16.8 Tonenburg – Frankfurt

Täällä näkee kaikenlaisia. Ei ainakaan kastu. Apupyörät nousee ylös kun vehje pääsee vauhtiin.

Täällä näkee kaikenlaisia. Ei ainakaan kastu. Apupyörät nousee ylös kun vehje pääsee vauhtiin.

Aamu valkeni pilvisenä ja yölläkään ei ollut satanut. Se oli hyvä sillä muuten huoneeseeni olisi tullut vettä. Olin nimittäin avannut sen ainoan ikkunan mikä huoneessa oli ja se oli kattoikkuna. Nyt ilma oli huoneessa hyvä eikä niin kuuma kuin aluksi. Aamiainen oli ok ja joku sanoikin että tunnelma oli kuin retkeilymajassa. Korjasi sitten että oikein hyvässä mielessä. Eli paikassa on rento meininki, mutta ei sovi nirppanokille.

Seuraavaksi kohteeksi olin ajatellut Frankfurttia. Siellä ei ole tullut käytyä kuin pikaisesti lentokentällä. Varasin varmuudeksi jo hotellin ettei tarvitsisi enää matkalla sitä ihmetellä. Se osoittautui hyväksi päätökseksi.

Starttasin joskus 9-10 maissa. Ilma oli pilvinen ja harmaan sumuinen. Vähän lähdön jälkeen jouduinkin vetämään sadehaalarin jo toistamiseen päälle. Sitä ei sitten tarvinnutkaan riisua koko matkan aikana. Satoi nimittäin ihan koko matkan. Moottoripyöräily on mukavaa, mutta pimeällä en mielellään aja enkä myöskään sateella. Molemmat samasta syystä eli näkyvyys visiirin läpi ei ole niin hyvä kuin autoillessa. Kun ei nääs ole niitä pyyhkimiä. Kun äheltää sadehaalarin päälle ja pistää kypärän päähän on se jo valmiiksi huurteessa. Huuru lähtee kyllä pois kun kypärän ilmanvaihto toimii noin kahdeksankympin vauhdissa. Jotenkin pitää vain saada se 80:n vauhti kun visiiri on ihan  huurussa ja ei näe mitään. No sitä pitää vähän tietysti raotella ja sitten sataa sisään. Onhan sitä kotona sellainen pinlock -kalvokin joka tulee visiirin sisäpuolelle, mutta sitten tulee taas kaikenmaailman heijastumia, joten en tykkää siitä.

Kaiken kukkuraksi tunsin että sadehaalari vuotaa ja on odotettavissa märkäkalsari -efekti. Eli ei nyt mitenkään lystikäs ajomatka. Pääsin kuitenkin perille puoli kolmen aikaan Frankkuun. Matkanteko oli hidasta kun ei muillakaan ollut tarvetta kaahailla. Välillä letka meni vain kuuttakymppiä milloin minkäkin syyn takia. Normaalisti tuo ei olisi ollut niin suuri ongelma, mutta nyt ajelin vain muiden mukana. Hotelliksi olin varannut Grand Hotel Dream -nimisen hotellin. Hyvä, halpa ja melko lähellä keskustaa. Ja tietysti se suojaisa parkkipaikka.

Vehkeet vaativat kuivausta vaikka olikin haalari.

Vehkeet vaativat kuivausta vaikka olikin haalari.

Leave a Reply