4.9 Saint Tropez – Nizza

Ja matka jatkui jälleen. Nyt oli suunta rantaa pitkin jo tuttuun paikkaan eli Nizzaan. Tuttuun sikäli että olin ollut siellä vast’ikään eli noin 35 vuotta sitten. Muistikuvat olivat vähän jo hämärtyneet, mutta sen muistin että rantatie oli ollut aika hikinen. Liikennettä oli ja rantatiethän eivät yleensä olleet mitään pääväyliä. Reittiä St Tropezista Nizzaan on kehuttu monessa kertomuksessa, joten rantaa pitkinhän sitä piti mennä jotta merimaisemat näkyvät. Välimatka ei ole kovin pitkä vain 130 km, mutta olin varustautunut jo ajatukseen että päivästä tulee pitkä ja hikinen.

Ensin pöräytimme pienen matka lahden toiselle puolelle eli itse St Tropez’n kylään. Oli muuten semmoinen paikka että ihan heti ei tule vastaan komeampia paatteja. Ulkomaan lippu näytti olevan kaikissa perässä. Oli englantia, hollantia ja saksaa.

Aikamme kummasteltiin menoa ja lähdettiin sitten ajelemaan kohti Nizzaa. Matkan varrella oli Cannes’in ja St Raphael’in kuuluisat kylät. Matkanteko oli tahmeata sillä autojono seisoi vähän päästä ja eteni vain hitaasti eteenpäin. Homma oli alkuun enemmänkin jonossa seisomista kuin ajamista. Yritin parhaani mukaan seurata skoottereiden perässä autojen välissä, mutta koska sivulaukut olivat leventämässä ja paljon massaa niin homma oli raskasta ja tarkkuutta vaativaa. Piti koko ajan kytätä ettei peilit häviä keneltäkään. Ei voinut rentoutua hetkeksikään jos meinasi että matka vähänkin taittui. Aloin ymmärtää sen että paikalliset käyttivät niin paljon skoottereita. Autolla ei olisi päässyt oikein mihinkään.

Hulppeat on maisemat tuolta ylhäältä.

Hulppeat on maisemat tuolta ylhäältä.

Matkalla oli runsaasti poukamia joissa oli hyvin hoidettuja hiekkarantoja ja tyylikkäitä jahteja parkissa.

Matkalla oli runsaasti poukamia joissa oli hyvin hoidettuja hiekkarantoja ja tyylikkäitä jahteja parkissa.

Pari kertaa pidettiin nestetankkaus ja syötiin jossain kylässä. Ruokapaikassa parkkeerasin yhden liikenteen jakajan keskelle, koska siellä oli jo yksi skootteri. Satuin näkemään lähellä poliisin joten kysyin että voiko tuo olla tuossa. Se vähän ihmetellen vastasi että onhan siinä tilaa. Suhtautuminen kaksipyöräisiin on hieman erilaista kuin kotosuomessa. Täällä kun on oikeasti autoja ja on järkevää käyttää kaikki liikenevä tila hyväksi jos siitä ei ole muille haittaa.

Taisi mennä 6 tuntia tuohon matkaan taukoineen ja valokuvaussessioineen. Huh, huh. 130 km:n ajaminen helteessä tuossa ruuhkassa on paljon rankempaa kuin 500 kilsaa baanaa.

Perillä Nizzassa löytyi varaamamme hotelli nimeltään Best Western Roosevelt. Illalla käytiin ihmettelemässä kylillä. Nizzan leveä rantabulevardi on viihtyisä ja siellä oli paljon kuntoilijoita iltapuhteina. Itse ranta on pyöreäksi hioitunutta kiveä, joka minusta on vaihteeksi mukavampi kuin hieno hiekka. Vesi pysyy kirkkaana ja ainoastaan rannalla käveleminen paljain jaloin on  vaivalloisempaa. Tai jos ihan rehellisiä ollaan niin tosi hankalaa ja jalkapohjia koski. Eli uimakengät olisivat olleet kova sana.

Nizzan rantabulevardi oli illalla hölkkääjien suosiossa.

Nizzan rantabulevardi oli illalla hölkkääjien suosiossa.

Rantatuoliyritykset ovat varanneet suurimman osan rannasta. Ei ollut noita vielä silloin ennen. Olen joskus 80 -luvun alussa interrailretkellä yöpynyt makuupussissa useita öitä tuolla rannalla. Nyt oli hyvin vaikea tunnistaa paikkaa mihin makuupaikka oli yöllä viritettynä. Silloin rannalla yöpyi paljon nuorisoa ja oli varsinainen hippitunnelma nuotioineen kaikkineen. Kiellettyä yöpyminen oli silloinkin. Poliisi kävi sitten aamuisin paloletkulla ruiskuttamassa rannan ja tyhjentämässä sen yöpyjistä. Nyt sitä nukuttiin hotellissa. Sitä se ikä teettää.

Leave a Reply