätettiin suunnistaa seuraavaksi Slovenian Mariboriin.

Tämä oli toipumis/huilipäivä. P. vietti aikaa lähinnä hotellihuoneessa makoilemassa ja E altaalla ja kaupungilla. E. ui 1000 m altaassa mikä oli hyvä suoritus. Seuraavaksi suuntaamme sisämaahan Karlovac –nimiseen kaupunkiin.

Hum’n pikkukylän kujia

Saatiin huone varattua vielä toiseksi päiväksi ja lähdettiin tutkimaan Istrian niemimaata kevyemmin varustein hotellista. Aluksi suunnistettiin Hum –nimiseen kaupunkiin, joka on kuuluisa siitä että sen väitetään olevan maailman pienin kaupunki. Kaupunki oli vuoren päällä ympäröitynä vuosisatoja vanhoin kivimuurein. Sinne ei ollut asiaa edes polkupyörällä, koska kulkureitit olivat kuhmuraista kiveä. Asukkaita oli kylässä 20. Ei tosin nähty kuin yksi ja sekin oli tarjoilija. Kulkutie Humiin oli kapea polkumainen tie, joka oli kyllä päällystetty. Tosin näytti sinne menevän vähän isompikin tie kun tulimme toista kautta pois.

Seuraava paikka oli nimeltään Buzet. Kylä on kuuluisa tryffeleistä, ja sitä kutsutaankin tryffelien kaupungiksi. Niitä etsitään nykyisin koirien hajuaistin avulla – ei niinkään paljon sikoja käyttäen, sain tietää kun tryffelikaupassa kyselin. Ajettiin kapeaa tietä kukkulalla sijaitsevaan Buzetin vanhaan kaupunkiin. Sieltä löytyi pieni hotellintapainen, jonka ulkoterassilla oli hyvä näköala alhaalla sijaitseville kukkuloille. Syötiin siellä kylmä leikkelelautanen, jossa oli paljon paikallisia herkkuja mm. tryffelijuustoa, ilmakuivattua tryffelillä maustettua kinkkua ja  tryffelimakkaraa.

Ylhäältä oli hienot näköalat

Ajeltiin sitten takaisin hotellille. Iltapäivää vietettiin Opatijan kaupungin rannalla rantatuoleissa lötkötellen. Ranta on koko kylän matkalla rakennettu betonista polveilevaksi  terassiksi, josta pääsee myös paikka paikoin uimaan.

P söi iltapäivällä jäätelöä ja vietti koko illan ja osan yöstä oksentaen. Joku ruokamyrkytys. Täytynee viettää vielä yksi päivä täällä toipuen (nyt jo parempi).

Ajelin aamupäivällä Venetsiaan ottamaan Eijaa vastaan. Hotelli oli nyt Antony Hotel, jossa oli ensimmäistä kertaa sellainen ilmastointi, että huoneessa oli tullessa liian kylmä ja piti kääntää pienemmälle. Hotelli on hieno ja moderni tyylikkäine aulatiloineen. Kävin lounassalaatilla hotellin viereisessä kuppilassa ja suunnistin tyhjin laukuin varustettuna kentälle.

Eija ja Venetsia

Eija kone tuli vähän etuajassa, mutta laukkujen kanssa meni kauan, mutta ONNEKSI kamat tulivat. Sopivasti oli Eija pakannut tavaraa mukaan – saatiin ne mainiosti sopimaan toiseen sivulaukkuun niinkuin oli suunniteltukin. Vietiin kamat hotelliin ja käveltiin bussipysäkille josta bussi vei Venetsian saarelle. Lippu olisi vissiin pitänyt hommata jostakin valmiiksi joten mentiin sitten pummilla.

Tämä on vieläkin kätevä kulkuväline Venetsian saarella. Tosin moottoripelillä on halvempaa.

Venetsian vanhakaupunkihan on sellainen, että siellä ei voi ajaa autolla vaan ainut tapa kävelyn lisäksi on kanavia myöten kulkevat venetaksit. Mentiinkin sitten veneellä  San Marcon aukioille, jossa syötiin mustekalan musteessa uitettua mustekalaa Alla Venezia paistetun maissipuuron kera ja tultiin kävelypelillä takaisin. Sapuska oli vähän kallista a kokiskin maksoi 5 ekeä.  Kovasti kosteaa ja kuumaa oli. Matkalla maisteltiin myös NIIIIN ihanaa italialaista jäätelöä – Petteri nauttinut sitä kuulemma jokapäivä.

Bussiin ei sitten enää takastullessa turvauduttu, koska ei  enää oltu varmoja missä jäädä pois joten otettiin mukavuudenhaluisesti taksi. Nyt sitten mietitään mihin seuraavaksi. Pitänee valita ilmojen takia joku kiva rantakohde Sloveniassa. Nam!

ps. nämä tekstit ovat tästä eteenpäin tehty yhteistyönä, jos ei joku sitä jo arvannut…

Täällä etsiskelin pankkiautomaattia

Kävin ajalemassa moottoripyörällä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja oli se niin sokkeloinen asemakaava yksisuuntaisine katuineen että suuntavaisto menisi äkkiä sekaisin ilman navigaattoria.

Illalla tämä tori oli tyhjä ja paremman näköinen

Keskusaukiolle, jossa illalla oli hieno tori upean rakennuksen edessä, oli nyt ilmestynyt valtava lauma erilaisia rihkamanmyyjiä.

Ajattelin nostaa lisää käteistä loppureissua ajatellen, mutta homma ei ollut yhtään niin yksinkertainen. Tungin korttia kolmen eri pankin koneeseen, mutta aina oli vastaus ”korttisi ei salli kansainvälisiä nostoja” . Sama sekä debit että kredit

–puolella. Kävin juttelemassa pankkitädinkin kanssa mutta ei se juuri osannut auttaa. Täytyy viestittää Eijalle että tuo mukanaan rahaa. Onneksi tuo kortti tuntuu käyvän vielä maksuvälineenä, joten käteistä ei joka paikassa tarvitse. Olen kyllä onnistunut sillä kortilla (Nordean Debit/Credit Visa) kertaalleen rahaa nostamaan muistaakseni Saksan puolella, mutta sielläkin vasta toisella yrittämällä. Joten ei kannata luottaa noihin liikoja ja ei ainakaan jättää sen viimeisen setelin varaan, kun lähtee lisää nostamaan. Tuon rahanetsintäoperaation tuloksena oli muuten ihan valtava hiki.

Tavarasäkki on nyt heitetty rekkaterminaaliin. Vähän jännittää miten se puolentoistaviikon päästä sieltä löytyy kun kaveri jonka kanssa juttelin jää lomalle ja vakikaveri tulee remmiin. Sitten pitäisi saada vielä sovittua että joku tulisi 5.9 maanantaiaamuna 30 min aikaisemmin töihin ottamaan pyörän vastaan, jotta ehditään Vicenza-Milano -junaan. No eiköhön tuo luulisi onnistuvan. Eivät vaan suostuneet toisen puolesta lupaamaan.