Aamulla autoa hakiessa näimme surullisen näkymän. Giulia oli likaantunut. Siispä äkkiä etsimään autopesula. Pesula olikin ensimmäinen jossa pesuvehje ei juuri liikkunut mutta autoa siirreltiin edes takaisin. Puhdasta kuitenkin tuli ja ongelma saatiin hoidettua.

Päätimme ajaa seuraavaksi Düsseldorfiin. Siispä suunta sinne. Ajoaika arviolta neljä tuntia plus pysähdykset. Matka sujui hyvin matkanopeutena140-170 km/h mutta kun tietöitä oli runsaasti jäi keskinopeudeksi 110 km/h. Eija varasi yön H2 hotellista, joka oli rauhallisella alueella lähellä keskustaa mutta ei ollut pahan hintainen. Se löytyikin helposti, mutta ekassa huoneessa ilmastointi oli rikki ja lämpötila varmaan kolmekymmentä, joten vaihdoimme huonetta.

Sitten metrolla vanhaan kaupunkiin. Ilma oli komea ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Jopa niin että kun P:llä ei ollut aurinkolaseja nyt mukana piti etsiä joenrantapaikkojen sijaan varjoisampi mesta. Siellä tilattiin iltapalaksi P:lle Eisbein’ia. Oli sellainen möhkäle lihaa että ei uskaltanut kaikkea syödä, jotta saisi vielä nukuttua vaikka hyvää olikin.

Sitten taksilla takaisin hotskiin kun laiskuus yllätti ja hintakaan ei ollut paha.

Yövyttiin Lûbeckin laitamilla Hotel 4 Jahreszeiten‘ssa, johon oli lyhyt matka satamasta. Olin varannut sen jo lähtiessä.

Aamu valkeni Saksassa pilvisenä. Yllätys kuitenkin oli että ulos mennessä oli niin lämmintä. Ei tuullut yhtään ja mittari näytti 19 astetta. Ei ollut tietoakaan sellaisesta Suomelle tyypillisestä kevätkelistä, jossa voi olla lämmintä mutta kun maa ja tuuli on viileä ja voi vaikka vilustua. Kun Suomessa oli lunta ja kuuleman mukaan vain muutama aste plussalla, on täällä kaikki vihreätä, puissa pienet lehdet ja ilma lämpimän kostea.

Laivaan ajaessa tärinäraidat irrottivat kuraisesta sisälokarista jonkun pikkukiven takapyörän jarrulevyn ja suojapellin väliin joka antoi ääntä. Käytiin sitä ihmettelemässä viereisessä Ford-liikkeessä, mutta kivi oli jo pudonnut pois. Pyysin kuitenkin tarkistamaan pyöränpulttien kireyden koska olin vasta vaihtanut kesärenkaat. Palvelu oli hyvää ja nopeaa eikä edes maksanut mitään.

Kierreltiin vähän Lyypekin keskustassa ja todettiin että kyllä Saksassa on siistiä ja paikat kunnossa. Ei edes laitakaupungin hallien pihoilla näkynyt tupakan tumppeja tai roskia. Kaikkialta paistoi huoliteltu vauraus johon suomipoika ei ole vielä tottunut.

Ajateltiin tehdä tänään vain pikkureissu ja mennä Hampurin länsipuolella olevaan pikkukaupunki Stade‘n. Päästiin matkalla jo maistelemaan Saksan autobahnoja. Nyt ymmärrän miksi saksalaiset ajavat niin kovaa täällä. Kun on hyvä auto alla, on sopiva matkanopeus helposti 170 km/h eikä se tunnu oikein missään. Alfan Giuliassa tuuli ei vielä tuossa nopeudessa humise, rengasääntä ei ole sekä ominaisuudet ovat niin hyvät kuin autossa ylipäänsä voi olla. Eli yksinkertaisesti on ilo päästellä.

Stade on nätti pieni kaupunki jonka kävelykeskustassa on ulkoilmaravintoloita joen varrella jonka yli kulkee kauniita pikkusiltoja. Yksi pohjois-Saksan vanhimmista kaupungeista. Syötiin myöhäinen lounas ja varattiin yö viereisestä Hotel am Fischmarktista. Auto piti viedä lähellä olevaan parkkitaloon.

Laivayö meni hyvin ja nukuttiin mainiosti. Piti odottaa puoli kymmeneen ennen kuin pääsi aamiaiselle, mutta se olikin brunssi jonka voi syödä uudestaan taas klo 12.

Kun laivalla oli tekemiset vähissä varattiin molemmille puolen tunnin hieronta. Hieroja oli eläkkeellä oleva mies jolla olikin monen alan kokemusta ja juttua piisasi. Ai niin ja aamulla käytiin vähän kuntoilemassa kuntosalillla.

Vähän pitkäksi aika kävi mutta olimme ottaneet wifi -paketin joka riitti kahteen laitteeseen. Eija valitsi kännykän ja minä läppärin. Katseltiin sitten ajan kuluksi Eija kännykkää ja minä Braking Bad’iä Netflix’stä.

Ilma oli laivan kannella lämmennyt, joten kelit vaikuttavat Saksan päässä lupaavilta. Tosin lupasi sadekuuroja tiistaiksi, mutta katsotaan sitten.

Vähän jännitti minkälaiset ovat ajokelit koska ehdin jo vaihtaa kesärenkaat alle. Oli nimittäin tullut kunnolla lunta ja lupasi aamuksi pakkastakin. Aamu valkeni kuitenkin kirkkaana ja pakkasesta huolimatta tiet olivat kuivat ja oli ilo ajella, mutta lähdettiin varmuudeksi jo kahdeksan jälkeen. Koska oli sunnuntaiaamu ei kutostiellä ollut juuri muita liikkujia.

Syömässä käytiin Vuosaaren sataman lähellä olevassa Aurinkolahdessa josta löydettiin auki oleva Sri Lankalainen ravintola. Ravintolat kun näyttivät pääsääntöisesti avautuvan sunnuntaina vasta kahdeltatoista.

Laivaan päästiin ajelemaan kello puoli kahden maissa. Aika tyhjän näköinen oli laiva autojonoista päätellen.

Olin varannut mukavan hytin jossa oli tuplavuode joten olot olivat hyvin lokoisat.

Illallisella huomattiin että rekkakuskit olivat vallanneet ravintolasta poikkeuksellisen suuren osan. Varmaan johtui ahtaajien lakosta joka pakotti laivayhtiön hyväksymään vain rekat joissa oli kuski mukana.

Tällä kertaa vähän erilainen reissu. On nimittäin tarkoitus lähteä autolla. Eikä millä tahansa autolla vaan juuri hankitulla Alfa Romeo Giulialla. Italiaano suorastaan janoaa lähteä kurvailemaan Saksan autobaaneille ja maukkaille mutkateille. On muuten aivan upea auto.

Eijan jäädessä eläkkeelle on ensimmäistä kertaa mahdollista lähteä liikkeelle ilman lukkoon lyötyä paluupäivää. Lähtö on kuitenkin buukattu eli startti on Helsingistä Travemündeen laivalla sunnuntaina 7.4 .

On täydet vapaudet tehdä muutoksia ja mennä minne tahansa. Ja etenkin millä aikataululla tahansa. Reitti voisi olla vaikka tällainen: