Reissu alkoi sillä että Honda piti haikeana viedä Niinivirran rekkaterminaaliin rahdattavaksi Milanoon. Tavaroiden pakkauksessa piti huolella miettiä mitä pistää menemään pyörän mukana ja mitä sitten kuskaa itse perille lentokoneessa.

Honda rahtitelineessä.

Niinivirta on sikäli kätevä että terminaali Suomessa sijaitsee Helsingissä lentokentän vieressä, joten pyörää ei tarvitse viedä Tampereelle asti kuten Motologistican tapauksessa edellisillä reissuilla. Itse rahtaus tapahtuu Euroopan läpi junalla.

Milanon päässä rekkaterminaali on Linaten lentokentältä vain 15 km, joten pyörän hakukin menee kätevästi (ja nopeasti) taksipelillä suoraan kentältä. Rahtiliikenne on säännöllistä pari kertaa viikossa ja junarahteja ei tarvitse passailla täysiä kuormia (ilmeisesti) kuten rekalla kuljetetettaessa. Aikatauluja on helppo passata eikä paluurahtikaan kestä kauaa. Kaiken kukkuraksi rahti on satasen halvempaa per siivu (menopaluu 744 €).

Teemu Niinivirralta soitteli pari päivää aikaisemmin ja sanoi että olivat peruneet yhden junavuoron, joten Honda pitäisi tuoda jo muutaman tunnin aiemmin heille jotta ehtii jo samana iltana junaan. No minä lähdin ajoissa ja olinkin terminaalissa jo hyvissä ajoin ennen yhtä. Teemun kanssa sidottiin pyörä telineeseen kiinni mukana tuomillani tukevilla liinoilla (Niinivirralla pitää olla omat liinat). Teline ainakin on asiallisen näköinen. Koko laitoksen ympärille tulisi vielä monta kerrosta suojamuovia, joten tavarat näyttäisivät olevan hyvin suojassa.

Vähän haikeana jätin Hondan sinne mutta turvassa tuntui olevan. Eiköhän se perille osaa kun on ammattilaiset asialla.

Niinivirran Helsingin terminaali sijaitsee aivan Cumuluksen lentokenttähotellin vieressä, joten marssin sinne ja menin ilmaisella kenttäkuljetuksella lentokentälle. Kentällä hyppäsin Finnarin bussiin ja ajoin Helsingin keskustaan ja edelleen junalla kotiin.

Sitten vain hermostuneena odottelemaan lentoa Milanoon. Pitää vain luottaa että Hondakin kulkeutuu samaan paikkaan.