Edessä päivä Hampurissa. Ilma näyttäisi suosivan sillä taivas oli sininen, vaikka lämpötila olikin virkistävä. Edellisistä seikkailuista viisastuneena ajattelimme suunnistaa keskustaan U-Bahnaa käyttäen. Pari korttelia piti hotellin päässä tallata, mutta sitten homma olikin helppoa.

Saksan suurissa kaupungeissa on joka päivä joku protesti. Kyselin että protestoivatko Israelia vastaan vai puolesta. Ei kuulemma kumpaakaan. Ota tuosta nyt sitten huonolla saksan kielella selvää.

Suunnistettiin ensin St Pauliin koska halusin saada sieltä T-paidan tai vastaavan. Löytyihän sieltä kaiken sorttisia pääkallopaitoja onhan paikallisen jalkapalloseuran tunnus pääkallo ja sääriluut ristissä. Aika räväkän näköinen lopputulos. Vaikea vaan löytää muita kuin mustaa väriä koska niitä on vieläkin joka paikka täynnä.

Aseman kupeessa oli jännän näköinen shakkipeli menossa, mutta emme malttaneet jäädä seuraamaan. Kun tulimme takaisin oli sama peli vielä kesken (tai sitten ei).

Välillä piti käydä tankkaamassa kanansiipiä ja olutta paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Parin anniskeluravintolan ulkopuolella oli jo tunnelma katossa puolelta päivin. Yhden edestä olisi saanut hyvän kuvan, mutta jätkät olivat sen verran hurjan näköisiä että en hirvennyt. Aika araksi sitä on tullut, mutta ehkä oli hyvä niin.

Lähempänä Reeberbahnia oli kaikenlaista klubia. Joskus kahdeksankytluvulla ainakin olivat vain rahan huijaamista varten. Nyt jo viisastuneena emme nähneet tarvetta mennä testaamaan muistojen todenperäisyyttä.

Löydettiin vielä Uubaanalla takaisinkin. Tultiin eri matkaa, koska E halusi vähän vielä tutkailla paikkoja Mönckebergstrassella.

Illalla mentiin lepotauon jälkeen syömään portugalilaiskortteliin satamassa. Paikat olivat aivan täynnä, mutta pienellä jonotuksella mahduttiin sisään. P pääsi vielä vähän treenaamaan portugalin kieltäkin.

Satamassa oli kaikenlaisia kiertokävelyitä. Erwinillä olisi varmasti ollut paljon kerrottavaa.

Aurinko laski Elben rannalla kun suunnistimme makoisan illallisen jälkeen takaisin hotelliin.