Heräilin jo ennen kuutta ja sain kuunnella taas sateen ropinaa. Ennuste lupaili että sade loppuu jo amusella. Kun aamiainenkin alkaa vasta klo 8, niin ei ollut hoppua. Ilma alkoikin sitten kirkastua, joskin lämpötila oli vain 15.

Pakkailin tavarat laukkuihin, mikä oli normaalia hankalampi suoritus. Tilaa huoneessa oli nimittäin niin vähän että osa laukuista piti siirtää pakkauksen aikana vessan puolelle. Kympiltä pääsin kuitenkin matkaan. Aurinkokin vilkuili pilven takaa joten meno maistui. Niinkuin joku sanoi “on hyvä päivä olla moottoripyöräilijä”. Jesss!

Suunnistin ensin yhteen suosittuun moottoripyöräilijöiden kokoontumispaikkaan joka oli mutkateiden varrelta. Se tuli vain aivan liian äkkiä vastaan. Paikka oli nimeltään “Restaurant Isebähnli“. Ravintolan parkkipaikalta löytyi pitkä rivi makeita pyöriä. Mm. 3 uutta Ducatin Panigalea ja Nortonin uusi Commando. Eipä ole kumpaakaan tullut aikaisemmin yhtään vastaan ja täällä niitä oli oikein jonossa!

Ducatin uusia Panigaleja rivissä.

Vetäisin bratwurstit ja kuuntelin kun porukkaa tuli ja meni. Mietin että kiva kokoontumispaikka on pojilla. Selkeästi tunsivat toisensa ja eivät olleet täällä ensi kertaa. Jatkoin matkaa. Tie oli kiva, mutta ei ihan niin upea kuin olin näillä nurkilla ajatellut. Vai olisikohan se niin että sitä ei tarvitsekaan olla tuhansien metrien korkeudella ollakseen hieno paikka. Riittää kun on sopiva matka ja kiva kuppila matkan päässä.

Halusin jostakin syystä käydä tällä reissulla Saksassa. Katselin karttaa ja lähin kivannäköinen Saksan puolella oleva kaupunki oli Bad Säckingen. Siispä sinne. Pitihän se käydä saksalaisia onnittelemassa jalkapallon  maailmanmestaruudesta. Hotellin aamiaisella muuten sanoinkin että nyt on tärkeätä asiaa ja onnittelin. Vähän katselivat että mikähän tuokin on ja sanoivat että onhan se tärkeä asia.

Bad Säckingen on Sveitsin ja Saksan rajajoen varrella. Joen yli menee yksi Saksan pisimpiä puusiltoja joka on tehty jo 1200 -luvulla. Tosin on palanut, tuhoutunut ja rakennettu uudestaan monta kertaa. Ihan hieno silta.

Puusilta sisältä.

… ja ulkoa

Kaupungissa oli iso kävelykeskusta. Suurin osa hotelleista oli tuolla kielletyllä (kävelykeskus) alueella eikä oikein tuntunut ensin löytyvän sopivaa. Sitten löytyi kiva “Hotel Schneider“. Pyörän sai viereen parkkiin, netit ja aamiainen kuului ja hintakaan ei ollut kuin 49 €.

Taitaa olla kanttarelliaika – nam!

Kun tallustelin vähän ympäristössä ja kävin hörppäämässä oluen, löytyi ainakin yhdestä ravintolasta kyltti tuoreista kanttarelleista. Pitänee mennä sinne myöhemmin syömään. Ei yhtään hassumpi paikka!