Nukutti jälleen hyvin. Olin illalla syönyt hotellin ravintolassa ja ruoka oli oikein hyvää. Paluumatkalla piti käydä Kouvolassa jossa tehtiin Ducatiin ohjelmapäivitys josta oli tullut kutsu jo talvella. Sinänsä sopi oikein hyvin koska ei tarvinnut tehdä eri reissua.
Tällä kertaa en valinnut mutkatievaihtoehtoa vaan suunnistin päätietä suoraan Kouvolaan. Latasin yhden Viktor Kärppä äänikirjan kuulumaan kypäräkaiuttimista joten tylsää päätietä oli helppo ajella ja matka taittui hyvin.
Pyörähdin vielä Mikan luona Lappeenrannassa ja kolmen jälkeen olin jo takaisin kotona.
Sain nukuttua hyvin, koska ikkuna oli auki. Oli hyvä että ei ollut meteliä sillä ilma oli lämmin ja huone olisi ollut muuten aika kuuma. Olin pakannut myös mukaan oman kotityynyn, joten oli oikein hyvä nukkua. Aamiainen oli maukas ja monipuolinen.
Matkaa oli radalle vain varttitunti ja se löytyi navilla helposti. Sisäänkäynti oli mielenkiintoinen sillä se kulki pääsuoran ali. Parkkipaikat ja huoltotilat olivat radan keskellä ja rata kiersi niiden ympäri.
Ensin piti jonottaa äänimittauksiin. Raja oli putken päästä mitattuna 110 dB. Minulla oli 100 dB.
Kuten tuttua porukka oli jaettu kolmeen ryhmään; hidas, keskinopea ja nopea. Jokaiselle ryhmälle oli aikaa radalla 20 minuuttia ja odotusaikaa sen jälkeen 40 minuuttia. Ajotaito2 oli osana hidasta ryhmää. Meille oppilaille puettiin päälle (vähän nöyryyttävä) keltainen liivi. No olihan sitten helppo erottaa kuka on omaa porukkaa.
Ajojen välillä kuunneltiin luentoja.
Väliaikana meille oli 40 minuutin oppitunti, jonka oppeja sitten harjoiteltiin 20 minuuttia radalla. Rytmitys oli oikein sopiva. Tunneilla opeteltiin paljon arkiajossa tarvittavia asioita kuten ajoasento, ajolinja, rentous, katseen käyttö sekä kaasun ja jarrun käyttö mutkan eri kohdissa.
Yhdellä tauolla kävin viereisellä huoltoasemalla tankkaamassa. Bensa olisi varmaan juuri riittänyt mutta oli mukavampi pelata varman päälle ettei tarvitse sitten lopettaa sen takia kesken.
Kurssilla oli mukana kolme moottoripyöräilyn ensikertalaista, joita kehuttiin sillä kurssi on oikein hyvä tapa aloittaa moottoripyöräharrastus (sitten kun on oppinut perusteet). Muuten hyvä mutta yksi aloittelevista naisista ajoi tiukassa mutkassa ulos radalta eikä halunnut enää jatkaa. Ei kuitenkaan sattunut mitään. Varmaankin tyypillinen pelon aiheuttama hartialukkotilanne (jota kyllä yritettiin kurssilla kitkeä kaikilta pois). Vielä yksi toinenkin nainen ajoi päivän päätteeksi samassa mutkassa ulos. Ei kyllä ollut kurssilaisia, mutta kuitenkin hitaassa ryhmässä. Harmi sinänsä sillä heille jäi varmaan huonot fiilikset.
Satasen vauhdissa.
Ahveniston rata on aika mielenkiintoinen. Se on lähellä kaupunkia ja rata mutkittelee hyvin kauniissa mäkisessä metsämaisemassa. Turva-alueita on vähän ja useissa paikoissa on vain jämäkkä teräsaita. Mutkat ovat poikkeuksitta vaikeita ja varsinaista pitkää vauhtisuoraa ei ole (vaikka maalisuora onkin). Nopeudet eivät pääse maalisuorallakaan nousemaan yli kahden sadan. Mielenkiintoista on että taloja on aivan lähellä mutta ääni ei tunnu niitä kiusaavan. Johtuneeko siitä että rata on vanha (rakennettu 1967). Pituus radalla on 2840 m. Lisäksi kaupunki tukee ylläpitoa jonkin verran joten on taloudellisesti helpompaa.
Meikäpoika vauhdissa.
Päivä oli pitkä, joten oli oikein hyvä että olin suunnitellu yöpyväni ennen kotiin palaamista. Kun ajaa koko päivän radalla niin tuppaa väsymään.
Vähän olin saanut rengasta kulumaan. Ja melkein reunoille astikin.
Hämeenlinnaan voi ajaa joko suoraan pääteitä pitkin tai sitten Savitaipaleen ja Tuohikotin kautta pienempiä teitä pitkin. Koska minulla oli koko päivä aikaa niin päätin ajaa pienempiä teitä pitkin. Moottoripyöräilyn viehätys on itse ajaminen ja erityisesti pienemmän mutkatiet. Pääteitä en halua ajaa kuin ainoastaan silloin kun on kiire tai pitää ajaa pidempi matka.
Matkavarustus. Vähän kaikkea.
Ilma oli aurinkoinen ja lämmin eikä vesisadetta edes ollut luvassa lähipäiville. Savitaipaleen ABC:llä pidin lounastauon joten täydellä mahalla oli hyvä aloittaa se mukavampi osuus eli mutkatie kohti Tuohikottia. Liikennettä ei juurikaan ollut joten hyväpintaista tietä oli hyvä päästellä.
Kolmen jälkeen olin perillä joten olin käyttänyt matkaan yli viisi tuntia. Se on pari tuntia enemmän kuin suorin reitti. Majoituksen olin varannut Vaakunasta. Olin varannut hotellin koska se näytti hyvätasoiselta ja oli lähellä keskustaa. Hinta oli vähän korkeahko, mutta olin reissussa vain kaksi yötä.
Mutkateiden jälkeen maistui kypäräkalja hienoissa maisemissa.
Hotelli oli uusi, siisti ja sijainti kaunis joen rannalla. Ulkona oli mukava nautiskella kypäräkaljalla katsoen maisemia. Kuitenkin hotellin varustus oli muuhun tasoon nähden vähintäänkin puutteellinen. Ei ollut ilmastointia (onneksi ikkunan sai auki eikä ollut meteliä). Ei myöskään vaatekaappia, kuntosalia, minibaaria, aulabaaria eikä asiakaspäätettä aulassa (jota olisin tällä kertaa tarvinnut). Parkkeerauksesta veloittivat myös 14 euron autopaikan vaikka laitoin pyörän sellaiseen paikkaan mihin auto ei olisi mahtunut. Keskustaan oli myös vähän matkaa koska joki oli välissä ja piti marssia siltaa pitkin.
Kävin keskustassa syömässä yhdessä Nepalilaisessa ravintolassa joka oli ihan ok. Huomenna sitten radalle. Piti laittaa herätyskello soittamaan että ehtisin ajoissa.
On jo aikaa kun olen käynyt moottoripyora.org:n järjestämällä ratapäivällä. Nyt olen jo alkukeväästä katsonut että Ahveniston moottorirata on vielä päivän ajomatkan päässä Imatralta joten varasin sieltä heti kun ajat tulivat myyntiin yhden paikan. Samalla järjestettiin Ajotaito2 kurssi jonka olin muutaman vuosi sitten käynyt ja todennut erittäin hyväksi. Kertaus on opintojen äiti joten ilmoitin osallistuvani myös siihen. Ajopäivä on tiistai mikä sopi minulle oikein hyvin.
Ahvenisto sijaitsee Hämeenlinnassa joten reissu vaatisi hotelliyöpymisen. Koska kurssi alkoi jo ennen yhdeksää ja kestäisi iltakuuteen niin päätin olla Hämeenlinnassa peräti kaksi yötä.
Kilometrejä tuli kasaan 673 ja pyörä toimi kuin unelma. Sain Corsonerolla kuitattua sisäänajoon kuuluvat varoitukset pois ajoa häiritsemästä. Ne kun tehdään normaalisti Ducatin huollossa ja olin tehnyt tarvittavat hommat itse jo useampaankin kertaan.
Toteunut reitti Hyvinkään reissulla. Jätin kuvasta pois Kouvola Imatra -osuuden niin yksityiskohdat näkyvät paremmin.
Löysin paljon uusia mukavia maalaisteitä ja ilmatkin suosivat. Ai hitto kun oli taas kivaa!
Sain nukuttua hyvin ja mietin missähän ajelisi aamupäivän, sillä Corsonerolla oli paremmin aikaa iltapäivän puolella. Mietin että jos kävisi Marinolla katsomassa soutuvenettä. Kun soitin niin sain houkutelluksi myyntitykin kesälomilta esittelemään, koska olivat virallisesti kiinni. Siispä suunta sinne. Vähän väärä suunta mutta sinne ajaisi mukavasti tunnissa.
Marinon malli Junior.
Kun aikani ihmettelin soutupaattia niin suunnistin sen jälkeen Hyvinkäälle mukavaa maalaistietä pitkin. Huoltokuittaukset Corsonerolla kävivät nopeasti ja pääsin taas matkaan.
En ollut käynyt Lahden Moottoripyörämuseossa, joten suunnistin seuraavaksi sinne. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Hyvä kahvila sekä museo myymälöineen. Erityisesti kiinnitti huomiota Marc Marques’n pyörä sekä kattava Jarno Saarisen näyttely. Museossa oli myös useita Jarnon pyöriä sekä pitkä rivi pokaleita.
Lahden moottoripyörämuseossa kannattaa käydä.
Ostin myymälästä yhden Jarno -paidan ja suunnistin kohti kotia. Tällä kertaa pääteitä pitkin. Kävin Kymiringin radan portilla matkalla kääntymässä, mutta siellä oli puomit edessä joten radalle ei ollut mitään asiaa.
Sääennuste lupasi sateita myöhemmin viikolla, joten starttasin heti maanantaina matkaan. En ollut sopinut Corsoneron kanssa ajasta mitään ja ajattelin mennä paikan päälle ja katsoa miten homma saataisiin hoidettua. Jos ei heti niin sitten lähipäivinä, koska homma ei pitäisi viedä kuin kaksi minuuttia.
En halunnut ajella pääteitä, koska se on niin tylsää, joten päätin körötellä kutostietä Elimäelle asti ja siitä sitten suunnistaa mutkateille. Päätien tylsän osuuden kuittasin kuuntelemalla sähkökirjaa.
Olin syöttänyt naviin mutkatiereitin etukäteen. Ensin Artjärvelle, sieltä Myrskylä, Pukkila, Mäntsälä ja edelleen Hyvinkää. Reitti oli hyvin onnistunut. Sopivan mutkaista ja hienoa maalaismaisemaa koko matka. Tien pinnassakaan ei ollut moittimista.
Peltoa ja hienoa maalaistietä riittiKeltaista peltoa silmänkantamattomiin.
Yhden maissa olin perillä, mutta ei näyttänyt olevan ketään paikalla. Paikka oli omakotitalo, jonka piharakennuksessa olivat pyörien korjaus- ja huoltotilat. Pihalla seisoi hieno Ducatin väreissä oleva pakettiauto, joten olin oikeassa paikassa. Soittelin ja sain sovituksi seuraavaksi päiväksi ajan. Ei ongelmaa sillä ajattelin muutenkin etsiä Helsingin seudulta yöpaikan.
Corsoneron paja Hyvinkäällä.
Suuntasin Helsingin keskustaan ja käskin navin ohjastaa muita kuin pääteitä pitkin. Reitti oli aika suoraviivainen, mutta ei kuitenkaan tarvinnut ajaa motaria pitkin. Perillä sain buukattua Simonkentästä kohtuuhintaan yön.
