23.8 Merellä

Laiva lähdössä

Laiva lähdössä

Imatranajoista palaavat motoristit nostattivat tunnelmaa baarissa. Oikealla Pekka Päivärinta.

Imatranajoista palaavat motoristit nostattivat tunnelmaa baarissa. Oikealla Pekka Päivärinta.

Laiva oli täynnä Imatranajoista palaavia motoristeja. Ensimmäistä kertaa oli illalla baarissakin pientä juhlatunnelmaa. Tunnelman kohottajina toimivat Imatranajoista palaavat pääasiassa ulkolaiset kilpatallit. Oli pientä laulunpoikasta ja edulliset ginitonikit tekivät kauppansa. Lyöttäydyin sivuvaunuajajien pöytään ja kyselin tunnelmia. Mukana oli sarjan ykkönen Pekka Päivärinta purkkiorjavaimonsa kanssa sekä toisena ajava ammattilaiskuski Tim Reeves. Ihan mielenkiintoisia juttuja kertoilivat. Pekan purkkiorja Kirsi Kainulainen selitti miten on hänellä on merkittävä rooli sinä miten laite käyttäytyy ja kuinka kovaa yleensä voidaan ajaa. Katuradalla ollaan lisäksi puolet aikaa ilmassa epätasaisen pinnan takia, joten kaasun kanssa on oltava tarkkana. Ihan täysillä eivät siksi Imatralla ajaneet, mutta tuntui tuo riittävän kun kerran voitto tuli.

Ginitonikit valuivat ajajien kurkuista alas ripeään tahtiin. Kun vielä lisäksi olisi pitänyt herrojen seurasta olla niin otettu että tarjoaisin koko kilpatallin viinanjuonnin niin katsoin parhaimmaksi vetäytyä hyttiin ennenkuin homma riistäytyisi kokonaan käsistä.

Laivan kuntosali oli uusittu sitten viime näkymän.

Laivan kuntosali oli uusittu sitten viime näkymän. Kuvassa taustalla vielä Vuosaaren satamaa

Aamulla oli mukava herätä ihan pirteään oloon ja menin baariin aamukahville, sillä laivan ruokapaketin aamiainen oli korvattu vasta myöhemmin alkavalla brunssilla. Suunnittelin että menen sinne vasta puolen päivän aikaan niin jaksaa paremmin illalliseen asti. Tunnelma oli baarissa iltaan verrattuna huomattavasti rauhallisempi kuten odottaa saattaa. Ikävä kyllä aamiaisvalikoimasta oli jätetty pois vielä viime vuonna ollut aamupuuro, mutta onneksi oli gluteiinitonta leipää jolla sain päivän hyvin käyntiin. Aurinkokin nousi pilven takaa esiin joten päivä vaikutti lupaavalta. Laivaakin oli vuoden aikana rempattu vähän; oli kuntosalivälineitä sekä ulkoterassilla tuulelta suojaavat lasiseinät.

Sääennuste lupasi Saksaan huomiselle eli ensimmäiselle ajopäivälle 32 astetta mikä minusta ei ole oikein kivaa, mutta parempi kuitenkin se kuin sade. Nyt on koko päivä aikaa laivalla miettiä mihin sitä suunnistaisi seuraavana päivänä. Johonkin Frankfurtin suuntaan ainakin.

Laiva saapui Travemündeen aikataulun mukaisesti klo 21:30 ja illaksi ajelin Lübeckiin tuttuun ja turvalliseen hotelli Herrenhoffiin, jossa olen yöpynyt useasti aikaisemminkin.

22.8 Imatra-Hki

Kotipihalla lähdössä.

Kotipihalla lähdössä.

Niin sitä taas päästiin matkaan. Klo 9.10 oli startti aurinkoisessa ilmassa. Juhlamieltä oli ilmassa sillä taas oli edessä uusi lupaava reissu ja vielä Ducatilla. Voisiko sitä ihminen enempää toivoa. Lisäksi mielessä oli vielä viikonlopun pärinät Imatralla. Että olikin hyvät Imatranajot 30 vuoden odotuksen jälkeen. Ihmisiäkin oli 40 tuhatta ja homma onnistui yli odotusten. Vieläkin on suu virneessä kun muistelee sitä äänten sinfoniaa.

Satun makiat juhlisti reissua taukopaikalla.

Satun makiat juhlisti reissua taukopaikalla.

Välipaussi oli Satun makiat kahvilassa, jossa piti ottaa alkaneen reissun kunniaksi ihan paakkelsit.

Matkalla vähän hirvitti että milloin se alkaa sataa kun vähän mustalta edessä näytti. No Elimäellä se sitten alkoi, meinaan sade. Ei muuta kuin sadekortonki niskaan ja matka jatkui. Eihän sitä onneksi olla sokerista.

Keskustassa kävin syömässä Karusellissa ja suunnistin sitten satamaan kun sanoivat soittaessa että hyvä olisi olla kolmelta eli kaksi tuntia ennen. Ei paljon tarvinnut odotella koska moottoripyörät pääsevät aina ensiksi. Oli muitakin Imatranajoista tulijoita ja laiva oli ihan täynnä (en muista että koskaan olisi ollut näin täyttä). Sain jopa hyttikaverinkin (yleensä on miespaikalla saanut olla ihan itsekseen). Saksalainen eläkkeellä oleva opettaja oli ollut mökkeilemässä Juvalla. Ihan kiva tyyppi ja tuli hyvä mieli kun se niin kehui minun Saksan kieltä.

Reittisuunnitelma 2016

Hyvin alustava reittisuunnitelma.

Hyvin alustava reittisuunnitelma.

Jippii taas mennään! Nyt olisi semmoinen kutina että (ehkä alkua lukuunottamatta) haluaisin kurvailla enimmäkseen pikkuteillä ja välttää Saksan autobaanaa, joka on tarkoitettu pääasiassa kilometrien nielemiseen. Ihan Pohjois-Saksa on vähän lättänää ja maisemallisesti tylsääkin, joten  ehkä ajelen aluksi kuitenkin sitä kamalaa baanaa vähän aikaa että pääsen etelämmäs. Aikaa on vain vaivaiset kaksi viikkoa, josta osa uhrautuu Itämerelle seilaamiseen, joten tänä vuonna ei mennä kovin etelään. Kilometrejä ei ahnehdita vaan kurvaillaan pikkuteillä ja ihaillaan paikallisia kyliä.

Tutkimatta on vielä Belgian ja Ranskan rajalla oleva Ardennien vuoristoalue, joten siispä sinne.

Minä lähden tuttuun tapaan Helsingistä Travemünden lautalla maanantaina 22.8 (Imatranajojen jälkeen) ja Eija lentää perässä ma 29.8 Brüsseliin jossa treffaillaan. Takaisin kurvaillaan sitten kahteen pekkaan Travemündeen ja tullaan lautalla Suomeen siten että kotimaan kamaralla ollaan ma 5.9.

Varasin eka hotellin jo valmiiksi Lyypekin pikkunäppärästä Hotelli Herrenhoffista. Finnlinesin laiva rantautuu vasta illalla myöhään, joten on hyvä olla yöpaikka valmiina . Tuosta tutusta hotellista on myös mukava startata aamulla, koska se sijaitsee rauhallisella esikaupunkialueella ja melko lähellä etelään suuntautuvaa baanaa.

Nyt on myös uusi hieno pyörä alla. Eikä mikä tahansa kiesi vaan ihan aito Ducati (Ducati Multistrada 1200, -2015). Saa nähdä miten se soveltuu matka-ajoon. On se ainakin ketterämpi käännellä pienemmillä teillä ja mikä tärkeintä pääsee nauttimaan Ducatin murahtelusta. Siitä kun jäi niin hyvät fiilarit silloin vuonna 2009 ettei ole toipunut oikein vieläkään. Tehoakin on niin paljon että piti jo vaihtaa renkaat uusiin ennen reissua. Ducatit syö näemmä kumia kuin meikäpoika aamupuuroa.

Matka siis alkakoon!