30.8 Trier – Bochum

Aamulla satoi. Onneksi kun tutkin sadetutkaa niin huomasin että se loppuu yhdentoista maissa. Siispä en pitänyt kiirettä liikkeelle lähdön kanssa. Ajattelin että kun nyt ollaan näin Luxembourgin lähellä niin käyn katsomassa vaikka Viandenin linnaa jota ympäristöineen on kehuttu. Matkaa ei pitäisi navin aika-arvion perusteella olla paljonkaan. Sitten suuntaisin johonkin koillisen suuntaan.

Viimeiset maisemat Mosel -joesta ennen kuin jätin Trierin.

Navi ohjaili pitkin pieniä kärrypolkuja ja kyläteitä joista ei tuntunut tulevan ollenkaan loppua. Lopulta kahden tunnin päästä olin viimein kohteessa. Ilmeisesti navi jotenkin sekoaa kun nopeusrajoitus on satasen ja ei ymmärrä miksi se nyt ajaa vain viittäkymppiä. Eli aika-arviot menevät aivan poskelleen. Täällä on nimittäin Suomesta poiketen yleisrajoitus pikkuteillä satanen ja vain kylien kohdilla viisikymppiä. Minusta on huomattavasti järkevämpi näin. Suomessa on vain tottunut siihen että täytyy aina ajaa niin kovaa kuin rajoitus on, koska ne ovat niin alhaisia. Holhousyhteiskunnassa kun eletään.

Vianden on kaunis pikkukylä, jota hallitsi linna mäen päällä.

Vianden on kaunis joen ja linnan hallitsema pikkukylä. Rakennuskulttuuri on enemmän ranskalainen kuin saksalainen. Jännä miten kulttuuri heti muuttuu kun lähes näkymätön raja ylitetään. Siellä puhuvatkin jotakin ranskan tapaista.

Söin Viandenissa lounaan ja pistin naviin seuraavaksi kohteeksi Bochumin, joka on keskikoinen kaupunki Kölnin yläpuolella. Sitten matkaan. Jonkun aikaa ajelin pitkin maalaisteitä navin mukaan viidensadan metrin korkeudessa. Peltoja tuntui riittävän. Sitten siirryttiin autobaana ykköselle. Melkoisen puuskainen tuuli heitteli vähän pyörää, joten ajo vaati keskittymistä.

Loppumatkasta oli useampikin liikenneruuhka eli kuusikaistainen tie seisoi lähes paikallaan. Syynä olivat yleensä tietyöt. Kerran oli kuitenkin myös joku lautalasti levinnyt rekasta pitkin tietä ja koko baana oli kokonaan poikki ennen kuin siivosivat. Ei auttanut yhtään vaikka ajoin autojen välistä eturiviin toteamaan asian. Jono oli tosi pitkä. Kolme kaistaa kun syöttää sataakahtakymppiä autoja seisovaan ruuhkaan niin jonosta tulee äkkiä todella pitkä.

Bochumista varasin yöpaikaksi matkalla hotelli Ibis Zentrumin.

29.9 Stuttgart – Trier

Ajattelin että kun ollaan käyty Bemarilla ja Mersulla niin käydään myös Audin tehtaalla. Se oli kätevästi vain 6o km päässä Neckarsulmissa. Varsinainen pääkonttori on kuitenkin Ingolstadtissa, mutta se on väärään suuntaan.

Audi tehdas noudatti samaa tyylisuuntaa kuin Mersu ja Bemari.

Neckarsulmissa oli ainakin aamupäivällä aika rauhallista. Rakennuksen ulkonäkö oli kovasti samanlainen kuin Bemarilla ja Mersulla. Liekö ollut sama suunnittelija.

Audi tehtaan esittelyaulassa oli paraatipaikalla Ducatit.

Heti ala-aulassa oli kolme Ducatia, joista keskimmäinen eli Multistrada tuntui herättävän eniten kiinnostusta. Audihan oli ostanut Ducatin vuonna 2012. Lambourghinihan oli jo ostettu 1998.

Aika suhteellisesti pieni oli Audin talo verrattuna Bemariin ja Mersuun. Kuitenkin uusien esittely ja merkin historia oli samoin esillä. Iltapäivällä olisi ollut tehdaskierroskin, mutta en malttanut odottaa. Rakennus oli pienehkö ja uusia malleja kierrätettiin ja ala-aulassa ei ollut tilaa kuin muutamalle autolle.

Cafe Nicklis oli Saarlandin mutkateiden varrella.

Audin jälkeen olin ajatellut käydä Cafe Nicklisissä joka mainostaa olevansa Saksan suosituin moottoripyörien kokoontumispaikka. Se sijaitsee Johanniskreuzissa mutkateiden varrella. Löysin perille pienen etsimisen jälkeen mutta en ole vieläkään varma olinko oikeasssa paikassa. No sain lounaan syötyä ja ajettu tiekin oli nautinnollinen (vähän tosin turistia huijattiin lounaan hinnassa mutta näitä joskus sattuu). Seuraavaksi kohti Luxembourgia.

Ajattelin että jos yöpyisi Trierissä joka on muistaakseni mukava paikka Moselin varressa. Perillä löysin yöpymispaikan Hotelli Best Western Hotel Trier Citystä. Vähän sateli matkalla mutta perillä paistoikin jo aurinko.

28.8 Stuttgart

Päätin että kätevintä oli vetää nahkatakki niskaan ja ajaa Ducatilla Mersu-museoon. Suunnitelma toimi hyvin sillä laitoin sen parkkiin etuoven lähelle taksijonon viereen jalkakäytävälle, missä se ei häirinnyt ketään. Viralliset parkkipaikat olivat ties missä.

Mercedes Benz museo oli moderni ja suurellinen.

Hissi vei aluksi heti ylimpään kerrokseen. Hissi on tuo pallukka oikealla katossa.

Rakennuksen tyyli oli moderni ja suurellinen kuten BMW Weltissäkin. BMW:llä oli uusien mallien esillepano ja esittely minusta paremmin ja Mersulla oli taas museopuoli enemmän esillä. Mielikuvaksi jäi että ennen mersut olivat hienoja mutta nyt vähän tavanomaisia vaikkakin kalliita.

Museossa oli hyvin esillä myös suomalaiset mestarit.

Museossa oli hyvin peilattu mallien lisäksi maailmanpoliittinen tilanne sekä tärkeimmät historian merkkipaalut. Lisäksi kilpailupuoli oli hyvin esillä. Mm. Rosberg, Häkkinen ja Räikkönen.

Mielenkiintoinen tieto oli että vasta vuonna 1960 Saksan teillä oli enemmistö yksityisautoja. Vuonna 1961 valmistettiin jo viides miljoonas kuplavolkkari.

Keskuspuistossa istui paljon porukkaa piknikillä. Kuvassa on vain osa puistoa.

Illalla sitten ihmettelin väen paljoutta keskustassa. Keskellä kaupunkia on iso keskuspuisto, jossa istui porukkaa piknikillä. Keskustan ilmapiiri oli leppoisa ja kiireetön vaikka ihmisiä oli paljon. Varmaan siksi että kävelykatu on tosi leveä ja puistossa hyvin tilaa.

Aperol Spritz sopi tännekin oikein hyvin. Ei tosin ole enää niin yleinen juoma kuin Itävallassa.

27.8 Baden-Baden – Stuttgart

Kympiltä pääsin matkaan. Ilma vähän peloitteli sateella, mutta ei kuitenkaan ylittänyt sadehaalarikynnystä. Stuttgart on vielä näkemättä ja erikoisesti siellä houkutteli Mersutalo. Jännä nähdä miten se poikkeaa BMW-Weltistä. Onhan Stuttgartissa myös Porsche museo, mutta en tiedä miten paljon intoa riittää.

Matkalle sattui myös pari Ducati kauppaa joissa on ihan pakko käydä.

Stuttgartin laitamilta löytyi tosi iso Ducati myymälä.

Stuttgartin lähellä on Limbächer’n Ducatikauppa joka on Saksan suurin. Se olikin iso paikka. Kahdessa kerroksessa oli sekä uusia että käytettyjä pyöriä. Käytettynäkin oli 5-7 kappaletta jokaista mallia, joten valinnan varaa riittää. Tälläkään kerralla ei tullut ostettua mitään, joten ei muuta kuin hotellia etsimään.

Olin päätynyt varaamaan Hotel Kronen, koska siinä oli ilmastointi ja lupasi seuraaville päiville lämmintä. Ajattelin olla Stuttgartissa kaksi yötä niin ehtii hyvin käymään mersukaupassa.

Kun pääsin perille niin selittivät että ilmastointi ei ole päällä kun haluavat säästää sähköä ja voihan sen ikkunan aukaista. Aloitettiin sitten hirveä vääntö että päälle on laitettava tai sitten on saatava hinnanalennusta. Olihan se syy miksi olin päätynyt vähän kalliimpaan hotelliin. Kyllähän se saatiin sitten lopulta pöhisemään mutta ei se yhtään viilentänyt. En jaksanut enempää kiukutella kun sain sentään GT:n baarissa, joka vähän rauhoitti. Ollaan sitten ikkunat auki.

26.8 Friedrichshafen – Baden Baden

Aamu valkeni aurinkoisena ja vaihteeksi viileämpänä. Ajattelin käydä ajelemassa Schwarzwaldissa kun sentään näillä nurkilla ollaan. Ensin pätkä baanaa Freudenstadtiin ja sieltä sitten tositoimiin. Baana veti hyvin ja keli oli hyvä, ehkä vähän viileä näin hellevarustukselle (+15).

Freudenstadt on sopivasti mutkatien alussa, joten pysähdyin sinne lounaalle.

Kun pistin pyörän parkkiin Freudenstadtin keskustaan näin ensimmäisen suomalaisen motoristin mutta vain vilaukselta. Muut motoristit ovat olleet paikallisia, jotka ovat enimmäkseen vain ihmetelleet ettäkö Suomesta asti. No siinä on sitten selitelty että ensin rekalla mutta takaisin ajaen.

Moottoripyörien määrä alkoi tasaisesti lisääntymään joten oikeaan suuntaan olin menossa. Schwartzwaldhochstrasse on alueen länsi/pohjois -osassa oleva maisematie joka kiipeää noin tuhanteen metriin. Pinta on hyvä ja mutkat kohtuu loivia. Matkalla on paljon pysähdyspaikkoja ja jokunen hotelli sekä matkamuistomyymälä. Vaelluspolkuja lähtee useista paikoista.

Maisema on melko suomalaistyyppistä havumetsää, mutta välillä aukeaa tosi upeita näkymiä alhaalla oleviin laaksoihin.

Suomalaiselle maisema on tuttua havupuumetsää sillä poikkeuksella että välillä aukeaa maisema kilometrin korkeudesta alempana oleviin laaksoihin. Tie päättyy pohjoisosassa olevaan Baden Badenin kylpyläkaupunkiin. Pysähdyin sinne kahville ja ajattelin yöpyä siellä.

Yöpymispaikka löytyi Hotel Beekistä. Baden Baden on hieno paikka jossa on mukava kävelykeskusta ja paljon pikku butiikkeja ja kahviloita. Huomenna sieltä sitten Stuttgarttiin.

25.8 München – Friedrichshafen

Aamulla käveltiin päärautatieasemalle, joka oli ihan vieressä. Ajateltiin että lentokentälle on parempi mennä paikallisjunalla kuin taksilla koska ei tiedä miten pitkään ruuhkissa pitää seisoa. Saattelin asemalla Eijan matkaan kohti kotisuomea ja palasin hotelliin pakkaamaan omat tavarat laukkuihin.

Katsoin että vähän huonolta sääennuste näyttää, sillä lännestä lähestyy saderintama. Ajattelin ensi käydä katsomassa paikallista Ducati liikettä ja sitten suunnistaa Bodenseen rannalle ihmettelemään Zeppelin -museota. Siellä on monesti tehnyt mieli käydä.

Oma Multistradakin pääsi kaltaistensa joukkoon. Täällä käy Ducatikauppakin ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Hienoa nähdä että moottoripyöräkauppa kannattaa jossakin. Suomessa ei ole riittävästi myyntiä että saataisiin Ducatin maahantuonti pystyyn ja Saksassa on oma Ducatikauppa jokaisessa vähänkin suuremmassa kylässä. Münchenissä oli oikein pitkä rivi erilaisia malleja suoraan ostettavaksi. Lisäksi tietty nahkapukua ja kaikenlaista varustetta.

Ei kuitenkaan mitään tarttunut matkaan ja suunnistin baanalle. Vähän lähdön jälkeen aavistelin että kohta kastutaan. Pysähdyin seuraavalle parkkialueelle ja kiskoin talvella ostetun uuden kaksiosaisen haalarin päälle. Sille tuli heti käyttöä ja sadetta riitti koko loppupäivän. Lisäksi aamun 17 asteen lämpötila putosi sateessa jopa 13 asteeseen, joten kahvalämppäritkin tulivat tarpeeseen.

Navi opasti minut kuitenkin nöyrästi Bodenseen rannalla olevaan Zeppelin museoon.

Hindenburgin ja modernin matkustuskoneen kokovertailu. Boeingin jumbo näyttää aika pieneltä.

Oli vaikuttavaa nähdä miten valtavankokoisia ne ovat olleet. Koko toi mukanaan myös suuret tilat. Makuuhytit ja oleskelutilat olivat samantyyppisiä kuin ruotsinlaivassa (ilman kuitenkin niitä hulppeita ravintoloita). Homma vaati myös melkoisen miehistön joten matkustajia oli saman verran kuin miehistöä.

Museon jälkeen mietiskelin että pitäisikö vielä ajaa eteenpäin vai jäisikö tänne. Sade-ennuste kertoi että sataa koko ajan, joten aloin etsimään yöpaikkaa. Se löytyi sitten Ibiksestä kohtuuhinnalla. Kaukana kaikesta, mutta siisti, rauhallinen ja toimiva. Eiköhän tämä ajo sadepäivälle riitä. Nautiskellaan sitten kun on taas kuivaa.

24.8 München

Tänään on München -päivä. Aluksi päätettiin mennä BMW Welt:iin, jossa on näytillä sekä uudet että vanhat bemarit.

BMW Welt. Rakennuksesta ei voi erehtyä. Halutessaan voi uuden bemarin käydä hakemassa täältä.

Maanalaisella pääsi kätevästi ja paikasta ei voinut erehtyä, sen verran erikoisen näköinen rakennus on. Näkyvillä on kaikki bemarikonsernin tuotteet. Sekä autot että mopot. Muistui mieleen että Minikin kuuluu Bemariin, mutta sitä en muistanut että Rolls Royce’kin kuuluu BMW konserniin.

Eijallekin löytyi mieleinen auto. Ei kuitenkaan kysytty hintaa.

Ostettiin Eijalle bemarisontsa sekä syötiin bemariravintolassa. Sitten yhdyskäytävän kautta museon puolelle.

Kun oli mielestämme riittävästi ihmetelty niin suunnattiin kaupungille. Nyt voisi jotain ostaakin koska Eijalla on iso laukku, johon tarvittaessa voi laittaa ostokset kotiin vietäväksi.

Kaupoissa oli paljon erilaisia Dirndl -pukuja myytävänä, mutta Eija ei ostanut yhtään.

Kaupungilla istuskellessa tuli idea että mitä jos mentäisiin jalkapallomatsiin. Kaupungilla mainostettiin Bundesliigan aloitusmatsia. Paikallinen FC Bayern München pelaisi Hoffenheimia vastaan. Eija sai kun saikin kännykällä ostettua sinne liput.

Illalla hurautettiin paikan päälle taksilla. Autobaanalla oli ruuhka stadionille asti ja pelaajat vietiin keskustasta poliisisaattuessa stadionille. Olisihan se noloa jos olisivat jäänet ruuhkaan seisomaan kun peli alkaa.

Jalkapallostadioni oli ihan täynnä faneja ja tunnelma oli sen mukainen.

Olipa muuten tapahtuma. Stadionille mahtuu 75 000 katsojaa (Saksan toiseksi suurin) ja se oli ihan täynnä. Tunnelma oli katossa ja paikalliset fanit lauloivat, hyppivät ja heiluttivat lippuja. Hienon näköistä kun koko päätykatsomo hoilasi jotain fanilaulua ja nousi ylös-alas samaan tahtiin rumpujen kanssa.

Onneksi kävi vielä niin että Bayern München voitti 3-1. Jotkut katsojat ottivat tapahtumat aika tosissaan ja ei tiedä miten olisi käynyt jos olisivat hävinneet. Taksikuski kuitenkin kertoi että Saksassa ei ole huligaaneja kuten Englannissa joten tuskin mitään mellakkaa kumminkaan olisi syntynyt.

Oli hämmentävää nähdä MM-kisoista tuttuja huippuja pelaamassa. Sellaisia kuten Thomas Müller ja Arjen Robben.