Päätin sitten jäädä tänne vielä toiseksikin yöksi. Lupasi sadetta joten ajattelin että on hyvä vähän huilia.

Sadepäivän kunniaksi kävin paikallisessa kameraliikkeessä ja huomasin että sinne oli tullut uusi Panasonicin kamerarunko DMC-GX8 joka on parannettu versio omastani. On ollut myynnissä vasta kolme päivää, joten sellaista ei ole vielä juuri kellään. Pakkohan se oli ostaa. Pistin vanhan pakettiin ja kiikutin postiin jotta ei tarvitse kanniskella mukana. Laitetaan myyntiin kun päästään kotia.

Mielenkiintoinen kanta. Mitenköhän tuo auttaa kerjuulla.

Tämä on eka kuva uudella kameralla. Ei sattunut tarkennus ihan kohdalleen kun otin kuvan lonkalta (oli sen verran mielenkiintoisia tyyppejä ettei viittinyt tarkemmin jäädä zuumailemaan). Pojat olivat kerjuulla ja kiinnitti huomiota tuo selkäteksti; “työ on paskaa”. Näinköhän kerjuumukissa käy kova kolina?

Mahatautikin kiusaa (mitä lie turistiripulia), joten ei jaksanut enempää kierrellä kuvailemassa. Katsotaan sitten huomenna.

Täällä näkee kaikenlaisia. Ei ainakaan kastu. Apupyörät nousee ylös kun vehje pääsee vauhtiin.

Aamu valkeni pilvisenä ja yölläkään ei ollut satanut. Se oli hyvä sillä muuten huoneeseeni olisi tullut vettä. Olin nimittäin avannut sen ainoan ikkunan mikä huoneessa oli ja se oli kattoikkuna. Nyt ilma oli huoneessa hyvä eikä niin kuuma kuin aluksi. Aamiainen oli ok ja joku sanoikin että tunnelma oli kuin retkeilymajassa. Korjasi sitten että oikein hyvässä mielessä. Eli paikassa on rento meininki, mutta ei sovi nirppanokille.

Seuraavaksi kohteeksi olin ajatellut Frankfurttia. Siellä ei ole tullut käytyä kuin pikaisesti lentokentällä. Varasin varmuudeksi jo hotellin ettei tarvitsisi enää matkalla sitä ihmetellä. Se osoittautui hyväksi päätökseksi.

Starttasin joskus 9-10 maissa. Ilma oli pilvinen ja harmaan sumuinen. Vähän lähdön jälkeen jouduinkin vetämään sadehaalarin jo toistamiseen päälle. Sitä ei sitten tarvinnutkaan riisua koko matkan aikana. Satoi nimittäin ihan koko matkan. Moottoripyöräily on mukavaa, mutta pimeällä en mielellään aja enkä myöskään sateella. Molemmat samasta syystä eli näkyvyys visiirin läpi ei ole niin hyvä kuin autoillessa. Kun ei nääs ole niitä pyyhkimiä. Kun äheltää sadehaalarin päälle ja pistää kypärän päähän on se jo valmiiksi huurteessa. Huuru lähtee kyllä pois kun kypärän ilmanvaihto toimii noin kahdeksankympin vauhdissa. Jotenkin pitää vain saada se 80:n vauhti kun visiiri on ihan  huurussa ja ei näe mitään. No sitä pitää vähän tietysti raotella ja sitten sataa sisään. Onhan sitä kotona sellainen pinlock -kalvokin joka tulee visiirin sisäpuolelle, mutta sitten tulee taas kaikenmaailman heijastumia, joten en tykkää siitä.

Kaiken kukkuraksi tunsin että sadehaalari vuotaa ja on odotettavissa märkäkalsari -efekti. Eli ei nyt mitenkään lystikäs ajomatka. Pääsin kuitenkin perille puoli kolmen aikaan Frankkuun. Matkanteko oli hidasta kun ei muillakaan ollut tarvetta kaahailla. Välillä letka meni vain kuuttakymppiä milloin minkäkin syyn takia. Normaalisti tuo ei olisi ollut niin suuri ongelma, mutta nyt ajelin vain muiden mukana. Hotelliksi olin varannut Grand Hotel Dream -nimisen hotellin. Hyvä, halpa ja melko lähellä keskustaa. Ja tietysti se suojaisa parkkipaikka.

Vehkeet vaativat kuivausta vaikka olikin haalari.

Aamu valkeni lämpimänä, kosteana ja hiljaisena. Eli jo kahdeksalta oli 22 astetta ja hyvin kostean oloista mutta kuitenkaan satanut. Kylä uinui hiljaisena, ainoastaan kauempana oleva päätie antoi vähän ääntä. Ajattelin käydä kyselemässä paikallisissa optikkoliikkeissä saisivatko korjattua rikki menneet lasit. Viivyttelin liikkeellelähtöä koska putiikit avautuisivat lauantaina yhdeksältä. No eihän siitä projektista mitään tullut. Kävin kolmessa, mutta kukaan ei pystynyt laseja korjaamaan, koska heillä oli ihan omat merkit.

Kympiltä kyllästyin ja suuntasin Hannoverin pohjoispuolella olevaan Saksan tankkimuseoon. Lähtiessä piti vähän tehdä harjoituskurveja kun navi ei millään halunnut ymmärtää että nopein motarin liittymä oli remontissa ja pitäisi valita joku toinen. Oli mukava saada vähän matkantekoon vauhtia kun lämmöt pyörivät 26:ssa ja oli hyvin kosteaa.

Oli muuten tankkimuseossa paljon tankkeja.

No löytyihän se baana viimein ja parin tunnin päästä olin ihmettelemässä tankkeja. Ja niitähän oli. Monta hallia ja arviolta ehkä 50 kpl. Oikea tankkifanaatikon unelma.

No tunnin verran niitä siellä ihmettelin ja kerroin navilla että seuraavaksi pitäisi päästä Kasselin pohjoispuolella olevaan Tonenburg -nimiseen kesäisin auki olevaan biker hotelli/ravintolaan. Lisäksi niin ettei mentäisi motaria vaan pitkin nummia Cellen kautta. Paikalliset mainostavat että se on Saksan kaunein kaupunki. Yövyttiin Cellessä Eijan kanssa vuonna 2009 Ducati Monsterilla ja ihan nätti pikkukaupunki se muistaakseni oli.

Olipahan mukava ajella välistä lehtipuiden reunustamaa maalaistietä. Tosin pikkukyliä oli vähän väliä mikä toi toisaalta vaihtelua . Kahden aikaan mietin että pitäisi varmaan haukata jotain. No ehkä Cellestä löytyisi jotain ja pistin pyörän parkkiin Cellen keskusaukion viereen. Kaikki kokit olivat tietysti keskipäivän jälkeen tauolla, mutta sain sentään syödyksi.

Liikkeelle lähtiessä ajattelin tarkistaa pyörän vieressä olevan optikkoliikkeen. No siellä saivatkin lasit korjattua kun valikoimassa oli samanmerkkisiä, joten oli varaosia.

Tonenburgiin saavuin klo 17.30. Ajattelin että löytyyköhän huonetta, kun meni vähän pidempään ja oli lauantai-ilta. No sain sentään viimeisen huoneen vaikka olikin kuuma ullakkokämppä jossa ei ollut ikkunoita. Tonenburg oli täynnä motoristeja ja illalla grillasivat ulkogrillillä joten oli hyvä meininki.

Suosittu paikka.

Tonenburg – täältä löytyisi taidemaalarille paljon aiheita.

Illalla oli barbeque -bileet.

Illalla nautiskelin seisovan pöydän antimia ja hanasta punaviiniä joka kuului hintaan. Hanassa oli punaista ja valkoista sekä Karhun neloskaljaa. Punkku oli ihan ok, mutta ei nyt mitään kovin ihmeellistä kuten olettaa saattaa. Ruokalistalla oli kaikenmaailman saksanhirveä ja muuta herkkua. Kuitenkin kun ei käytetä paljoa mausteita ja ruoka tehdään hyvissä ajoin niin vähän sääliksi kävi hienoja ruoka-aineita kun mikään ei kovin ihmeelliseltä maistunut. Jälkiruoka oli kuten ennenkin se paras osa ateriasta. Siihen kun kahvin kyytipojaksi osti yhden konjamiinin niin oikein hyvältä elämä taas maistui.

Ilma oli hyvä joten auringonlaskukin oli hieno.

Ruuan jälkeen kävin kuvaamassa auringonlaskua, jota kapitaano kuulutuksessa oikein mainosti. Kannella kävi kova puhuri kun mentiin 14 metrin vastatuuleen kahtakymmentä solmua. Suhteellinen tuuli oli jo siis myrskylukemissa. Ei siis huvittanut pitkään jäädä kuvailemaan vaikka maisema olikin hieno.
Aamulla heräilin normaaliin aikaan eli 6.30 hyvin nukutun yön jälkeen. Hytti oli ikkunallinen joten voi katsella milloin se aamu oikein koittaa. Finnlinesilla on nykyisin aamiainen korvattu klo 9-13 olevalla brunssilla. No onneksi kahviosta sai aamupuuroa jo klo 8. Sitä brunssia kävin sitten syömässä kahdentoista jälkeen joten eiköhän sitä iltaan asti jaksa.

Brunssilla sai oikein kuoharilasin

Ilma on ollut koko päivän hieno. Tuuli kääntyi myötätuuleksi, joten joka kannella oli hyvät auringonottoilmat. Lübeckiin luvattiin 30 astetta lämpöä, mutta täällä merellä vesi viilensi sopivasti, joten on ollut oikein mukavat olosuhteet.

Laivalla oli hieno kumiankkakokoelma. Minulla on vain yksi :-(.

Laiva tulee Travemündeen Suomen aikaa klo 22.30 eli paikallista aikaa 21.30. Soitin jo Suomen päästä hotskiin niin osaavat odottaa että tulen vähän myöhemmin ja joku odottelee jos menee pidempään. Hotellin sivuilla nimittäin luki että respassa on miehitystä vain klo 22 asti (korjaus; kyllä siellä joku istui myöhemminkin). Olen ollut siellä kaksi kertaa aikaisemminkin joten paikka on tuttu. Hotelli on Hotel Herrenhof. Mukava pikku paikka tosin vähän etäällä keskustasta.

Liimasin maskotiksi Nakke Nakuttajasta tutun maantiekiitäjän (RoadRunner) kuvan.

Eija otti pihalla lähtökuvan.

Satamassa sanoivat että olisi hyvä olla klo 15 kun ottavat moottoripyörät ekana laivaan. Lisäksi olin ajatellut jättää joitakin lämpimiä vaatteita Vuosaaressa olevaan Rantapuistohotelliin. Joskus voi nimittäin elokuun lopussa olla Suomessa paluumatkalla alle kymmenen astetta joten varustus pitää olla aivan toinen kuin keskieuroopan helteissä. Hommasin poisheitettävän kassin johon pakkasin kerraston itselle ja Eijalle.

Liikkeelle pääsin varttia vaille 11. Vähän oli sadellut mutta onneksi lähtiessä kirkastui sopivasti. Lämpötila oli mukavat 20 astetta joten oli oikein hyvä ajella. Jäi jopa sopivasti aikaa käydä Utissa kahvilla. Tankatessa huomasin että jäähdytysnesteen paisuntasäiliön täyttötulppa oli unohtunut auki. Onneksi se ei haittaa koska säiliö ei ole paineellinen ja kaikki nesteetkin olivat näemmä vielä tallella.

Rantapuistohotellin respaan jätin paluumatkalle lämpimiä vaatteita.

Kahden maissa olin hotellilla ja jätin kassin respaan. Sanoivat että kyllä se sieltä löytyy kun laittoivat oikein tietokoneeseen ylös. Olihan kassissa myös kunnon lappu milloin noudan niin eiköhän se sieltä palatessa löydy.

Hotellilta ajelin rantaa pitkin satamaan. Onpahan hieno paikka tuo Vuosaaren ranta (taitaa olla nimeltään Aurinkolahti). Komea rantabulevardi, uusia taloja ja hieno marina. Kyllä tuolla kelpaisi asua. Laivalla sain myöhemmin kuulla että paikalliset vierastavat tuota aluetta koska vieressä on ulkolaisia täynnä oleva kaupungin vuokra-asuntoalue ja rautatielle on matkaa.

Kun ajoin sataman portista sisään 14.45 niin sanoivat että kohta ottavatkin jo laivaan. Ajoin Hondan parkkiin yhden itävaltalaisen pyörän taakse (ei tuntunut ainakaan vielä olevan muita moottoripyöriä). Pyörä jalalle ja kypärä pois. Nii’in siinä se virhe juuri olikin. Olisi pitänyt laittaa pyörä jalalle, silmälasit pois ja sitten kypärä pois. Nyt irtosi hengettömistä laseista nenäkappale ja piti ottaa varalasit käyttöön. No eiköhän ne saa korjattua kun vain liimaus irtosi. Hoh, hoijaa noitten lasien kanssa kun ovat jo toistamiseen rikki. Tosin ihan oma vika molemmilla kerroilla.

Ottivatkin heti laivaan joten ajoitus oli oikein hyvä. Minulla oli miespaikka hytissä, mutta ei tuntunut muita tulevan, joten sain ihan oman hytin. Laiva lähti vähän etuajassa eli 16.50. Illallinen olisi 18.30 ja oli näemmä viinit ja kaljat ilmaisia. Hyvä diili.

…jotain tämän suuntaista…

Olen aina jotenkin pitänyt Saksan maasta ja varsinkin sen keski- ja eteläosien maisemista. Ne ovat kuitenkin  jääneet vähemmälle huomiolle koska pääpaino on ollut viime reissuilla Italiassa tai Espanjassa. Siksi nyt ei mennä niin pitkälle vaan retkeillään pääosin alppien pohjoispuolella. Näin on mahdollisuus tutkia tarkemmin Saksan kauniita pikkukaupunkeja ja maalaisteitä. Hauska on myös  töristä paikallisten kanssa currywurstin äärellä kun osaa vähän kieltäkin.

Minä lähden liikkeelle to 13.8 tähtäimenä Hki-Travemünden iltalautta. Seikkailen sitten viikon päivät yksinään ja Eija lentää Wieniin vastaan. Sieltä jatketaan yhdessä ma 24.8 tulemaan takaisinpäin. Tutkaillaan Tsekkejä ja Saksaa ja ajetaan illaksi la 29.8 Travemündeen josta lautalla takaisin Suomen maaperälle.

Tarkempi aikataulu muotoutuu sitten matkan päällä kun näkee ikkunasta aamulla paistaako aurinko vai ei ja minkälainen maisema ikkunasta avautuu.