Aamulla kun katsottiin ikkunasta niin Garda oli täynnä surffareita ja varjosukseilijoita. Tuuli melkoisesti ja oli lauantai-aamu, siinä syy.

Kuitattiin hotskista ulos ysiltä ja suunnistettiin pohjoiseen pitkin Gardan itärantaa. Maisemat olivat edelleen kutkuttelevan hienot. Pohjoispäässä Rivassa kuitenkin käännyttiin Gardalta Dolomiittien suuntaan.

Gardan pohjoispäässä Rivassa pysähdyttiin valokuvauspaussille. Aika pikkuisia ovat nuo vanhat satapiikki Vespat nykyisiin verrattuna-

Tiellä oli melkoiset ruuhkat ilmeisesti lomakauden ja viikonlopun takia. Ajaminen oli rankkaa jonojen välissä puikkelehtimisen ja ainaisen pysähtelemisen takia. Vihdoin kuitenkin helpotti kun käännyimme Brenneron tunneliin johtavalta tieltä pois. Pysähdyttiin lounastamaan Cavalesessä, jossa oli jonkun sortin käsityömarkkinat.

Johan alkoivat mahtavat vuoristomaisemat näkyä.

Sitten oli luvassa tositoimet eli eka passo nimeltä Passo Rolle. Noustiin miljoonan kurvin jälkeen kahteen kilometriin ja sitten päästiin nauttimaan Dolomiittien vuoristonäkymistä. Vähän tirautti vettäkin. Kolmen maissa oltiin perillä San Martino di Castrozzassa, jossa yöpymispaikaksi oli valittu Hotel Orsignher. Matkaan on varattava täällä moninkertainen määrä aikaa verrattuna normiteihin. Tätäkin paria sataa kilsaa tehtiin kuusi tuntia lounaineen ja kuvaustaukoineen. Osansa oli tietty seisovalla ruuhkallakin.

Kirjautumisen jälkeen istuskeltiin hetki hotskin terassilla ja ihmeteltiin vuoria. Miten voikin olla noin makeita vuoria. Aivan kuin maisema olisi jonkinlainen piirretty vuoristokulissi. Niin uskomattomalta näkymä vaikutti.

On nää vaan hemmetin hienoja vuoria! Kyllä motoristin kelpaa. Hotellihuoneen terassilta.

Valitettavasti kuviin ei tunnelmaa mitenkään saa tallennettua.