Aamulla päätettiin seuraavaksi kohteeksi Dresden. Kumpikaan ei ole siellä käynyt ja onhan se kuitenkin itäisen Saksan kulttuurikaupunki, jossa on 500 tuhatta asukasta, joten sinne sitten.

Honda saatiin hissillä parkkihallista pois ja laitettiin kone taas käyntiin. Lämpötila oli aamulla kahdessa kympissä ja enteili lämmintä päivää. Edessä oli noin kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Aluksi mentiin motaria, mutta sitten oli taas tuttu kaasua, kylä, kaasua -rytmi. Tsekeissä on vähän rankempaa ajaa kuin Itävallassa, sillä muutoksista ja huoltoasemista yms. ei tiedoteta kovin paljon etukäteen.

Syötiin sämpylät ja kahvit yhdellä huoltiksella ja ajattelin että pysähdytään sitten seuraavan kerran vasta Saksan puolella. Sikäli huono päätös että pysähdyspaikkoja ei niin vain löytynytkään joten tuli ajettua sitten yhtä soittoa Dresdeniin asti. Oli vähän liian pitkä ja -veteinen osuus (varsinkin kun istut takana).

Maisema muuttui Saksan puolella tasamaastosta  mäkiseksi ja käytiin välillä yli 500:ssa metrissä. Aluetta kutsutaan Saksin Sveitsiksi.

Kovasti kapeita ja pitkiä olivat Dresdenissä nuo jokilaivat.

Perille saavuttiin jotain puoli kolme hotelli Park Inn Dresden:iin. Hotelli oli n. 20 min kävelymatkan päässä keskustasta. Ilmastointi siellä vain puhalsi ilmaa, mutta ei viilentänyt yhtään, muuten paikka oli ok. Majoittumisen ja pakollisen reissukaljan jälkeen marssittiin syömään keskustaan joen vartta, joka oli ihan hyvä lenkki satulassa istumisen jälkeen.

Oli punaisen armeijakunnan (tai jotain) mielenosoitus ulkomaalaisia vastaan. Onneksi näytti sujuvan rauhallisesti. Jossain protestoitiin myös läntisen saksan ja eu:n määräysvaltaa vastaan.

Keskustassa oli mielenosoitus ulkomaalaisia vastaan. Onneksi melko rauhallista meininkiä.

Vanhat rakennukset ovat aika mustia.

Paljon oli vanhoja rakennuksia, mutta lähes kaikki olivat melko likaisen näköisiä. Liekö nokisen ilman aikaansaamaa vai mitä.

Dresdenissä Elben yli johtaa monta siltaa. Vähän kuin Prahassa.

Illalla oltiin Eijan kanssa viinillä.

Ruuan päälle käytiin vielä iltalenkillä viinillä Wienissä.

Aamulla arvottiin että mihin Tsekkien kaupunkiin sitä mentäisiin. Päädyttiin České Budějovice:een, jota englanniksi kutsutaan myös Budweis -nimellä. Kaupunki on yliopistokaupunki, jossa on 100 000 asukasta. Se on tullut kuuluisaksi myös  Budweiser -olueen synnyinsijana.

Tie sinne kulki pitkin maaseudun pikkukaupunkeja. Heti kun sait nostettua vauhdin matkanopeuteen niin piti jo hiljentää seuraavaan kylään. Syötiin lounasta yhdessä itävaltalaisessa maalaisravintolassa 40 km ennen rajaa, jossa paikkakuntalaiset olivat kokoontuneet kirkonmenojen jälkeen sunnuntailounaalle. Ruoka oli hyvää ja tunnelma varmasti aidosti paikallinen.

…ja sitten vaihtui maa…

Maa vaihtui eikä ketään ollut raja-asemalla, jossa olisi voinut vaihtaa muutaman paikallisen kruunun tai ostaa motaritarran. Seuraavalla bensiksellä selvisi sitten että moottoripyörät eivät täällä vignetteä tarvitse. Myös bensa näyttää olevan vain ysivitosta, saa nähdä löytyykö jostain parempaa.

Kuva hotellihuoneen ikkunasta. Oltiin ihan pelipaikoilla.

Perillä oltiin sitten puoli kolmelta. Hotelli oli booking.comista varattu valmiiksi ja oli Grandhotel Zvon. Olipa pramea paikka ja hinta-laatusuhde kohdallaan. Huoneen ikkuna oli suoraan keskustorille ja saatiin oikein junior sviitti. Vähän tunkkainen haju, joka hoitui kun ikkunaa piti auki. Toimivaa ilmastointia ei ollut, tuli vain ilmaa. Parkkipaikka oli mielenkiintoinen. Respan vieressä Honda ajettiin isoon avoimeen kuljetushissiin, jolla se  hissinkuljettajan kanssa vietiin toiseen kerrokseen. Oli varmasti turvassa.

Käytiin syömässä keskustorilla vaihteeksi kalaa ja todettiin että forelli on parempaa kuin karppi. Hinnat eivät tuntuneet olevan pahoja Tsekinmaassa, mikä johtui varmaankin edullisesta euron kurssista. Hiljaista oli kylällä ja sunnuntai ei taida olla täällä päin menopäivä. Turisteja ei myöskään ollut paljoa, mitä nyt muutama japanilainen ja italialainen. Paikallinen kieli on mystistä, mutta onneksi aina osattiin joko englantia tai saksaa (yleisemmin saksaa).

Koska olin jo lähellä Wieniä soittelin Eijalle että menenkin jo tänään Wieniin eikä vasta huomenna kuten alunperin oli puhetta. Aamu valkeni ensimmäistä kertaa aurinkoisena, joten Eija taitaa tuoda sen aurinkoisen ilman Suomesta tänne. On nimittäin luvattu samanlaista myös jatkossa.

Tätä kapeaa tietä navi ohjeisti. Olisi saanut ajaa satasta.

Pistin naviin että vie Wieniin ja katsoin että ensin mennään paikallistietä ja loppu motaria. Mentiin pientä maalaisteitä kukkuloiden huipulla ja näkymiä piisasi. Kyllä  täällä peltoaukeaa riittää ja lanta haisee. Hienot on maisemat. Vähän ihmettelin että onkohan tämä todella se nopein reitti. Asiaan vaikutti varmaan se että mokomaa maalaistietä olisi saanut ajaa satasta.

Aika upeaa maalaismaisemaa. Ainakin heinänniittoa riittää.

Kuvailin tämän tästä ja salaa haaveilin että tästä voisi saada hienon taustakuvan työkoneeseen talveksi.

Loppuosa motarilla menikin sitten jo rutiinilla. Ei tuullut ja liikenne oli kohtuullista, joten päästelin menemään 150-170 nopeuksia ja matka joutui. Lämpötila oli matkalla 22, mutta nousi Wieniin tultaessa jo 26:een. Olin ilmoittanut Eijalle että tulen hotellille klo 13 ja olin perillä kahta vaille. Aika hyvin arvioitu. Hotelli oli tällä kertaa Holiday Inn Vienna City. Huone oli pieni, mutta muuten ok paikka ja hyvä ilmastointi. Eija oli tullut sinne  monen mutkan kautta jo aamupäivällä (eli ensin junalla Imatra-Hki, sitten lentäen Hki-Riika, jossa yötä lentokentällä ja sieltä aamukoneella Wieniin).

Eija tuli lentäen Wieniin. Taustalla joku Wienin oopperatalo.

Mentiin Eijan kanssa ihmettelemään kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Käytiin jopa taidenäyttelyssä katsomassa Picassoa, Kandinskia, Matissea, Miroa ja Monet’a. Ei nyt ollu niin ihmeellisiä kuin olisi luullut.

Aamulla on vielä usvaa näillä korkeuksilla. Toivottavasti tuosta selkenee.

Aamu alkoi harmaana ja pilvet roikkuivat vuorten välissä. Ajattelin siitä huolimatta lähteä vuorille ja ajaa yhden lähellä olevan helpon passon ja katsella muutenkin vähän ympäristön vuoria. Lupasi kuitenkin melko hyviä kelejä. Siispä suunnistin etelään Tauernpass‘lle.

Se oli juuri sellainen josta pidän; kohtuuloivia mutkia eikä kovin korkealla ja reilu kaksikaistainen tie. Hyvä päästellä. Lämpötila pyöri 14-16 asteessa ja kävi jo mielessä että pitäisiköhän vaatteita lisätä. Kerrankin olin tyytyväinen kun liikennevaloissa seisoessa koneen flekti käynnistyessään työnsi kuumaa ilmaa jaloille.

Passon jälkeen käännyin länteen ja söin lounasta Leoben‘ssä. Aika tylsännäköinen kaupunki ja lounasravintolakin oli vain yhden marketin yhteydessä. Intoa ajeluun kuitenkin vielä piisasi joten käännyin pohjoiseen lupaavan näköiselle tielle. Ilman lämpötila pyöri jo lähellä kahtakymppiä joten meno maistui.

Ajattelin yöpyä paikassa nimeltä Waidhofen an der Ybbs . Wikipedian mukaan siellä oli 2011 palautettu Hitlerille kunniakansalaisuusoikeudet. Pitihän sellainen paikka käydä tutkimassa. Tie oli hyväpintainen ja sopivasti mutkainen. Tiesin että olin oikeassa paikassa koska moottoripyöriä tuli vastaan yhtä paljon kuin autojakin.

Waidhofen an der Ybbs. Ensinäkymä kun saavuin kaupunkiin.

Hotellin olin katsonut valmiiksi eli suunnistin Hotel Moshammer‘iin. Booking.com’n mukaan se oli kohtuuhintainen. En kuitenkaan tehnyt vielä varausta, mikä osoittautui hyväksi sillä hinta oli 10 euroa halvempi paikan päällä. Hotellissa oli käyttämättömän hotellin hyvin tunkkainen haju (vaihdoin jopa huonetta, mutta ei auttanut). Ikkunat oli pidettävä täysin auki. Henkilökunnalla oli tyypilliset kansallispuvut päällä (ja niitä tunnuttiin muutenkin käytettävän ainakin juhlatilaisuuksissa, koska näyteikkunoissakin oli kattava valikoima).

Upeat maisemat kun laskeuduin alas joelle. Olisipa vielä auringonpaiste.

Kun tein iltakävelyn niin huomasin että jokimaisema oli erikoisen kaunis. Harmi että aurinko ei paistanut niin olisi saanut parempia kuvia.

Säätiedotus lupasi että sateen riski on aika pieni, joten mieli teki Itävaltaan. Valitsin kohteeksi pienen kylän nimeltä Altenmarkt im Pongau. Siellä on myös kylpylä jota voisi käydä vilkaisemassa, jos intoa riittää. Booking.com’sta varasin 50 €:lla yön Pension Bliem -nimisestä paikasta, jota oli kehuttu. Ilma oli puolipilvinen ja kuin luotu moottoripyöräilyyn. Ei muuta kuin usvaa putkeen!

Itävallan moottoritietarran liimaustauko. Viereen tuli toinen VFR. Oli matkalla Kroatiaan ja Italiaan.

Itävallan rajalla liimasin totuttuun tapaan moottoritietarran ja jututin viereen tullutta vähän vanhempaa Honda VFR -pyörää. Oli matkalla Kroatiaan ja sieltä laivalla Italiaan (itsekin suunnittelin joskus samanlaista matkaa). Hieno pyörä vaikka olikin jo 10 vuotta vanha.

Kohta alkoivat alpit näkyä ja ympärille ja taivaalle kerääntyi sumupilviä. Muutama pisarakin tuli, mutta ei niin paljon että olisi sadehaalaria tarvinnut.

Pension Bliem

Navi toi taas mallikkaasti perille pensionaatin pihaan. Erittäin ystävällinen täti oli vastassa ja sanoi että jos haluaa olutta tai kaljaa niin keittiön jääkaapista vain hakee. Kaunis ja mukavan perinteinen paikka 50 €:lla.

Therme Amaden kylpylän vesiliukumäkiä.

Neljän aikaan pakkasin repun ja suunnistin kylän laidalla olevaan kylpylään (Therme Amade). Aika erilainen kokemus kuin mihin olin Suomessa tottunut. Oli kahdeksan allasta, kolme vesiliukumäkeä (joista yksi teki melkein silmukan) ja kahdeksan saunaa. Pukeutumistila oli yhteinen miehille ja naisille. Itse kylpylässä oli  kaksi puolta; yleinen puoli ja saunamaailma. Yleinen puoli oli lapsi täynnä ja saunamaailma aikuisten rauhallinen nautiskelupuoli. Saunamaailmaan oli omat altaat ja lepotuolit ja tietysti ne saunat. Erikoista (suomalaisesta näkökulmasta) oli että tuolla puolella ei käytetty koko alueella ollenkaan uima-asuja. Mielenkiintoisin oli sauna jossa oli 50 ihmistä. Itse sauna oli ulkona oleva hirsisauna, jossa yksi seinä oli lasia. Sinne mentiin samaan aikaan ja saunamestari kylvi kiulullisen vettä keskellä olevalle kiukaalle. Sitten kulki ympäriinsä ja heilutti pyyhkeellä ilmaa. Rituaali päättyi ablodeeraukseen.  Niin muuten; sitä kun katseli ympärilleen niin tuli huomattua että kaikki saunojat oli ajeltu aika tarkkaan ;-).

Pensioonaatissa “saunakaljalla”. Olutta sai hakea keittiön jääkaapista jos janotti.

Saunan jälkeen maistui olut pensionaatin terassilla oikein makoisalta.

Bambergissa oli aamulla paksu sumu.

Tutkin pitkään säätietoja ja näyttää siltä että pohjoissaksassa sataa ja samoin Münchenin eteläpuolella. Seuraavana päivänä pitäisi olla kirkkaammat kelit. Ens’alkuun päätin tutkia vähän Frankonian vuoristoa (en tiedä on käännös oikea, mutta saksaksi se on Fränkische Alp). Sen keskellä on suosittu ravintola nimeltään Meyer Kathi Brauerei. Siispä sinne.

Bambergin linna oli korkean mäen päällä, josta oli hyvät näkymät.

Aluksi kävin pyörähtämässä kukkulan laella Bambergin linnaa katsomassa. Se oli hyvässä kunnossa, mutten jaksanut kuitenkaan linnasta enempää siitä kiinnostua, vaan mutkatiet houkuttelivat jatkamaan matkaa.

Frankonian vuoristotiellä oli kiva päästellä.

Tiestö oli hyväpintaista maalaistietä, jota oli mukava päästellä. Vähän suunnistusta hankaloitti kun oli jokunen pätkä suljettu tietöiden takia ja piti löytää kiertotie. Navia kun en saanut heti uskomaan että sen pitäisi nyt vaan etsiä toinen reitti.

Meyer Kathi Brauerei -panimoravintolassa oli aika hiljaista.

Panimoravintola oli keskellä maaseutua, ja puitteet olivat sellaiset että siellä järjestetään varmaan joskus tosi isoja juhlia (oli kuvan ravintolan lisäksi myös iso telttaravintola). Nyt oli vielä aikaista eikä vissiin ollut muutenkaan paras päivä sillä paikalla ei ollut montaakaan moottoripyöräilijää. Söin vähän bratwurstia ja hapankaalia ja jatkoin matkaa.

Aikani ajeltuani maaseututeitä siirryin autobaanalle ja suunnistin seuraavaksi yöksi Müncheniin. Baana sinne on hyvä ja paikoin todella suora. Onneksi en ollut tulossa toiseen suuntaan sillä yhdessä kohdassa oli noin 30 km kävelyvauhtia etenevä jono.

Hotellin varasin matkalla keskustan ulkopuolelta; München City Ost. Se on vasta avattu tänä kesänä, joten on ihan uusi ja moderni ja kaikki toimi hienosti. Keskustaan oli matkaa, mutta raitiovaunulla sinne pääsisi kätevästi. Testasin toimivuutta kun kävin keskustassa syömässä yhdet pastat. Mukava oli kuitenkin palata keskustasta  takaisin rauhalliseen hotelliin.

Oli helpottavaa päästä taas liikkeelle vaikka voimat olikin hiukan vähissä eilisen suolistotyhjennyksen jälkeen. Ajattelin ajaa Bamberg’iin. Sitä on kehuttu nätiksi paikaksi, jonka ympäristössä on paljon kauniita maisemia ajeltavaksi. Bambergissa on 71000 asukasta, mutta jo 1905 siellä oli 45000, joten kaupunki on entisaikaan ollut merkittävä keskus.

Täytyy syödä eväitä vähemmälle. Hyvää vaihtelua huoltoasemaruualle.

Saksassa ei ole kuultukaan tasa-arvosta.

Ensin ajattelin ajaa osan pikkuteitä , mutta sitten tuli korjauksessa oleva silta vastaan, enkä jaksanut selittää naville että silta on rikki, mutta yritä kiertää. Annoin navin ohjastaa takaisin motarille. Ilma oli hyvä; pari pisaraa tuli matkalla, mutta ei sen enempää ja lämpö oli mukava 16-20. Perillä Bamberg’ssa olin klo 14.40 ja kiitos navin löysin hotellin helposti. Ilman sitä ei olisi kyllä tullut mitään. Sen verran mielenkiintoisia reittejä ajettiin, sillä hotelli sijaitsee pienten kujien keskellä. Tällä kertaa yövyin Altstadt Hotel Molitorissa. Pieni ja tosi siisti perinteinen hotelli, jossa on myös oma parkkihalli. Ei ilmastointia tosin, mutta ei sitä nyt tarvittaisikaan.

Joella voi mennä myös gondolilla. Ihan oikealla, ei tuolla mikä on kuvassa.

On taas yksi hieno kaupunki, josta en tiennyt mitään. Pieniä, kapeita mukulakivikatuja, paljon ulkoilmaravintoloita, hieno joki ja upea kirkko (joka tietysti piti hirveätä meteliä). Taitaa vielä olla joku Unesco kohdekin.

Bambergissa on hieno kirkko.