Yöllä johonkin aikaan lähempänä Suomea aalto vähän pieneni sillä päästiin pohjoistuulelta suojaan. Aamiaisella sitten kyseltiin että miten se yö oli kanssamatkustajilta mennyt. Osalla oli aikaa vietty wc:n puolella oksennellessa, joten me päästiin aika helpolla.

E katseli netistä, että aikamoinen keli on Helsingissä. 20 senttiä lunta ja tuulta sekä busseja poikittain ja nurin. Raitionvaunuliikenne oli keskeytetty. Kuitenkin sadetutka näytti että ilmiö koski vain Helsingin aluetta ja idempänä olisi jo paljon parempi ilma.

Varovaisesti ajettiin ulos laivasta sillä käytännössä kaikilla oli kesärenkaat. Oli mukana yksi motoristikin, mutta hän oli järjestänyt pakettiautokyydin satamasta kotiin.

Tie oli kuitenkin plussan puolella eikä jäässä, vaikka lunta olikin tien päällä. Ajeltiin hissukseen seitsemääkymppiä ja tieolosuhteet paranivatkin jo Kuninkaantien huoltoaseman kohdalla, jossa käytiin haukkaamassa burgerit. Mitä lähemmäs kotia tultiin, sitä parempi keli oli. Imatralla olikin jo kuivat tiet, joten oli mukava tulla kotiin.

Aika myöhään meni ennen kuin päästiin nukkumaan, mutta brunssi alkoi vasta klo 9:30 joten ylös ei ollut kiirettä. Lounasta ei laivalla ollut mutta brunssin sai syödä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan ollut kovin nälkä kun kiirehdimme uudelle kierrokselle ennen kuin ruokailu loppui klo 12:30.

Laivalla oli mukava jutella kanssamatkustajien kanssa. Yksi iso porukka oli tulossa Itävallasta EM -kilpailusta jossa oli pokattu monta pokaalia. Kyseessä oli autohifin eri luokkien loppukilpailut. Saatiin paljon uutta tietoa äänentoiston rakentamisesta autoon. Toinen iso ryhmä oli Espanjassa talven viettäneet. Espanjassa saa olla vain puoli vuotta, jotta verovelvollisuus Suomeen säilyy. Viikonloppuna on hyvä ajaa Euroopan halki koska ei ole rekkoja, joten tämä maanantaina lähtevä lautta näkyi olevan suosiossa.

Aika kului lepäillessä koska jostakin syystä Netflix ei sallinut katselua vaikka menomatkalla ei ollut mitään ongelmia. Myös Ylen Areena ilmoitti että katselu on sallittu vain EU:n alueella. Meri on sitten vissiin sen ulkopuolella.

Ulkona oli melkoinen vastatuuli ja lämpötilakaan ei ollut montaa astetta, joten onneksi ei oltu tupakkamiehiä.

Illallisen jälkeen siirryttiin pikku hiljaa hyttiin. Hytissä vähän mietitytti että mitenkähän sitä nukkuminen oikein käy, koska sivuvastainen tuuli oli 19 m/sek.

Lopulta oli kuitenkin aika luovuttaa ja yrittää nukkumista. Vaikka laiva oli iso, piti nukkua selällään hieman jalat harallaan että pysyi paikallaan. Tavaroita tippua wc:n lavuaarin reunalta lattialle, kun ajoittain aalto iski aika mojovan paukauksen laivan kylkeen. Olo ei tuntunut turvattomalta, mutta ei se mukavaakaan ollut. Ihme kyllä ei tullut paha olo ja saatiin vähän nukuttuakin.

Nyt olisi vähän enemmän aikaa sillä meidän tarvitsi olla vasta illalla myöhään Travemünden satamassa. Päätettiin siksi käydä katsomassa yksi uusi hansakaupunki nimeltä Wismar. Sinne oli sopiva tunnin matka.

Ensin yllätti kuitenkin nälkä ja käytiin lounastamassa Lübeckin vanhassa kaupungissa. Kokki oli tällä kertaa vähän huonossa terässä, mutta saatiin kuitenkin hyvä alennus laskusta mikä auttoi tuskaan.

Oli tarkoitus vähän käydä ostoksilla jossakin marketissa, mutta oli sunnuntai ja emme muistaneet että kaupat ovat aika totaalisesti kiinni Saksassa sunnuntaina. No jotakin sentään löydettiin Lübeckin rautatieaseman kaupasta.

Sitten suunta Wismariin. Se on pieni paikka, mutta satama oli oikein mukavanoloinen ja rakensivat aluetta juuri lisää. Löytyi kauppoja, kahviloita, risteilypaatteja ja yms. muuta mukavaa.

Tällä kertaa löytyi myös sopiva rakonen iltapäiväkahville, joten suunnistimme paikallisen kahvilaan jonka edustalla mainostivat vohveleita. Kävi aika vilpoinen pohjoistuuli joten sisätilat olivat paikallaan.

Sitten ilmoitimme Wazelle (navi) että haluttaisiin jo mennä Travemündeen. Vähän reitti epäilytti sillä Waze ilmoitti että matkalla olisi yksi lautta. Vaihtoehto oli kuitenkin oikein mukava sillä se vei kauniiden maalaisteiden kautta Travemünden lahden toiselle puolelle ja oikaisi aika paljon kun lähestyy Wismarin suunnasta. Sitten vain kapean lahden yli pikkuisella lossilla, josta veloittivat noin kahdeksan euroa.

Ilta oli jo kahdeksan, mutta onneksi löydettiin satamaraitilta auki oleva ravintola, jossa syötiin Saksan viimeiset ruuat. Traven pitkällä satamaraitilla oli aika hiljaista eikä ihme sillä mereltä puhalteli kylmä pohjoistuuli.

Sitten vain Alfan kyytiin ja kohti laivaa. Jollei homma olisi jo tuttua olisi ihmetyttänyt kun navi ohjasi meidät takaisin autobaanalle vaikka satama oli tuossa ihan edessä. Lahti pitää kuitenkin kiertää melkoisen kaukaa jotta varsinaiseen rahtiasatamaan pääsee.

Laivaan päästiin vähän ennen yhtätoista, mutta hytit olivat vielä siivoamatta joten unten maille päästiin vasta yhdeltä. No baarissa oli muitakin kohtalotovereita, joten aika kului kohtuullisesti vaikka jo vähän väsyttikin. Matkailuautoilijoita oli paljon ja useampi pariskunta näytti olevan palaamassa Espanjasta Suomeen.

Edessä päivä Hampurissa. Ilma näyttäisi suosivan sillä taivas oli sininen, vaikka lämpötila olikin virkistävä. Edellisistä seikkailuista viisastuneena ajattelimme suunnistaa keskustaan U-Bahnaa käyttäen. Pari korttelia piti hotellin päässä tallata, mutta sitten homma olikin helppoa.

Saksan suurissa kaupungeissa on joka päivä joku protesti. Kyselin että protestoivatko Israelia vastaan vai puolesta. Ei kuulemma kumpaakaan. Ota tuosta nyt sitten huonolla saksan kielella selvää.

Suunnistettiin ensin St Pauliin koska halusin saada sieltä T-paidan tai vastaavan. Löytyihän sieltä kaiken sorttisia pääkallopaitoja onhan paikallisen jalkapalloseuran tunnus pääkallo ja sääriluut ristissä. Aika räväkän näköinen lopputulos. Vaikea vaan löytää muita kuin mustaa väriä koska niitä on vieläkin joka paikka täynnä.

Aseman kupeessa oli jännän näköinen shakkipeli menossa, mutta emme malttaneet jäädä seuraamaan. Kun tulimme takaisin oli sama peli vielä kesken (tai sitten ei).

Välillä piti käydä tankkaamassa kanansiipiä ja olutta paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Parin anniskeluravintolan ulkopuolella oli jo tunnelma katossa puolelta päivin. Yhden edestä olisi saanut hyvän kuvan, mutta jätkät olivat sen verran hurjan näköisiä että en hirvennyt. Aika araksi sitä on tullut, mutta ehkä oli hyvä niin.

Lähempänä Reeberbahnia oli kaikenlaista klubia. Joskus kahdeksankytluvulla ainakin olivat vain rahan huijaamista varten. Nyt jo viisastuneena emme nähneet tarvetta mennä testaamaan muistojen todenperäisyyttä.

Löydettiin vielä Uubaanalla takaisinkin. Tultiin eri matkaa, koska E halusi vähän vielä tutkailla paikkoja Mönckebergstrassella.

Illalla mentiin lepotauon jälkeen syömään portugalilaiskortteliin satamassa. Paikat olivat aivan täynnä, mutta pienellä jonotuksella mahduttiin sisään. P pääsi vielä vähän treenaamaan portugalin kieltäkin.

Satamassa oli kaikenlaisia kiertokävelyitä. Erwinillä olisi varmasti ollut paljon kerrottavaa.

Aurinko laski Elben rannalla kun suunnistimme makoisan illallisen jälkeen takaisin hotelliin.

Ajateltiin ensin katsella joitain rantapaikkoja matkalla Hampuriin, mutta näytti siltä että tämä päivä on se ensimmäinen kunnon sadepäivä. Rekkojen määrä oli huomattavasti pienempi kuin Puolan rajan läheisyydessä, mutta kyllä niitä vielä riitti tännekin. Sade aiheutti sen että ketään ei huvittanut paahtaa vasenta kaistaa kahta sataa vaan maltillisempi vauhti riitti.

Syötiin matkalla perinteiset currywurstit ja saavuttiin iltapäivällä edellisenä päivänä varaamaamme hotelliin Crown Plaza Hamburg City Alster. Se ei ollut ihan ydinkeskustassa vaan Alsterin toisella puolella rauhallisella alueella. Hampurissahan pääsee maanalaisella aika hyvin liikkumaan paikasta toiseen, joten ajattelimme että sijainti ei olisi ongelma.

Ensin käytiin katsomassa vieläkö Eija muistaa paikat jossa asui 29 vuotta sitten kuusi kuukautta. Löysimme ainakin lähiökapakka Gurken, joka oli muuttunut sellaiseksi moderniksi baariksi. Ei ollut niin kiva kuin joskus silloin.

Gurkesta sitten bussilla keskustaan. Hypättiin ulos ja oikaistiin ostarin kautta koska ulkona sateinen ilma vähän haittasi retkeilyä.

Onneksi sade kuitenkin hellitti ja aikamme ihmeteltiin tutun oloista kävelykeskustaa (ainakin Eijalle). Kello oli jo sen verran että suurin osa kaupoista oli jo kiinni.

Alustavan keskustatunnustelun jälkeen päätettiin mennä Binnenalsterin rannalla olevaan Alsterpavillion -ravintolaan syömään vohvelit. Sieltä on hienot näkymät Alsterille, joten paikka oli suosittu ja täynnä vaikka kokoa ravintolalla olikin. Johtunee myös melko kohtuullisesta hintatasosta.

Seuraavana päivänä ehtisikin paremmin ottaa kaupungista selvää ja näytti siltä että ei niin paljon sataisikaan. Suomesta tuli terveisiä että sinne on tullut kymmenen senttiä lunta. Toivottavasti ehtii sulaa pois ennen meidän tuloa. Kesärenkailla kun ei ole niin mukava suihkia Imatralle.

Hieman kova oli peti, mutta aamu kuitenkin koitti. Tosin vähän viieän oloisena. Päätettiin käydä tutkimassa Nikolaiviertel, jota mainostettiin sinä perinteisempänä Berliininä.

Otettiin oikein päiväliput junaan niin päästiin liikkumaan helpommin. Jonkun verran tallaamista se vaati, mutta ei liikaa vaikka tuuli olisikin voinut olla lämpimämpi. Lämmöt pyörivät päivän mittaan jossain 10-12 asteen korvissa, mutta aurinko paistoi.

Nikolaiviertelistä löytyikin oikein mukavan näköisiä ja enemmän perinteisiä, saksalaistyylisiä pikkupaikkoja. Sitten oli sellainen villin näköinen mesta nimeltä Wilde Matilde, jonka teema oli sirkus. Siellä esiintyi kuulemma pari kertaa viikossa sirkustaiteilijoita. P yritti yllyttää tarjoilijaa näyttämään miten pääsee tangolle, mutta ei se suostunut.

Kierreltiin viileän tuntuisessa kelissä ja pitihän siitä kuuluisasta TV-tornistakin ottaa kuva. Kamerassa oli päällä teleobjektiivi, joten kuvasta ei tullut ihan niin perinteinen.

Takaisin hotelliin suunnistettiin päärautatieaseman kautta. Ajateltiin että siitä vain vaihdetaan maanalaisesta lähijunaan. Ei ollutkaan niin helppoa. Asema on järkyttävän suuri. Junia liikkuu varmaan neljällä eri tasolla joka ilmansuuntaan. Vihdoin löydettiin oikea taso ja juna. Sitten viime hetkessä hypättiin pois kun huomattiin että menee väärään suuntaan. No päästiin kuitenkin perille.

Vähän huilailtiin hotskissa ja sitten lähdettiin iltapalalle. Aika läheltä löytyi italialainen Osteria Mare, jossa oli aivan mahdottoman hyvää ruokaa.

Tänään pääsimme vähän myöhemmin matkaan. Aikaa tuhraantui kun varasimme Finnlinesille paluulautan maanantaiaamuksi 22.4.

Päätimme jättää tänään Puolan taaksemme ja suunnata Berliiniin. Edellinen kokemus oli se että Berliini on hieno kaupunki, mutta aivan liikaa turisteja ja jotenkin se aitouden tunne puuttui. Siispä päätimme antaa Berliinille vielä toisen mahdollisuuden ja olla siellä kaksi yötä. Yöpaikan varasimme vähän rauhallisemmalta paikalta Ku’Dammilta hotellista Ku’Damm 101. Keli näytti hieman sateiselta joten P oli huolissaan juuri pestystä Alfasta.

Puolan motarit olivat täynnä rekkoja, mutta ne pysyttelivät yleensä oikealla kaistalla kunnes joku päätti tukkia ohituskaistan ja sai aikaan pitkän jonon. Nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 110 km/h mutta hyväpintaisilla oli 140 km/h. Rajoitus oli kuitenkin aika ohjeellinen sillä autot ajoivat lähinnä sitä nopeutta kun tuntui sopivalta. Meillä se oli 130-150 km/h.

Motarille oli tehty paljon eläimille tehtyjä siltoja ja muuten tienvierustat oli aidattu verkolla. Ympäröivä maasto oli Puolassa metsää kun Saksan puolella moottoriteitä reunusti rypsipelto. Ilmeisesti metsässä piilotteli paljon villieläimiä(?).

Matka joutui ja ilma kirkastui. Sitten jo hurautettiin Saksan rajan yli. Maisemassa ero ei juuri näkynyt.