Sitten taas liikkeelle ja pois pieniltä rantakaduilta. Kuitenkin ensin oli ihan pakko käydä Monte Carlossa, onhan se vain 20 km päässä ja matkan varrella.

Kovasti oli Monte Carlo turvonnut siitä kun kävin viimeksi yli 30 vuotta sitten. Asemakaava on vähintään erikoinen, sillä teitä risteili rinteessä eri tasoissa ja tunneleissa. Piti pari kertaa ihmetellä mistä pitäisi kääntyä jos haluaisi rantaan ihmettelemään loistojahteja. Myöskin Monte Carlon Casino oli hankalanpuoleinen löytää. Onneksi navi auttoi taas turistia pulassa ja tupsahdettiin oikealle tasolle ja suoraan Casinon eteen.

Monte Carlo ja osa sataman paatteja.

MonteCarlon kasino.

Casinon edessä oli kuin vahingossa yksi Lambourghini. Kiva tuo läpinäkyvä konepeitto, josta voi tutkia Lambon V12 konetta.

Tänään oli tarkoitus ajaa baanaa pitkin alkuosa eli Välimeren rannikkoa ja sitten kääntyä vuoristoon ja ajaa Alban pikkukaupunkiin Italiassa.

Kun oli aikamme ihmetelty ökypaatteja ja sitä kuuluisaa Kasinoa oli aika jatkaa matkaa. Motari kulki jouhevasti rantaa myötäillen ja tolppien nenässä. Aika korkealla mentiin, joten vähän rajoitti tuo korkeus huippunopeutta (pelottaa että tipahtaa).

Puolessa välissä käännyttiin sitten vuoristoon. Jonkin aikaa ajettiin vielä nelikaistaista ja sitten navi ohjasi meidät pienemmälle tielle. Miellyttävän näköistä maalaismaisematietä korkeiden kumpareiden huipulta toiselle. Sikäli erilaista että normaalisti tie kulkee kanjonista toiseen. Nyt mentiin huipulta toiselle.

Tultiin paikkaan nimeltä Montezemolo (korkeus 754 m). Siellä oli ihan pakko pysähtyä koska paikallisen kahvilan pihassa oli kymmeniä upeita moottoripyöriä. Kuskitkin olivat tähänastisesta poiketen täysissä nahkatamineissa. Ihan vahingossa oltiin näköjään saavuttu yhdelle kulmakunnan moottoripyöräilijöiden kokoontumispaikoista !

Montezemolon kahvilan edessä oli hienoja pääasiassa kyykkytyyppisiä uusia pyöriä.

Kun ajettiin eteenpäin tuli vastaan yhtenään pyöriä joista osa veti kunnon nopeuksia mutkat polvi maassa. Oli tiekin kyllä kuin luotu tuohon; korkealla kumpuilevaa maastoa, vaihtelevia mutkia ja hyvä asfalttipinta. Perille Albaan saavuttaessa respa sanoi että vastaavia paikkoja on näillä nurkilla monta, Poliisi sakottaa mutta ei se paljon ajoon vaikuta.

Hotelliyö oli varattu paikasta nimeltä Hotel Langhe. Se on Alban laitamilla, mutta hotskista saatiin lainaksi polkupyörät, joilla fillaroitiin kylille ja käytiin syömässä yhdessä aito-italialaisessa osteriassa. Olisi vain pitänyt pumpata renkaisiin lisää ilmaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten on että kylässä asuu n. 30 tuhatta asukasta, mutta sieltä löytyy useita Michelin tähden ravintoloita. Ehkä se ehkä kertoo jotakin ruokailukulttuurin tärkeydestä Italiassa. Kylä on kuuluisa mm. tryffeleistä ja naapurissa on myös Jyrki Sukulalla viinitila.

Kysyttiin oliko Sukula hotellinpitäjälle tuttu. Tottahan pikkukylässä tunsivat. Paikallisessa lehdessä oli ollut juttua Jyrkin rakennusprojektista. Jyrki oli ihmetellyt täkäläistä työrytmiä. Ensin ei tapahtunut mitään vaikka kuinka valitti. Sitten yht’äkkiä kaikki olikin valmista. Jotenkin voi hyvin uskoa.