Illalla käytiin ihmettelemässä Hahnenkammin rinteen ala-asemaa, joka oli ihan meidän hotellin vieressä. Paikalle pääsee myös suoraan junalla samannimiselle asemalle. Aika jyrkkään näytti ainakin gondoli ylös menevän.

Mukavan eläväisen tuntuinen paikka tämä Kitzbühel vaikka asukkaita oli vain 8300. Illalla syötiin kävelykadun varressa yhdessä panimoravintolan ulkoilmassa paikallisia herkkuja (ruoka ei nyt ihan hirveästi sytyttänyt). Parasta olivat katusoittajat, jotka pistivät parastaan viululla ja kitaralla.

Paikallinen juustotaksi.

Kitzbüheliä olisi voinut tutkia heppakyydillä.

Hotelli osoittautui oikein mukavaksi.

Komeita kukkia täällä päin joka talossa. Ducatikin säilyi hyvin hotellin edessä. Minusta ei ollut yhtään epäselvää mikä noista on hienoin!

Perushotellista poiketen hotellin seinillä oli kaikenlaisia ornamentteja, tauluja ja koristeita vaikka paikka vaikutti aika uudelta.

Eijalle olin esitellyt kaksi kuuluisaa käyntikohdetta näillä nurkilla; joko Prinsessa Ruususen linna Neuschwanstein tai sitten Hitlerin Kotkanpesä Kehlsteinhaus. Eija valitsi Hitlerin Kotkanpesän. Siispä suuntasimme Berchtesgadeniin Saksan puolelle joka on Kehlsteinhausia lähin kylä. Reitti kulki pitkin Itävallan maaseutua ohi Ramsaun joka on tunnettu hiihtokilpailupaikkana. Yksi 800 metrin passokin sattui matkalle, joten ihan ilman neulansilmämutkia ei selvitty.

Suunnittelemme menevämme Kotkanpesään heti aamusta koska myöhemmin päivällä on ruuhkaisempaa suuren turistimäärän takia.  Päätimme mennä sinne bussilla jotta ei tarvitse ottaa ajokamppeita mukaan.

Hotelliksi bookattiin Berchtesgadenissa Hotel Wittelsbach. Ihan perushotelli pääkadun varressa ja Ducatin sai taakse piiloon. Huoneesta kun avasi vessan ikkunan niin olisi voinut lastata laukut suoraan pyörään. Pyörä oli niin lähellä, koska parkkipaikka oli takana ylempänä eli eka kerroksen tasalla.