Kokkailua Trangialla. Eikä ruuan laadusta tarvinnut tinkiä yhtään.

Pistin herätyksen seitsemältä pärisemään, koska tiesin että aikaa palaisi ennenkuin pääsisin liikkeelle. Aamiaisen kanssa menisi tovi samoin pakkaamisen olinhan levitellyt tavarat tehokkaasti ympäri telttaa. No sain puurot ja kahvit keitettyä sekä astiat pestyä. Kateellisena huomasin että naapuri oli jo lähdössä kun minulla oli tavarat vielä pakkaamatta. No viimein kuittasin itseni portista ulos klo 10.15. Kustannustietoisille muuten laskeskelin vähän kuluja; telttailu suihkuineen, latauksineen ja wlan –kuluineen teki kahdelta päivältä 36 ekeä. Sapuskat  juomineen kahdelta päivältä Aldista hankittuna ja Trangialla valmistettuna maksoi 15 ekeä. Puolet tosin joutui heittämään pois kun ei siellä ollut oikein yhden hengen annoksia. Tuosta puuttuu tosin lounaskeitto jonka ostin matkan päältä.

Navigaattorin käskin menemään eteläiseen Schwarzwaldiin, Titiseen rannalle. Matkaa 385 km.  Matkanopeutta sain autobahnalla pidettyä tasaisesti 130-150 km/h. Oli tosin vähän hidastuksiakin. Huomasin että varoittivat stausta (seisova jono). No vähän ajan päästä jono seisoikin. Päätin lähteä ajelemään jonojen välissä (splittaamaan).  Varovasti ajelin etten olisi sivulaukuilla irroittanut autojen peilejä (eivät varmaan olisi tykänneet). Jono oli varmaan 10 km pitkä. Säästyin arviolta ehkä  tunnin jonotukselta.

Schwarzwaldiin…

Schwartzwaldin vuoret alkoivat siintää vasemmalla. Ajattelin käyttää helppoa reittiä ja pyyhkäistä suoraan pelipaikoille Schwartzwaldin eteläosaan baanaa pitkin.

Titiseen näkymiä

Saavuin sitten Titiseelle. Johan oli turistirysä (saksalainen kaverini oli vähän varoitellut). Porukkaa oli kovasti ja hotellia hotellin vieressä. Ei kiinnostanut. Kello oli jotain 5, joten ajattelin jatkaa matkaa.

Matkalla oli yksi pieni tietyömaa, jossa oli liikennevalot. Edellä ajava BMW 1300S pyyhkäisi tyttö takana suoraan jonon ensimmäiseksi. No minä perässä. Sitten tuli vihreä valo ja ajattelin että nyt ne lähtee. Ei kuitenkaan koska oli vielä 50 rajoitus. Sitten tyttö äkkiä painautui eteenpäin, BMW:n kone rääkäisi ja hetkessä pari oli suoran päässä (yhteistyö näemmä  toimi). Minäkin yritin vähän kiihdyttää perässä mutta eihän näille paikallisille mitään mahda. Eikä ole tarvettakaan. Ajavat muuten aika kovaa.

Sitten aloin etsiä  jos tulisi vastaan joku pitsihuvila missä olisi kyltti ”bikers welcome”. Löytyihän se. Paikka oli Gasthof Pension Kreuz, Schönwald.  Ei missään kylässä vaan keskellä peltoja ja mäkiä. Sain vielä viimeisen huoneen (ja tietysti ylimmästä kerroksesta. Hiki tuli taas tavaroita kantaessa).  Eikä hintakaan ollut paha, 33 ekeä.

Majoittauduin ja menin alakertaan syömään. Paikka oli sikäli otollinen että hotelli sijaitsi hyväkuntoisen tien varressa olevassa kurvissa. Kun terassilla murkinoin oli kiva seurata ohimeneviä motoristeja (ja niitä oli paljon). Jokainen aukaisi kohdalla aina hanat auki ja tunnelmat olivat kuin moottoriradalla.Toinen toistaan makeampia pelejä. Oltiin selvästi motoristien suosikkipaikoilla.

Moselin lähellä oli kivoja mutkateitä

Aamiaisen laitto sujui mainiosti, mutta kun aloin kirjoittaa blokia niin rupesi satamaan vettä ja jouduin siirtymään telttaan. Saa nähdä miten sää tästä kehittyy (klo 9.00).

Tuonne seuraavaksi

No loppuihan se sade. Pääsin matkaan klo 11 kohti Moselia. Se mikä näytti pieneltä kartalla eli 26 km osoittautuikin tietä myöten 76 km:ksi. Ja paljon pikkuteitä. No viimein olin joen rannalla ja plottasin kotona tekemäni (Tourenfahrer -lehdestä) valmiin reitin esiin navigaattoriin. No jo oli makea pätkä. Se joka sanoo että pitää mennä alpeille ennenkuin löytyy kunnon mutkateitä ei tiedä mitään. Minun piti viimein lopettaa 180 km reitti kesken että ehdin takaisin ihmisten aikoihin leirintäalueelle. Vähän harmitti kun olin majoittunut niin kauas, mutta minkäs mahtoi. No ajaa päräytin tunnin takaisin pitkin autobahnaa.

Takaisin tullessa huomasin että olin saanut viereen toisen motoristin. Saksalainen opettaja joka ajeli 650 -kuutioisella kotarilla. Asui sadan kilometrin päässä, mutta oli kuitenkin majoittunut tänne. Sain kovasti rispektiä kun kerroin olevani Suomesta (kauppareissulla tapasin muuten yhden tyypin joka sanoi ettei ollut ennen nähnyt yhtään suomalaista täällä (?)). No turistiin kuitenkin siinä kuitenkin aika tovi ja saksani sai paljon harjoitusta.

Illalliseksi tein Trangialla sianniskaa tuoreiden kanttarellien kera höystettynä saksalaisella oluella. Nyt sitten vielä kirjoitan tämän blokin ja painun pehkuihin. Aamulla pitäisi olla kunnon siirtymä; eli 400 km etelä Schwartwaldiin (en muista miten kirjoitetaan).

Navi halusi kiertää tätä kautta, mutta kyllä kannattikin. Nätti kylä.

Oli hulppeat tilat moottoriradalla

Päivä valkeni aurinkoisena ja päätin käydä katsomassa kuuluisaa Nurburgringin moottorirataa kun oli sopivasti (lähes) matkan varrella. Sehän sattuikin olemaan mukavan mäkisessä maastossa joten matka oli aika nautinnollinen. Tosin olin vähän tien tukkona kun paikalliset surauttelivat minusta ohi vähän väliä putket paukkuen. Rata väitettiin perustetun jo 1924 ja koostui monikerroksisista hallimaisista rakennuksista jossa oli hienoja myymälöitä, elokuvateattereita, museo yms. Jotkut Lambourginit ajoivat radalla par’aikaa jonkun sortin testiajoja.

Kun ilma oli aurinkoinen päätin yöpyä seuraavan yön leirintäalueella Camping Laacher See nimisessä paikassa 20 km Moselista pohjoiseen. Sieltä olisi sitten kiva suunnistaa Moselin mutkia tutkimaan aamulla. Paikka oli vulkaanisen järven rannalla. Järvessä oli kirkas ja puhdas vesi, joten kävin uimassa. Vesi oli arviolta 20 astetta.

Sitten telttailemaan.

Tilasin aamuksi tuoreet sämpylät, mutta ruokatarvikkeita en enää saanut paikan päältä kun camping alueen myymälä oli juuri mennyt kiinni. Päräytin sitten parin kilsan päässä olevaan “Netto” -markettiin ja ostin ruokatarvikkeita illaksi ja seuraavaksi aamuksi. Ruuanlaitto sujuikin Trangialla hyvin illan hämärtyessä. Ruokalistalla oli paistettuja bratwursteja ja kanamunia ja kyytipoikana amerikkalaista punaviiniä

Tässä vedettiin jo sadehaalari niskaan

Vaikka aamulla heräsin jo klo 7 meni näissä päivitysten harjoittelussa tovi (tukkoinen pätkivä yhteys) ja liikkeelle pääsin vasta yhdeksän jälkeen. Ilma oli sen oloinen että vettä saattaa matkalla tulla, vaikka respan setä väitti muuta. Sataa alkoikin Hampurin kohdalla (kuva on huoltoasemalta jossa vedin sadehaalarin niskaan). Sitä sitten riitti ja vesi alkoi tulla sadehaalarinkin läpi. Ajattelin että täytyy etsiä yöpymispaikka Munsteristä, mutta se vaikutti aika tylsältä paikalta ja kun sadekin loppui niin jatkoin matkaa Dusseldorfiin johon oli vielä 100 km. Siellä saisi kamppeet kuivaksi vaikka keli muuten olisi leirintäaluettakin suosinut. Ai niin ennen Munsteriä kävin vielä Lengerich’ssä muistelemassa vanhoja kun olin siellä kesätöissä opiskeluaikana. Ykköstie Hampurista Osnabruckkiin ei ollut kovin joutuisa. Paljon tietöitä ja 80 rajoituksia ja seisovia ruuhkia. Yritin vähän kurvailla seisovien jonojen välistä, mutta ei se paljoa jouduttanut matkaa.

Dusseldorfissa yövyin edullisesti ( 59 € + aamiainen 15 ja pysäköinti 9 €) hyvässä (4 tähteä)  Best Western Savoyssa, jossa pyörän sai turvallisesti talliin. Turisti-info oli sunnuintaina kiinni,  joten marssin vain kylmästi hotelliin ja kysyin huonetta.

Auringonottopaikka kannatti ottaa tuulensuojasta

Päivä alkoi aurinkoisena ja porukka oli kannella aurinkoa ottamassa. Ei edes tuullut paljoa koska menimme myötätuuleen. Iltapäivällä ilma kääntyi pilviseksi. Päivä kului elokuvakanavaa katsoen ja syöden. Tosin tein aamupäivällä puolen tunnin jumpan joka teki hyvää kropalle, joten jaksoi syödä lounasta paremmin.

Jututin respaa ja kysyin miten lomat pyörii. Tekevät putkeen työtä 3 vko ja sitten on 3 vko lomaa. Aluksi tuntui aika kivalta rytmiltä, mutta sitten sanoi että joka toinen yö menee työtä tehdessä kun laiva lähtee vasta yöllä Saksasta. Eli rytmi on vähän eksoottinen.

Laiva saapui satamaan vasta klo 21.30 (onneksi Suomen aikaa), joten menee aika myöhäiseksi ennenkuin olin Lubeckin hotellissa. Ensin menin väärään hotelliin, mutta ohjasivat sitten oikeaan paikkaan. Ehdin vielä parille oluille paikallisille olutfestivaaleille. Pyörän sain turvallisesti parkkiin hotellin autotalliin. Hotelli oli Hotel Baltic lähellä rautatieasemaa. Maksoi 65 €. Jos olisi varannut suoraan puhelimella olisi saanut kuulemma vielä 8 € pois. Nyt varasin Booking.com’n kautta.

Lähtövarustus

Matkaan lähdin klo 11.45 eli hyvissä ajoin ehtiäkseni Travemunden lautalle, jossa piti olla viimeistään klo 16.30. Arvoin pitkään paljon laittaisin vaatetta päälle, koska lämpötilat olivat vaihdelleet 10-20 asteen välillä. Niinhän siinä kävi että jouduin vähentämään vaatetusta kun aurinko tuli esiin. Sadepilviä pyöri ympärillä ja antoi vettä kahteen otteeseen, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että olisin kaivanut sadehaalarin takahudlaarista.

Uti ja Kata oli yllättäen satamassa saattamassa

Pitkien kahvitaukojen jälken saavuin satamaan, jossa odotti yllätys. Uti ja Kata olivat vastassa. Siinä turistessa jäi vain 10 min aikaa kun menin portista läpi odotuskaistalle.

Upea auringonlasku

Tapasin saksalaisen Intruderkaverin, joka oli viettänyt 2 vko Mikkelissä ja oli oppinut vähän suomeakin. Viimeisinä tulijoina kiinnitimme pyörät poikittain peräosaan eikä normaaliin sivun viistoparkkiin. Hikisen urakan jälkeen oli Honda tukevasti kiinni ja menin vaihtamaan lipun avainkorttiin respassa. Olin varannut miespaikan ikkunallisen hyttiin ja odotin mielenkiinnolla kenet saisin naapuriksi. Yllätykseksi ei tullut ketään vaan sain privaattihytin.
Kävin syömässä maittavan laivaillallisen punaviinin kera ja nautiskelin upeasta auringonlaskusta.

Tarkoitus on ensin mennä yksin Finnlinesin laivalla pe 12.8 yli Travemundeen. Siitä sitten pääosin läntistä Saksaa alaspäin. Eijan kanssa on treffit Venetsiassa pe 26.8 johon hän lentää 2 vko myöhemmin Air Balticilla josta jatketaan kahdestaan.