Säätiedotus lupasi että sateen riski on aika pieni, joten mieli teki Itävaltaan. Valitsin kohteeksi pienen kylän nimeltä Altenmarkt im Pongau. Siellä on myös kylpylä jota voisi käydä vilkaisemassa, jos intoa riittää. Booking.com’sta varasin 50 €:lla yön Pension Bliem -nimisestä paikasta, jota oli kehuttu. Ilma oli puolipilvinen ja kuin luotu moottoripyöräilyyn. Ei muuta kuin usvaa putkeen!

Itävallan moottoritietarran liimaustauko. Viereen tuli toinen VFR. Oli matkalla Kroatiaan ja Italiaan.

Itävallan rajalla liimasin totuttuun tapaan moottoritietarran ja jututin viereen tullutta vähän vanhempaa Honda VFR -pyörää. Oli matkalla Kroatiaan ja sieltä laivalla Italiaan (itsekin suunnittelin joskus samanlaista matkaa). Hieno pyörä vaikka olikin jo 10 vuotta vanha.

Kohta alkoivat alpit näkyä ja ympärille ja taivaalle kerääntyi sumupilviä. Muutama pisarakin tuli, mutta ei niin paljon että olisi sadehaalaria tarvinnut.

Pension Bliem

Navi toi taas mallikkaasti perille pensionaatin pihaan. Erittäin ystävällinen täti oli vastassa ja sanoi että jos haluaa olutta tai kaljaa niin keittiön jääkaapista vain hakee. Kaunis ja mukavan perinteinen paikka 50 €:lla.

Therme Amaden kylpylän vesiliukumäkiä.

Neljän aikaan pakkasin repun ja suunnistin kylän laidalla olevaan kylpylään (Therme Amade). Aika erilainen kokemus kuin mihin olin Suomessa tottunut. Oli kahdeksan allasta, kolme vesiliukumäkeä (joista yksi teki melkein silmukan) ja kahdeksan saunaa. Pukeutumistila oli yhteinen miehille ja naisille. Itse kylpylässä oli  kaksi puolta; yleinen puoli ja saunamaailma. Yleinen puoli oli lapsi täynnä ja saunamaailma aikuisten rauhallinen nautiskelupuoli. Saunamaailmaan oli omat altaat ja lepotuolit ja tietysti ne saunat. Erikoista (suomalaisesta näkökulmasta) oli että tuolla puolella ei käytetty koko alueella ollenkaan uima-asuja. Mielenkiintoisin oli sauna jossa oli 50 ihmistä. Itse sauna oli ulkona oleva hirsisauna, jossa yksi seinä oli lasia. Sinne mentiin samaan aikaan ja saunamestari kylvi kiulullisen vettä keskellä olevalle kiukaalle. Sitten kulki ympäriinsä ja heilutti pyyhkeellä ilmaa. Rituaali päättyi ablodeeraukseen.  Niin muuten; sitä kun katseli ympärilleen niin tuli huomattua että kaikki saunojat oli ajeltu aika tarkkaan ;-).

Pensioonaatissa “saunakaljalla”. Olutta sai hakea keittiön jääkaapista jos janotti.

Saunan jälkeen maistui olut pensionaatin terassilla oikein makoisalta.

Bambergissa oli aamulla paksu sumu.

Tutkin pitkään säätietoja ja näyttää siltä että pohjoissaksassa sataa ja samoin Münchenin eteläpuolella. Seuraavana päivänä pitäisi olla kirkkaammat kelit. Ens’alkuun päätin tutkia vähän Frankonian vuoristoa (en tiedä on käännös oikea, mutta saksaksi se on Fränkische Alp). Sen keskellä on suosittu ravintola nimeltään Meyer Kathi Brauerei. Siispä sinne.

Bambergin linna oli korkean mäen päällä, josta oli hyvät näkymät.

Aluksi kävin pyörähtämässä kukkulan laella Bambergin linnaa katsomassa. Se oli hyvässä kunnossa, mutten jaksanut kuitenkaan linnasta enempää siitä kiinnostua, vaan mutkatiet houkuttelivat jatkamaan matkaa.

Frankonian vuoristotiellä oli kiva päästellä.

Tiestö oli hyväpintaista maalaistietä, jota oli mukava päästellä. Vähän suunnistusta hankaloitti kun oli jokunen pätkä suljettu tietöiden takia ja piti löytää kiertotie. Navia kun en saanut heti uskomaan että sen pitäisi nyt vaan etsiä toinen reitti.

Meyer Kathi Brauerei -panimoravintolassa oli aika hiljaista.

Panimoravintola oli keskellä maaseutua, ja puitteet olivat sellaiset että siellä järjestetään varmaan joskus tosi isoja juhlia (oli kuvan ravintolan lisäksi myös iso telttaravintola). Nyt oli vielä aikaista eikä vissiin ollut muutenkaan paras päivä sillä paikalla ei ollut montaakaan moottoripyöräilijää. Söin vähän bratwurstia ja hapankaalia ja jatkoin matkaa.

Aikani ajeltuani maaseututeitä siirryin autobaanalle ja suunnistin seuraavaksi yöksi Müncheniin. Baana sinne on hyvä ja paikoin todella suora. Onneksi en ollut tulossa toiseen suuntaan sillä yhdessä kohdassa oli noin 30 km kävelyvauhtia etenevä jono.

Hotellin varasin matkalla keskustan ulkopuolelta; München City Ost. Se on vasta avattu tänä kesänä, joten on ihan uusi ja moderni ja kaikki toimi hienosti. Keskustaan oli matkaa, mutta raitiovaunulla sinne pääsisi kätevästi. Testasin toimivuutta kun kävin keskustassa syömässä yhdet pastat. Mukava oli kuitenkin palata keskustasta  takaisin rauhalliseen hotelliin.

Oli helpottavaa päästä taas liikkeelle vaikka voimat olikin hiukan vähissä eilisen suolistotyhjennyksen jälkeen. Ajattelin ajaa Bamberg’iin. Sitä on kehuttu nätiksi paikaksi, jonka ympäristössä on paljon kauniita maisemia ajeltavaksi. Bambergissa on 71000 asukasta, mutta jo 1905 siellä oli 45000, joten kaupunki on entisaikaan ollut merkittävä keskus.

Täytyy syödä eväitä vähemmälle. Hyvää vaihtelua huoltoasemaruualle.

Saksassa ei ole kuultukaan tasa-arvosta.

Ensin ajattelin ajaa osan pikkuteitä , mutta sitten tuli korjauksessa oleva silta vastaan, enkä jaksanut selittää naville että silta on rikki, mutta yritä kiertää. Annoin navin ohjastaa takaisin motarille. Ilma oli hyvä; pari pisaraa tuli matkalla, mutta ei sen enempää ja lämpö oli mukava 16-20. Perillä Bamberg’ssa olin klo 14.40 ja kiitos navin löysin hotellin helposti. Ilman sitä ei olisi kyllä tullut mitään. Sen verran mielenkiintoisia reittejä ajettiin, sillä hotelli sijaitsee pienten kujien keskellä. Tällä kertaa yövyin Altstadt Hotel Molitorissa. Pieni ja tosi siisti perinteinen hotelli, jossa on myös oma parkkihalli. Ei ilmastointia tosin, mutta ei sitä nyt tarvittaisikaan.

Joella voi mennä myös gondolilla. Ihan oikealla, ei tuolla mikä on kuvassa.

On taas yksi hieno kaupunki, josta en tiennyt mitään. Pieniä, kapeita mukulakivikatuja, paljon ulkoilmaravintoloita, hieno joki ja upea kirkko (joka tietysti piti hirveätä meteliä). Taitaa vielä olla joku Unesco kohdekin.

Bambergissa on hieno kirkko.

Päätin sitten jäädä tänne vielä toiseksikin yöksi. Lupasi sadetta joten ajattelin että on hyvä vähän huilia.

Sadepäivän kunniaksi kävin paikallisessa kameraliikkeessä ja huomasin että sinne oli tullut uusi Panasonicin kamerarunko DMC-GX8 joka on parannettu versio omastani. On ollut myynnissä vasta kolme päivää, joten sellaista ei ole vielä juuri kellään. Pakkohan se oli ostaa. Pistin vanhan pakettiin ja kiikutin postiin jotta ei tarvitse kanniskella mukana. Laitetaan myyntiin kun päästään kotia.

Mielenkiintoinen kanta. Mitenköhän tuo auttaa kerjuulla.

Tämä on eka kuva uudella kameralla. Ei sattunut tarkennus ihan kohdalleen kun otin kuvan lonkalta (oli sen verran mielenkiintoisia tyyppejä ettei viittinyt tarkemmin jäädä zuumailemaan). Pojat olivat kerjuulla ja kiinnitti huomiota tuo selkäteksti; “työ on paskaa”. Näinköhän kerjuumukissa käy kova kolina?

Mahatautikin kiusaa (mitä lie turistiripulia), joten ei jaksanut enempää kierrellä kuvailemassa. Katsotaan sitten huomenna.

Täällä näkee kaikenlaisia. Ei ainakaan kastu. Apupyörät nousee ylös kun vehje pääsee vauhtiin.

Aamu valkeni pilvisenä ja yölläkään ei ollut satanut. Se oli hyvä sillä muuten huoneeseeni olisi tullut vettä. Olin nimittäin avannut sen ainoan ikkunan mikä huoneessa oli ja se oli kattoikkuna. Nyt ilma oli huoneessa hyvä eikä niin kuuma kuin aluksi. Aamiainen oli ok ja joku sanoikin että tunnelma oli kuin retkeilymajassa. Korjasi sitten että oikein hyvässä mielessä. Eli paikassa on rento meininki, mutta ei sovi nirppanokille.

Seuraavaksi kohteeksi olin ajatellut Frankfurttia. Siellä ei ole tullut käytyä kuin pikaisesti lentokentällä. Varasin varmuudeksi jo hotellin ettei tarvitsisi enää matkalla sitä ihmetellä. Se osoittautui hyväksi päätökseksi.

Starttasin joskus 9-10 maissa. Ilma oli pilvinen ja harmaan sumuinen. Vähän lähdön jälkeen jouduinkin vetämään sadehaalarin jo toistamiseen päälle. Sitä ei sitten tarvinnutkaan riisua koko matkan aikana. Satoi nimittäin ihan koko matkan. Moottoripyöräily on mukavaa, mutta pimeällä en mielellään aja enkä myöskään sateella. Molemmat samasta syystä eli näkyvyys visiirin läpi ei ole niin hyvä kuin autoillessa. Kun ei nääs ole niitä pyyhkimiä. Kun äheltää sadehaalarin päälle ja pistää kypärän päähän on se jo valmiiksi huurteessa. Huuru lähtee kyllä pois kun kypärän ilmanvaihto toimii noin kahdeksankympin vauhdissa. Jotenkin pitää vain saada se 80:n vauhti kun visiiri on ihan  huurussa ja ei näe mitään. No sitä pitää vähän tietysti raotella ja sitten sataa sisään. Onhan sitä kotona sellainen pinlock -kalvokin joka tulee visiirin sisäpuolelle, mutta sitten tulee taas kaikenmaailman heijastumia, joten en tykkää siitä.

Kaiken kukkuraksi tunsin että sadehaalari vuotaa ja on odotettavissa märkäkalsari -efekti. Eli ei nyt mitenkään lystikäs ajomatka. Pääsin kuitenkin perille puoli kolmen aikaan Frankkuun. Matkanteko oli hidasta kun ei muillakaan ollut tarvetta kaahailla. Välillä letka meni vain kuuttakymppiä milloin minkäkin syyn takia. Normaalisti tuo ei olisi ollut niin suuri ongelma, mutta nyt ajelin vain muiden mukana. Hotelliksi olin varannut Grand Hotel Dream -nimisen hotellin. Hyvä, halpa ja melko lähellä keskustaa. Ja tietysti se suojaisa parkkipaikka.

Vehkeet vaativat kuivausta vaikka olikin haalari.

Aamu valkeni lämpimänä, kosteana ja hiljaisena. Eli jo kahdeksalta oli 22 astetta ja hyvin kostean oloista mutta kuitenkaan satanut. Kylä uinui hiljaisena, ainoastaan kauempana oleva päätie antoi vähän ääntä. Ajattelin käydä kyselemässä paikallisissa optikkoliikkeissä saisivatko korjattua rikki menneet lasit. Viivyttelin liikkeellelähtöä koska putiikit avautuisivat lauantaina yhdeksältä. No eihän siitä projektista mitään tullut. Kävin kolmessa, mutta kukaan ei pystynyt laseja korjaamaan, koska heillä oli ihan omat merkit.

Kympiltä kyllästyin ja suuntasin Hannoverin pohjoispuolella olevaan Saksan tankkimuseoon. Lähtiessä piti vähän tehdä harjoituskurveja kun navi ei millään halunnut ymmärtää että nopein motarin liittymä oli remontissa ja pitäisi valita joku toinen. Oli mukava saada vähän matkantekoon vauhtia kun lämmöt pyörivät 26:ssa ja oli hyvin kosteaa.

Oli muuten tankkimuseossa paljon tankkeja.

No löytyihän se baana viimein ja parin tunnin päästä olin ihmettelemässä tankkeja. Ja niitähän oli. Monta hallia ja arviolta ehkä 50 kpl. Oikea tankkifanaatikon unelma.

No tunnin verran niitä siellä ihmettelin ja kerroin navilla että seuraavaksi pitäisi päästä Kasselin pohjoispuolella olevaan Tonenburg -nimiseen kesäisin auki olevaan biker hotelli/ravintolaan. Lisäksi niin ettei mentäisi motaria vaan pitkin nummia Cellen kautta. Paikalliset mainostavat että se on Saksan kaunein kaupunki. Yövyttiin Cellessä Eijan kanssa vuonna 2009 Ducati Monsterilla ja ihan nätti pikkukaupunki se muistaakseni oli.

Olipahan mukava ajella välistä lehtipuiden reunustamaa maalaistietä. Tosin pikkukyliä oli vähän väliä mikä toi toisaalta vaihtelua . Kahden aikaan mietin että pitäisi varmaan haukata jotain. No ehkä Cellestä löytyisi jotain ja pistin pyörän parkkiin Cellen keskusaukion viereen. Kaikki kokit olivat tietysti keskipäivän jälkeen tauolla, mutta sain sentään syödyksi.

Liikkeelle lähtiessä ajattelin tarkistaa pyörän vieressä olevan optikkoliikkeen. No siellä saivatkin lasit korjattua kun valikoimassa oli samanmerkkisiä, joten oli varaosia.

Tonenburgiin saavuin klo 17.30. Ajattelin että löytyyköhän huonetta, kun meni vähän pidempään ja oli lauantai-ilta. No sain sentään viimeisen huoneen vaikka olikin kuuma ullakkokämppä jossa ei ollut ikkunoita. Tonenburg oli täynnä motoristeja ja illalla grillasivat ulkogrillillä joten oli hyvä meininki.

Suosittu paikka.

Tonenburg – täältä löytyisi taidemaalarille paljon aiheita.

Illalla oli barbeque -bileet.

Illalla nautiskelin seisovan pöydän antimia ja hanasta punaviiniä joka kuului hintaan. Hanassa oli punaista ja valkoista sekä Karhun neloskaljaa. Punkku oli ihan ok, mutta ei nyt mitään kovin ihmeellistä kuten olettaa saattaa. Ruokalistalla oli kaikenmaailman saksanhirveä ja muuta herkkua. Kuitenkin kun ei käytetä paljoa mausteita ja ruoka tehdään hyvissä ajoin niin vähän sääliksi kävi hienoja ruoka-aineita kun mikään ei kovin ihmeelliseltä maistunut. Jälkiruoka oli kuten ennenkin se paras osa ateriasta. Siihen kun kahvin kyytipojaksi osti yhden konjamiinin niin oikein hyvältä elämä taas maistui.

Ilma oli hyvä joten auringonlaskukin oli hieno.

Ruuan jälkeen kävin kuvaamassa auringonlaskua, jota kapitaano kuulutuksessa oikein mainosti. Kannella kävi kova puhuri kun mentiin 14 metrin vastatuuleen kahtakymmentä solmua. Suhteellinen tuuli oli jo siis myrskylukemissa. Ei siis huvittanut pitkään jäädä kuvailemaan vaikka maisema olikin hieno.
Aamulla heräilin normaaliin aikaan eli 6.30 hyvin nukutun yön jälkeen. Hytti oli ikkunallinen joten voi katsella milloin se aamu oikein koittaa. Finnlinesilla on nykyisin aamiainen korvattu klo 9-13 olevalla brunssilla. No onneksi kahviosta sai aamupuuroa jo klo 8. Sitä brunssia kävin sitten syömässä kahdentoista jälkeen joten eiköhän sitä iltaan asti jaksa.

Brunssilla sai oikein kuoharilasin

Ilma on ollut koko päivän hieno. Tuuli kääntyi myötätuuleksi, joten joka kannella oli hyvät auringonottoilmat. Lübeckiin luvattiin 30 astetta lämpöä, mutta täällä merellä vesi viilensi sopivasti, joten on ollut oikein mukavat olosuhteet.

Laivalla oli hieno kumiankkakokoelma. Minulla on vain yksi :-(.

Laiva tulee Travemündeen Suomen aikaa klo 22.30 eli paikallista aikaa 21.30. Soitin jo Suomen päästä hotskiin niin osaavat odottaa että tulen vähän myöhemmin ja joku odottelee jos menee pidempään. Hotellin sivuilla nimittäin luki että respassa on miehitystä vain klo 22 asti (korjaus; kyllä siellä joku istui myöhemminkin). Olen ollut siellä kaksi kertaa aikaisemminkin joten paikka on tuttu. Hotelli on Hotel Herrenhof. Mukava pikku paikka tosin vähän etäällä keskustasta.