1.9 Hamburg – Travemünde

Laiva lähtisi Travemündestä illalla klo 23. Sinne on vain tunnin ajomatka joten minulla olisi koko päivä aikaa. Voisin ajaa joko Rostockiin tai Kieliin, mutta kun nyt olen Hampurissa niin ollaan päivä täällä. Jos löytäisi jotain uutta ja jännää katsottavaa.

Lastasin tavarat valmiiksi pyörään ja jätin ajokamppeet hotellin tavarasäilytykseen. Sitten ostin kuuden euron päiväkortin metroon ja suuntasin sodanaikaiseen it-bunkkeriin. Juu tiedän, ei kuulosta ensimmäiseltä turistivalinnalta.

Sodanaikainen IT bunkkeri. Nyt toimii erilaisten musiikkifirmojen työtilana. Nuo yläosan hässäkät ovat IT tykkien alustoja.

Onpa kuitenkin vaikuttavan näköinen rakennus. Bunkkeri ei ole maan alla vaan massiivinen viisikerroksinen möhkäle jossa on kolme metriä paksut seinät ja viisimetrinen katto. Katon nurkissa oli paikat IT tykeille. Näitä on kuulemma Saksassa muitakin ja niitä ei kannata purkaa koska olisi liian suuri homma. Nyt sisällä on musiikkiliikkeitä ja muita alan firmoja. Ei ainakaan mökä kuulu ulos. Lisää näistä.

Kävin katsomassa 1976 rakennettua sukellusvenettä. Karmea paikka.

Satamassa kävellessä näin sukellusveneen. Siispä sinne. Tehty 1976 neukuissa ja nyt museona. Karsea paikka. Pienet ahtaat tilat täynnä putkia ja venttiileitä ja osastojen välillä pieni pyöreä suljettava ovireikä. Minulle riitti ahtaassa paikassa viiden minuutin visiitti ja ajatus siitä millaista olisi kun tietäisi että vettä pään päällä on parisataa metriä. Huh.

Näitä ikinuoria remuporukoita oli tullut iso lauma kaupunkiin mekastamaan. Ovat Turbonegro deathpunk yhtyeen faneja.

Kaupungilla liikkui erityisesti eilen illalla Reepenbahnilla Turbojugend (linkistä lisää) jengiä. Kyseessä on Turbonegro deathpunk yhtyeen faneja. Ovat tulleet joka puolelta Saksaa Hampuriin mekkaloimaan.

Kaupunkikierroksen olisi voinut tehdä tällaisella miniautolla. Aikamoista haipakkaa painelivat pitkin Hampurin katuja.

Kylillä oli myös yksi mielenosoitus (niitä tuntuu riittävän). Tällä kertaa sodanvastainen, lähinnä Syyrian sotaa vastaan. Istuskelin Alsterin rannalla vähän aikaa kunnes päätin neljän jälkeen hakea motskarin hotellin parkista ja suunnata Traven satamaan. Tunnin ajomatka sinne, vähän salaattia rantapromenaadilla ja sitten lauttarantaan.

Laivassa oli kymmenkunta motskaria.

Illalla klo 23 päästiin laivaan. Motskareita mukana  oli kymmenkunta. Pari kaveria oli tullut Man saaren ajoista, neljä oli käynyt Gardalla sekä alpeilla ja yksi Ruotsalainen IC sivuvaunupyörällä Venäjällä. Lisäksi oli pari sakemannia menossa Helsinkiin, josta hyppäävät suoraan 1,5 h odotuksella Tallinnan laivaan ja sieltä edelleen Viron ja Puolan kautta takaisin. Minusta vähän kumma suunnitelma.

31.8 Bochum – Hamburg

Sitten olisi luvassa siirtymä pohjoiseen lähemmäs lauttarantaa. Ajattelin että viettäisin reissun viimeisen yön Hampurissa jossa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan ja minusta se on mukava kaupunki. Google ilmoitti että ykköstiellä joka sinne johtaa ei ole tietöitä joten matkan pitäisi joutua hyvin.

Toisin kuitenkin kävi. Tietöitä ei ollut paljon, mutta silloin kun niitä oli niin kaikki kolme kaistaa olivat jumissa kilometritolkulla. Varsinaisia “töitä” ei juurikaan näkynyt vaan ainoastaan yksi kaista oli pois käytöstä ja se jumitti koko autobaanan. Pahin “Stau” eli ruuhka oli Hampurin sisäänajoväylällä. Ainakin 10 kilometriä seisovaa moottoritietä. Onneksi autot antoivat melko mukavasti tietä ja pääsin kolmeakymppiä rumpsuttelemaan jonojen välistä.

Ajaminen oli ruuhkien takia aika rasittavaa ja sen sijaan että olisin ollut perillä kolmelta niin kello olikin lähempänä kuutta. No onneksi olin varannut hotellin jo edellisenä päivänä Scandic Hamburg Emporiosta. Iso, hieno mutta vähän steriili hotelli. Siellä oli kuitenkin hyvä parkkihalli johon Ducatin sain talteen. Lisäksi huone on tilava erityisesti Bochumin Ibis hotellin minihuoneen jälkeen.

Pakollisen kypäräkaljan jälkeen kävin suihkussa ja suuntasin kaupungille tsekkaamaan Reeperbaanin tarjonnan. Samat huijauspaikat siellä on kuin seitkytluvullakin. Peep show’t ovat kuitenkin jääneet pois muodista. Tyttökadulla ei ollut asiakkaita, mutta oli kylläkin paljon tarjontaa. Tuli siksi ahdistava olo ja piti nopeasti poistua takavasemmalle.

Kaupungilla riitti monenlaista kulkijaa. Transut vetivät kaupunkikierroksia St Paulissa, moottoroidut mäkiautot olivat porukalla liikenteessä, paljon äänekkäitä miesjoukkoja mekasti kulmabaareissa ja sitten oli vielä suuri polkupyöräilytapahtuma.

Tuhansia fillaristeja virtasi keskustan läpi. Poliisit olivat sulkeneet kadut, jotta pääsivät ajamaan.

Hampurin keskustassa ajavat pyörillä porukalla joka kuun viimeinen perjantai. Pyörissä oli kaikenlaista valoa ja isoa musiikkivekotinta. Jos ei muuta niin rimputtivat kelloa. En tiedä paljonko niitä oli mutta ainakin 15 minuuttia niitä virtasi koko ajan ohi. Tapahtuman tarkoitus on vain muistuttaa polkupyöräilyn mukavuudesta. Autoilijat varmasti tykkäsivät kun oli taas yksi “Stau”.

30.8 Trier – Bochum

Aamulla satoi. Onneksi kun tutkin sadetutkaa niin huomasin että se loppuu yhdentoista maissa. Siispä en pitänyt kiirettä liikkeelle lähdön kanssa. Ajattelin että kun nyt ollaan näin Luxembourgin lähellä niin käyn katsomassa vaikka Viandenin linnaa jota ympäristöineen on kehuttu. Matkaa ei pitäisi navin aika-arvion perusteella olla paljonkaan. Sitten suuntaisin johonkin koillisen suuntaan.

Viimeiset maisemat Mosel -joesta ennen kuin jätin Trierin.

Navi ohjaili pitkin pieniä kärrypolkuja ja kyläteitä joista ei tuntunut tulevan ollenkaan loppua. Lopulta kahden tunnin päästä olin viimein kohteessa. Ilmeisesti navi jotenkin sekoaa kun nopeusrajoitus on satasen ja ei ymmärrä miksi se nyt ajaa vain viittäkymppiä. Eli aika-arviot menevät aivan poskelleen. Täällä on nimittäin Suomesta poiketen yleisrajoitus pikkuteillä satanen ja vain kylien kohdilla viisikymppiä. Minusta on huomattavasti järkevämpi näin. Suomessa on vain tottunut siihen että täytyy aina ajaa niin kovaa kuin rajoitus on, koska ne ovat niin alhaisia. Holhousyhteiskunnassa kun eletään.

Vianden on kaunis pikkukylä, jota hallitsi linna mäen päällä.

Vianden on kaunis joen ja linnan hallitsema pikkukylä. Rakennuskulttuuri on enemmän ranskalainen kuin saksalainen. Jännä miten kulttuuri heti muuttuu kun lähes näkymätön raja ylitetään. Siellä puhuvatkin jotakin ranskan tapaista.

Söin Viandenissa lounaan ja pistin naviin seuraavaksi kohteeksi Bochumin, joka on keskikoinen kaupunki Kölnin yläpuolella. Sitten matkaan. Jonkun aikaa ajelin pitkin maalaisteitä navin mukaan viidensadan metrin korkeudessa. Peltoja tuntui riittävän. Sitten siirryttiin autobaana ykköselle. Melkoisen puuskainen tuuli heitteli vähän pyörää, joten ajo vaati keskittymistä.

Loppumatkasta oli useampikin liikenneruuhka eli kuusikaistainen tie seisoi lähes paikallaan. Syynä olivat yleensä tietyöt. Kerran oli kuitenkin myös joku lautalasti levinnyt rekasta pitkin tietä ja koko baana oli kokonaan poikki ennen kuin siivosivat. Ei auttanut yhtään vaikka ajoin autojen välistä eturiviin toteamaan asian. Jono oli tosi pitkä. Kolme kaistaa kun syöttää sataakahtakymppiä autoja seisovaan ruuhkaan niin jonosta tulee äkkiä todella pitkä.

Bochumista varasin yöpaikaksi matkalla hotelli Ibis Zentrumin.

29.9 Stuttgart – Trier

Ajattelin että kun ollaan käyty Bemarilla ja Mersulla niin käydään myös Audin tehtaalla. Se oli kätevästi vain 6o km päässä Neckarsulmissa. Varsinainen pääkonttori on kuitenkin Ingolstadtissa, mutta se on väärään suuntaan.

Audi tehdas noudatti samaa tyylisuuntaa kuin Mersu ja Bemari.

Neckarsulmissa oli ainakin aamupäivällä aika rauhallista. Rakennuksen ulkonäkö oli kovasti samanlainen kuin Bemarilla ja Mersulla. Liekö ollut sama suunnittelija.

Audi tehtaan esittelyaulassa oli paraatipaikalla Ducatit.

Heti ala-aulassa oli kolme Ducatia, joista keskimmäinen eli Multistrada tuntui herättävän eniten kiinnostusta. Audihan oli ostanut Ducatin vuonna 2012. Lambourghinihan oli jo ostettu 1998.

Aika suhteellisesti pieni oli Audin talo verrattuna Bemariin ja Mersuun. Kuitenkin uusien esittely ja merkin historia oli samoin esillä. Iltapäivällä olisi ollut tehdaskierroskin, mutta en malttanut odottaa. Rakennus oli pienehkö ja uusia malleja kierrätettiin ja ala-aulassa ei ollut tilaa kuin muutamalle autolle.

Cafe Nicklis oli Saarlandin mutkateiden varrella.

Audin jälkeen olin ajatellut käydä Cafe Nicklisissä joka mainostaa olevansa Saksan suosituin moottoripyörien kokoontumispaikka. Se sijaitsee Johanniskreuzissa mutkateiden varrella. Löysin perille pienen etsimisen jälkeen mutta en ole vieläkään varma olinko oikeasssa paikassa. No sain lounaan syötyä ja ajettu tiekin oli nautinnollinen (vähän tosin turistia huijattiin lounaan hinnassa mutta näitä joskus sattuu). Seuraavaksi kohti Luxembourgia.

Ajattelin että jos yöpyisi Trierissä joka on muistaakseni mukava paikka Moselin varressa. Perillä löysin yöpymispaikan Hotelli Best Western Hotel Trier Citystä. Vähän sateli matkalla mutta perillä paistoikin jo aurinko.

28.8 Stuttgart

Päätin että kätevintä oli vetää nahkatakki niskaan ja ajaa Ducatilla Mersu-museoon. Suunnitelma toimi hyvin sillä laitoin sen parkkiin etuoven lähelle taksijonon viereen jalkakäytävälle, missä se ei häirinnyt ketään. Viralliset parkkipaikat olivat ties missä.

Mercedes Benz museo oli moderni ja suurellinen.

Hissi vei aluksi heti ylimpään kerrokseen. Hissi on tuo pallukka oikealla katossa.

Rakennuksen tyyli oli moderni ja suurellinen kuten BMW Weltissäkin. BMW:llä oli uusien mallien esillepano ja esittely minusta paremmin ja Mersulla oli taas museopuoli enemmän esillä. Mielikuvaksi jäi että ennen mersut olivat hienoja mutta nyt vähän tavanomaisia vaikkakin kalliita.

Museossa oli hyvin esillä myös suomalaiset mestarit.

Museossa oli hyvin peilattu mallien lisäksi maailmanpoliittinen tilanne sekä tärkeimmät historian merkkipaalut. Lisäksi kilpailupuoli oli hyvin esillä. Mm. Rosberg, Häkkinen ja Räikkönen.

Mielenkiintoinen tieto oli että vasta vuonna 1960 Saksan teillä oli enemmistö yksityisautoja. Vuonna 1961 valmistettiin jo viides miljoonas kuplavolkkari.

Keskuspuistossa istui paljon porukkaa piknikillä. Kuvassa on vain osa puistoa.

Illalla sitten ihmettelin väen paljoutta keskustassa. Keskellä kaupunkia on iso keskuspuisto, jossa istui porukkaa piknikillä. Keskustan ilmapiiri oli leppoisa ja kiireetön vaikka ihmisiä oli paljon. Varmaan siksi että kävelykatu on tosi leveä ja puistossa hyvin tilaa.

Aperol Spritz sopi tännekin oikein hyvin. Ei tosin ole enää niin yleinen juoma kuin Itävallassa.

27.8 Baden-Baden – Stuttgart

Kympiltä pääsin matkaan. Ilma vähän peloitteli sateella, mutta ei kuitenkaan ylittänyt sadehaalarikynnystä. Stuttgart on vielä näkemättä ja erikoisesti siellä houkutteli Mersutalo. Jännä nähdä miten se poikkeaa BMW-Weltistä. Onhan Stuttgartissa myös Porsche museo, mutta en tiedä miten paljon intoa riittää.

Matkalle sattui myös pari Ducati kauppaa joissa on ihan pakko käydä.

Stuttgartin laitamilta löytyi tosi iso Ducati myymälä.

Stuttgartin lähellä on Limbächer’n Ducatikauppa joka on Saksan suurin. Se olikin iso paikka. Kahdessa kerroksessa oli sekä uusia että käytettyjä pyöriä. Käytettynäkin oli 5-7 kappaletta jokaista mallia, joten valinnan varaa riittää. Tälläkään kerralla ei tullut ostettua mitään, joten ei muuta kuin hotellia etsimään.

Olin päätynyt varaamaan Hotel Kronen, koska siinä oli ilmastointi ja lupasi seuraaville päiville lämmintä. Ajattelin olla Stuttgartissa kaksi yötä niin ehtii hyvin käymään mersukaupassa.

Kun pääsin perille niin selittivät että ilmastointi ei ole päällä kun haluavat säästää sähköä ja voihan sen ikkunan aukaista. Aloitettiin sitten hirveä vääntö että päälle on laitettava tai sitten on saatava hinnanalennusta. Olihan se syy miksi olin päätynyt vähän kalliimpaan hotelliin. Kyllähän se saatiin sitten lopulta pöhisemään mutta ei se yhtään viilentänyt. En jaksanut enempää kiukutella kun sain sentään GT:n baarissa, joka vähän rauhoitti. Ollaan sitten ikkunat auki.

26.8 Friedrichshafen – Baden Baden

Aamu valkeni aurinkoisena ja vaihteeksi viileämpänä. Ajattelin käydä ajelemassa Schwarzwaldissa kun sentään näillä nurkilla ollaan. Ensin pätkä baanaa Freudenstadtiin ja sieltä sitten tositoimiin. Baana veti hyvin ja keli oli hyvä, ehkä vähän viileä näin hellevarustukselle (+15).

Freudenstadt on sopivasti mutkatien alussa, joten pysähdyin sinne lounaalle.

Kun pistin pyörän parkkiin Freudenstadtin keskustaan näin ensimmäisen suomalaisen motoristin mutta vain vilaukselta. Muut motoristit ovat olleet paikallisia, jotka ovat enimmäkseen vain ihmetelleet ettäkö Suomesta asti. No siinä on sitten selitelty että ensin rekalla mutta takaisin ajaen.

Moottoripyörien määrä alkoi tasaisesti lisääntymään joten oikeaan suuntaan olin menossa. Schwartzwaldhochstrasse on alueen länsi/pohjois -osassa oleva maisematie joka kiipeää noin tuhanteen metriin. Pinta on hyvä ja mutkat kohtuu loivia. Matkalla on paljon pysähdyspaikkoja ja jokunen hotelli sekä matkamuistomyymälä. Vaelluspolkuja lähtee useista paikoista.

Maisema on melko suomalaistyyppistä havumetsää, mutta välillä aukeaa tosi upeita näkymiä alhaalla oleviin laaksoihin.

Suomalaiselle maisema on tuttua havupuumetsää sillä poikkeuksella että välillä aukeaa maisema kilometrin korkeudesta alempana oleviin laaksoihin. Tie päättyy pohjoisosassa olevaan Baden Badenin kylpyläkaupunkiin. Pysähdyin sinne kahville ja ajattelin yöpyä siellä.

Yöpymispaikka löytyi Hotel Beekistä. Baden Baden on hieno paikka jossa on mukava kävelykeskusta ja paljon pikku butiikkeja ja kahviloita. Huomenna sieltä sitten Stuttgarttiin.