Edessä oli viimeinen etappi Joensuusta kotiin. Nopein tie olisi ajaa kutostietä, mutta se olisi liian mitäänsanomaton ja tylsä reitti. Siispä ajattelin ajaa tuntia pidemmän reitin Liperin ja Savonrannan kautta eli Pyhäselän länsipuolta. Ilma oli lämmin n. 21 ja puolipilvinen.

Pieni osuus tietä 471 osoittautui huonoksi valinnaksi sillä se oli täynnä routavaurioita ja siksi hyvin pomppuinen. Onneksi Multistradassa on pitkät joustot joten se nieli pomput paljon paremmin kuin edellinen moottoripyörä (VFR1200). Reitti kokonaisuutena oli hyvä valinta sillä tie oli sopivan mutkainen ja maalaisidylli kaunista.

Pysähdyin Savonrannassa kahvilla paikassa nimeltä Viking Cafe ja se tuntui olevan muidenkin motoristien suosiossa. Muuten mukava paikka mutta keittiö oli kiinni ja tarjoilut siksi kortilla sämpylät mukaan lukien.

Punkaharjulla Tuunaansaaren kohdalla on päätien varressa viehättävä kesäravintola. Ruokaa ja kahvipullia voi suositella, sillä yrittäjä ei tingi tarjoilujen laadusta.

Koska lounastaminen ei onnistunut Savonrannassa pysähdyin tutkimaan minulle uutta kohdetta Punkaharjun päätien varressa. Paikan nimi on Cafe Rantakivi. Se olikin oikein mukava paikka ja paljon suurempi kuin mitä ulkoa näytti. Kaikki kävijät tuntuivat ylistävän paikan ruokia ja kahvipullatkin olivat hyvä näköisiä. Söin gulassikeittoa mikä oli oikein maukasta. Sinne pitää mennä toistekin. On vain kesäkuukausina auki.

Kotona ollaan taas ja nyt tiedetään millaista on Lofooteilla!

Vatsa täynnä ajoin kotiin ja olin kotipihalla kolmen maissa yhtä mieleenpainuvaa reissua rikkaampana.