Kukonlaulu herätti meidät kirjaimellisesti. Hotelli sijaitsi vuoren kupeessa jossa oli rinteessä useita kanatarhoja ja kukko tietysti jokaisessa. Niitä oli kiva tarkkailla hotellin ikkunasta. On noissa aika hoitaminen kun ovat sillai rinteessä että hoitajan pitää kiivetä.

No ei se mitään. Oli hyvä herätä ajoissa sillä päivän ohjelmassa oli Espanjan puoleisen Pyrenenien teiden koluamista. Eli vähän muutakin kuin pelkkää baanaa ja päätietä. Ei sitten muuta kuin matkaan.

Ajettiin muutama kilometri takaisin Barcelonan suuntaan ja käännyttiin tielle N-260, jota oli ihasteltu monilla moottoripyöräfoorumeilla ja oli sen lisäksi merkitty kauniiksi reitiksi kartoissa. Lämmöt olivat aamulla noin 13 astetta kun läksimme matkaan, mutta nousivat päivän mittaan 27:ään. Eli oli oikein optimaaliset kelit moottoripyöräilyyn.

Cotiella vuori 2912 m.

Tie osoittautui makeaksi valinnaksi. Asfaltti oli hyväkuntoinen ja mutkaa mutkan perään. Ei kuitenkaan mitään sellaista jyrkänteen reunalla kiemurtelevaa kapeaa vuoristotietä, jossa koko ajan pelkää että tippuu alas. Nopeus vaihteli 30-70 välillä, joten onneksi ei tullut suunniteltua reitistä liian pitkää.

Ylin kohta oli 1752 m jossa käytiin. Näkyvyys oli välillä tosi huono koska ajettiin pilven sisällä.

Maisemat olivat fantastisia vuorimaisemia. Alkumatkasta maisema oli pyöreän rehevää mutta myöhemmin muuttui kuivaksi jylhiksi kalliomuodostelmiksi. Vuoristomaisemat olivat jopa odotuksia hienompia. Kalliot ovat alppeja pyöreämpiä ja jotenkin massiivisia. Monet pitävät alppeja ainoina oikeina, mutta kyllä tämäkin paikka vetää hiljaiseksi.

Vähän harmittaa kun hienoimmista paikoista ei saanut otettua ollenkaan kuvia. Syynä on se että tie oli sen verran kapea ettei hurjimpiin paikkoihin uskaltanut edes moottoripyörää pistää parkkiin ja pysähtyä kuvatauolle.

Rehevät maisemat muuttuivat loppumatkasta jylhiksi kalliomuodostelmiksi.

Moottoripyöriä näkyi teillä enemmän kuin autoja. Perillä Ainsassa arvottiin hotelliksi Hotel Apolo. Ainsa oli valittu yöpymispaikaksi sen perusteella että siitä oli tarkoitus seuraavana päivänä vaihtaa Ranskan puolelle Pyreneitä.

Ainsaa ei hyvällä tahdollakaan pysty suosittelemaan seuraavan lomareissun kohteeksi. Mieleen tulee lähinnä joku amerikkalainen pikkukylä jossa ihminen sinänsä on jo nähtävyys. Illalla syötiin yhdessä ravintolassa hampurilainen joka oli niin mielenkiintoinen että tällaiselta ennakkoluulottomaltakin jäi suurin osa syömättä. Hotelli toi mieleen Hitchcockin Norman Batesin motellin, jossa on ainoastaan yksi työtekijä, joka aina laahustaa paikalle kun kilkutat hotellikelloa sama missä päin olit. Isossa hotellissa ei ollut varmaan muita asiakkaita kuin me. Oli kuitenkin ihan siistiä ja Hondan sai turvallisesti parkkiin mikä tärkeintä. Kuitenkin mieleenjäävä paikka ja jonkinlainen elämys tämäkin.