Eija löysi Berliinistä Michael Kors -kaupan, johon oli ihan pakko päästä.

Oli edessä viimeinen täysi päivä ennen seuraavan päivän siirtymistä lauttaterminaaliin. Berliini on tullut katsottua. Ainoastaan Michael Kors kauppa oli illalla jo kiinni joten suunnistettiin aamulla ensimmäiseksi sinne ennen matkan jatkumista. Eija selvisi sieltä pois onneksi aika pienin vaurioin; ainostaan uusi luottokorttikotelo jäi mukaan.

Aamulla ajateltiin että nyt tarvitaan jo joku vähän pienempi paikka, joten suunnistettiin Schweriniin. Oli sielläkin satatuhatta asukasta, mutta ei sentään kolmea ja puolta miljoonaa. Alunperin oli pidetty mahdollisena käyntipaikkana Rügenin saarta (rantalomakohde), mutta kun melko varmasti sataa, niin muutettiin kohteeksi Schwerin.

Sadetutka varoitti että loppupäässä alkaa sataa ja vedettiinkin haalarit matkalla niskaan kun rupesi ropsahtelemaan. Onneksi se oli väärä hälytys ja selvittiin perille asti ilman kunnon sadetta. Kun majoituttiin Hotel Niederländischer Hof:iin niin alkoi heti sataa eli ajoitus osui aika hyvin kohdalleen. Hieno hotelli jossa oli oma parkkipaikka veräjän takana; hyvä valinta, joskin ei kuumana päivänä sillä siellä ei ole ilmastointia muuta kuin ikkunan avaamalla. Vanha viktoriaaninen sisustus, mutta puhtaan oloinen. Huoneessa oli tosin ikkuna auki koko ajan.

Kun suurin sade hellitti niin marssittiin viereiseen keskustaan (aika lähellä) murkinalle. Eija oli katsonut valmiiksi ravintolan, joten ei tarvinnut niin paljon arpoa paikkaa. Saksassa on hyvässäkin ravintolassa tarpeeksi isot annokset, joten taas lähdettiin pois hyvin syöneenä. Suomessa kun tuntuu siltä että mitä pienempi annos, sitä hienompi paikka.

Viinijuhlilla oli teltta täynnä porukkaa vaikka oli vasta torstai-ilta ja satoi.

Schwerinissa oli viinifestivaalit jotka kestävät koko viikonlopun. Tällaisia on lähes joka kylässä joskus ja nyt satuttiin Schwerinin juhlille. Keskusaukiolle oli pystytetty monta telttaa ja viinintuottajat myivät niissä tuotteitaan. Isossa teltassa soittaa humppabändi ja porukalla on tunnelma katossa.

Sade ei haitannut (ainakaan paikallisten) juhlintaa.

Ei edes sade ja torstai-ilta ollut rajoittanut osallistujamäärää vaan teltat olivat aika täynnä. Minä en kuitenkaan jaksanut ruuan päälle siellä pitkään seisoskella joten suunnistettiin takaisin hotellille.

Hotellissamme oli hieno konjakkihuone.

Illalla nautittiin hotellissa vielä pienet, koska siellä oli niin hieno kirjastotila. Eihän sitä nyt muuten.

Niin, tänäänhän ei liikuttu mihinkään vaan tutustuttiin Berliinin ihmeisiin. Saatiin mm. tietää että Berliinissä käy vuosittain 12 miljoona turistia (sanoi opas). Kyllä niitä joka paikkaan tuntui riittävänkin. Päivä oli aurinkoinen, mutta ei liian kuuma joten oli  oikein sopiva ilma kaupunkiretkeilyyn.

Alexanderplatz:lla oli kaikenlaisia katusoittajia ja esiintyjiä.

DDR museoon oli pitkä jono.

Ensin käytiin DDR -museossa, jossa kerrottiin millaista oli elämä ennen vanhaan DDR:ssä. Ei minusta mitenkään kovin erikoista, samanlaista kuin Suomessakin 70-luvulla (no ehkä ei nyt ihan). Sitten mentiin Currywurst -museoon. Sinne olisi maksanut sisään joten jätettiin se kuitenkin väliin ja katsottiin vain kauempaa. Naureskeltiin kassan kanssa että joka asiasta sitä museo on pitänytkin tehdä. Jossain luki että Berliinissä on niin monta museota että kestäisi vuoden käydä niitä läpi.

Trabimuseosta. Ihmeellistä miten paljon eri versioita Trabista oli tehty.

Mielenkiintoisempi oli Trabi -museo. Kovin oli paljon eri versioita tehty Trabista eri käyttötarkoituksiin. Ei ollut mitään ylimääräistä Trabissa. Koneenakin vain mahdollisimman yksinkertainen kaksisylinterinen kaksitahtikone, joka olisi mahtunut vaikka kainaloon.

Tällainenkin nähtiin. Tämän polkupyörän polkemiseen tarvitaan seitsemän ihmistä.

Käytiin myös jokiristeilyllä. Risteileminen on leppoisaa hommaa, jossa näki nähtävyyksiä vesiltä käsin ja opas kertoi mm. sellaisen tärkeän asian että Merkelillä on 150 neliön konttorihuone.

Päivän lopuksi täytettiin maha saksalaisella sianpotkalla ja hapankaalilla. Kyytipoikana vehnäolut hiivoinen päivineen. Tosin Eija söi pastaa, joka tuntui muuten sulavan huonommin kuin potka! Ei ole saksalainen sika käynyt sellaista laihdutuskuuria kuin suomalainen sukulaisensa vaan silavaa on reilusti lihan ympärillä.

Saksalaista perusruokaa; Eisbein, sauerkraut und kartoffel.

Taas on edessä yksi hieno päivä moottoripyörämatkailijoiden elämässä. Nyt on suuntana Berliini. Eija on siellä käynyt 20 vuotta sitten ja minä 35 vuotta sitten. Minä näin vielä muurin kun tulin Prahasta Itä-Berliiniin ja sieltä lännen puolelle. Voitte uskoa että nuorta Petteriä ihmetytti kun ankeasta Itä-Berliinistä tulit tiukkaan vartioidun muurin läpi neonvaloja ja iltahoukutuksia tuikkivaan Länsi-Berliiniin. Tämä tapahtui joskus 80-luvun alussa.

Nyt on baana auki Berliiniin!

Baana Berliiniin on aika tylsä, mutta tie on hyväpintainen. Mettää tuntuu täällä riittävän baanan molemmilla puolilla ja siten maisema poikkeaa tähänastisesta peltomaisemasta. 50 km välein on huoltoasema ja ravintola – muuta ei sitten olekkaan. Eli matka taittuu mutta aika tylsää.

Berliiniin saavuttiin hyvissä ajoin ja hotelli löytyi totutun helposti navin avulla. Hotelli oli varattu lähtiessä sen omilta sivuilta H2 Hotel Berlin-Alexanderplatz:sta. Hyvä sijainti, uusi ja kohtuuhintainen. Oikein suositeltava moderni paikka hyvällä ilmastoinnilla.

Check Point Charlie. Jenkkien tarkastusasema Itä-Berliinin rajalla.

Hypättiin kaupunkikierrosbussiin ja kierrettiin tärkeimmät nähtävyydet näin aluksi bussilla. Pois jäätiin Check Point Charlien kohdalla. Muurin kohtaa ei huomaa mitenkään ja tiehen on tehty oikein merkintä, koska muuten kukaan ei muista missä se oli. Kaupunki on yhtä hieno joka paikasta. Tosin bussiopas sanoi että vasta nyt on alkanut riittää rahaa myös Länsi-Berliinin parantamiseen.

Berliinistä löytyy museoita joka makuun. Tää on ihan must !

Museoita on joka lähtöön, joten ajateltiin että tänne pitää varmaan jäädä toiseksi yöksi jotta ehtii varmasti kaikki tutkia. Ainakin Trabimuseoon pitää mennä. Löytyyhän täällä varmasti muutakin sillä opas sanoi että vähän kaikki on vähintään Euroopan suurinta.

Syömässä käydessä tuli mielikuva että Berliinistä on vähän hankala löytää aitoa saksalaista paikkaa ja henkilökuntakin on kaikki tulleet jostakin muualta. Saksalaisuuskin on enemmänkin turisteja varten järjestettyä erikoisuutta. No löytyyhän heti hotellin naapurista Hofbräuhaus Berlin joka mainostaa ruokalistalla saksalaista aamiaista: “weissewürst, brezel ja iso vehnäolut :-)”.

Berliner Dom eli Berliinin tuomiokirkko vähän dramaattisemmassa iltavalossa.

Katsotaan mitä kaikkea täältä huomenna löytyy. Ilman on luvattu pilvistyvän Pohjois-Saksassa ja saattaa jopa sataakin. Saa nähä.

Aamulla päätettiin seuraavaksi kohteeksi Dresden. Kumpikaan ei ole siellä käynyt ja onhan se kuitenkin itäisen Saksan kulttuurikaupunki, jossa on 500 tuhatta asukasta, joten sinne sitten.

Honda saatiin hissillä parkkihallista pois ja laitettiin kone taas käyntiin. Lämpötila oli aamulla kahdessa kympissä ja enteili lämmintä päivää. Edessä oli noin kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Aluksi mentiin motaria, mutta sitten oli taas tuttu kaasua, kylä, kaasua -rytmi. Tsekeissä on vähän rankempaa ajaa kuin Itävallassa, sillä muutoksista ja huoltoasemista yms. ei tiedoteta kovin paljon etukäteen.

Syötiin sämpylät ja kahvit yhdellä huoltiksella ja ajattelin että pysähdytään sitten seuraavan kerran vasta Saksan puolella. Sikäli huono päätös että pysähdyspaikkoja ei niin vain löytynytkään joten tuli ajettua sitten yhtä soittoa Dresdeniin asti. Oli vähän liian pitkä ja -veteinen osuus (varsinkin kun istut takana).

Maisema muuttui Saksan puolella tasamaastosta  mäkiseksi ja käytiin välillä yli 500:ssa metrissä. Aluetta kutsutaan Saksin Sveitsiksi.

Kovasti kapeita ja pitkiä olivat Dresdenissä nuo jokilaivat.

Perille saavuttiin jotain puoli kolme hotelli Park Inn Dresden:iin. Hotelli oli n. 20 min kävelymatkan päässä keskustasta. Ilmastointi siellä vain puhalsi ilmaa, mutta ei viilentänyt yhtään, muuten paikka oli ok. Majoittumisen ja pakollisen reissukaljan jälkeen marssittiin syömään keskustaan joen vartta, joka oli ihan hyvä lenkki satulassa istumisen jälkeen.

Oli punaisen armeijakunnan (tai jotain) mielenosoitus ulkomaalaisia vastaan. Onneksi näytti sujuvan rauhallisesti. Jossain protestoitiin myös läntisen saksan ja eu:n määräysvaltaa vastaan.

Keskustassa oli mielenosoitus ulkomaalaisia vastaan. Onneksi melko rauhallista meininkiä.

Vanhat rakennukset ovat aika mustia.

Paljon oli vanhoja rakennuksia, mutta lähes kaikki olivat melko likaisen näköisiä. Liekö nokisen ilman aikaansaamaa vai mitä.

Dresdenissä Elben yli johtaa monta siltaa. Vähän kuin Prahassa.

Illalla oltiin Eijan kanssa viinillä.

Ruuan päälle käytiin vielä iltalenkillä viinillä Wienissä.

Aamulla arvottiin että mihin Tsekkien kaupunkiin sitä mentäisiin. Päädyttiin České Budějovice:een, jota englanniksi kutsutaan myös Budweis -nimellä. Kaupunki on yliopistokaupunki, jossa on 100 000 asukasta. Se on tullut kuuluisaksi myös  Budweiser -olueen synnyinsijana.

Tie sinne kulki pitkin maaseudun pikkukaupunkeja. Heti kun sait nostettua vauhdin matkanopeuteen niin piti jo hiljentää seuraavaan kylään. Syötiin lounasta yhdessä itävaltalaisessa maalaisravintolassa 40 km ennen rajaa, jossa paikkakuntalaiset olivat kokoontuneet kirkonmenojen jälkeen sunnuntailounaalle. Ruoka oli hyvää ja tunnelma varmasti aidosti paikallinen.

…ja sitten vaihtui maa…

Maa vaihtui eikä ketään ollut raja-asemalla, jossa olisi voinut vaihtaa muutaman paikallisen kruunun tai ostaa motaritarran. Seuraavalla bensiksellä selvisi sitten että moottoripyörät eivät täällä vignetteä tarvitse. Myös bensa näyttää olevan vain ysivitosta, saa nähdä löytyykö jostain parempaa.

Kuva hotellihuoneen ikkunasta. Oltiin ihan pelipaikoilla.

Perillä oltiin sitten puoli kolmelta. Hotelli oli booking.comista varattu valmiiksi ja oli Grandhotel Zvon. Olipa pramea paikka ja hinta-laatusuhde kohdallaan. Huoneen ikkuna oli suoraan keskustorille ja saatiin oikein junior sviitti. Vähän tunkkainen haju, joka hoitui kun ikkunaa piti auki. Toimivaa ilmastointia ei ollut, tuli vain ilmaa. Parkkipaikka oli mielenkiintoinen. Respan vieressä Honda ajettiin isoon avoimeen kuljetushissiin, jolla se  hissinkuljettajan kanssa vietiin toiseen kerrokseen. Oli varmasti turvassa.

Käytiin syömässä keskustorilla vaihteeksi kalaa ja todettiin että forelli on parempaa kuin karppi. Hinnat eivät tuntuneet olevan pahoja Tsekinmaassa, mikä johtui varmaankin edullisesta euron kurssista. Hiljaista oli kylällä ja sunnuntai ei taida olla täällä päin menopäivä. Turisteja ei myöskään ollut paljoa, mitä nyt muutama japanilainen ja italialainen. Paikallinen kieli on mystistä, mutta onneksi aina osattiin joko englantia tai saksaa (yleisemmin saksaa).

Koska olin jo lähellä Wieniä soittelin Eijalle että menenkin jo tänään Wieniin eikä vasta huomenna kuten alunperin oli puhetta. Aamu valkeni ensimmäistä kertaa aurinkoisena, joten Eija taitaa tuoda sen aurinkoisen ilman Suomesta tänne. On nimittäin luvattu samanlaista myös jatkossa.

Tätä kapeaa tietä navi ohjeisti. Olisi saanut ajaa satasta.

Pistin naviin että vie Wieniin ja katsoin että ensin mennään paikallistietä ja loppu motaria. Mentiin pientä maalaisteitä kukkuloiden huipulla ja näkymiä piisasi. Kyllä  täällä peltoaukeaa riittää ja lanta haisee. Hienot on maisemat. Vähän ihmettelin että onkohan tämä todella se nopein reitti. Asiaan vaikutti varmaan se että mokomaa maalaistietä olisi saanut ajaa satasta.

Aika upeaa maalaismaisemaa. Ainakin heinänniittoa riittää.

Kuvailin tämän tästä ja salaa haaveilin että tästä voisi saada hienon taustakuvan työkoneeseen talveksi.

Loppuosa motarilla menikin sitten jo rutiinilla. Ei tuullut ja liikenne oli kohtuullista, joten päästelin menemään 150-170 nopeuksia ja matka joutui. Lämpötila oli matkalla 22, mutta nousi Wieniin tultaessa jo 26:een. Olin ilmoittanut Eijalle että tulen hotellille klo 13 ja olin perillä kahta vaille. Aika hyvin arvioitu. Hotelli oli tällä kertaa Holiday Inn Vienna City. Huone oli pieni, mutta muuten ok paikka ja hyvä ilmastointi. Eija oli tullut sinne  monen mutkan kautta jo aamupäivällä (eli ensin junalla Imatra-Hki, sitten lentäen Hki-Riika, jossa yötä lentokentällä ja sieltä aamukoneella Wieniin).

Eija tuli lentäen Wieniin. Taustalla joku Wienin oopperatalo.

Mentiin Eijan kanssa ihmettelemään kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Käytiin jopa taidenäyttelyssä katsomassa Picassoa, Kandinskia, Matissea, Miroa ja Monet’a. Ei nyt ollu niin ihmeellisiä kuin olisi luullut.

Aamulla on vielä usvaa näillä korkeuksilla. Toivottavasti tuosta selkenee.

Aamu alkoi harmaana ja pilvet roikkuivat vuorten välissä. Ajattelin siitä huolimatta lähteä vuorille ja ajaa yhden lähellä olevan helpon passon ja katsella muutenkin vähän ympäristön vuoria. Lupasi kuitenkin melko hyviä kelejä. Siispä suunnistin etelään Tauernpass‘lle.

Se oli juuri sellainen josta pidän; kohtuuloivia mutkia eikä kovin korkealla ja reilu kaksikaistainen tie. Hyvä päästellä. Lämpötila pyöri 14-16 asteessa ja kävi jo mielessä että pitäisiköhän vaatteita lisätä. Kerrankin olin tyytyväinen kun liikennevaloissa seisoessa koneen flekti käynnistyessään työnsi kuumaa ilmaa jaloille.

Passon jälkeen käännyin länteen ja söin lounasta Leoben‘ssä. Aika tylsännäköinen kaupunki ja lounasravintolakin oli vain yhden marketin yhteydessä. Intoa ajeluun kuitenkin vielä piisasi joten käännyin pohjoiseen lupaavan näköiselle tielle. Ilman lämpötila pyöri jo lähellä kahtakymppiä joten meno maistui.

Ajattelin yöpyä paikassa nimeltä Waidhofen an der Ybbs . Wikipedian mukaan siellä oli 2011 palautettu Hitlerille kunniakansalaisuusoikeudet. Pitihän sellainen paikka käydä tutkimassa. Tie oli hyväpintainen ja sopivasti mutkainen. Tiesin että olin oikeassa paikassa koska moottoripyöriä tuli vastaan yhtä paljon kuin autojakin.

Waidhofen an der Ybbs. Ensinäkymä kun saavuin kaupunkiin.

Hotellin olin katsonut valmiiksi eli suunnistin Hotel Moshammer‘iin. Booking.com’n mukaan se oli kohtuuhintainen. En kuitenkaan tehnyt vielä varausta, mikä osoittautui hyväksi sillä hinta oli 10 euroa halvempi paikan päällä. Hotellissa oli käyttämättömän hotellin hyvin tunkkainen haju (vaihdoin jopa huonetta, mutta ei auttanut). Ikkunat oli pidettävä täysin auki. Henkilökunnalla oli tyypilliset kansallispuvut päällä (ja niitä tunnuttiin muutenkin käytettävän ainakin juhlatilaisuuksissa, koska näyteikkunoissakin oli kattava valikoima).

Upeat maisemat kun laskeuduin alas joelle. Olisipa vielä auringonpaiste.

Kun tein iltakävelyn niin huomasin että jokimaisema oli erikoisen kaunis. Harmi että aurinko ei paistanut niin olisi saanut parempia kuvia.