Päätin jättää rantalomailun jo vihdoin sikseen ja vaihtaa maisemaa. Ensin ajattelin nousta ylöspäin ja kiertää pohjoisen kautta, joka olisi tarkoittanut kapealla tiellä vuorenseinämällä ajoa (vaikka ei noustaisikaan kuin 1100 metrin korkeuteen), mikä ei oikein houkutellut. Tuo on kyllä kätevä tuo Googlen Street-view. Sillä voi etukäteen katsoa minkälaiselle tielle on menossa. Siispä suunnistin Bresciaan, joka on n. 200 000 asukkaan kaupunki.

Talojen katot on täällä tapana koristella näin

Katselin etukäteen mahdollisia hotelleja, joissa kriteerinä olisi ainakin hyvä ilmastointi. Päädyin hotelliin nimeltä Hotel Ambasciatori. Kovasti hiljaista oli koko kaupungissa hotelli mukaan lukien. Taitaavat olla kaupunkilaiset vielä lomilla kun luukut on kiinni suurimmassa osassa liikkeitä. Tosin siestakin aiheuttaa sen että 12-15 välillä ei ole paljon liikettä.

En uskaltanut jättää pyörää kauemmas kun kävin kahvilla

Ajelin moottoripyörällä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja join kahvit keskusaukion laidassa. Vaikka hiljaista oli niin paljon oli semmoisia joutavannäköisiä mustia miehiä kuljeksimassa. Ei oikein uskaltanut jättää pyörää itsekseen mihinkään (mutta saihan sen parkkiin tuohon kahvipöydän viereenkin). Matkaa vanhaan kaupunkiin on vähän joten pitää katsoa mihin asti sitä jaksaa tässä helteessä kävellä murkinalle. Illalla ei viitsi ajaa tuonne keskustaan kun ei voi koko ajan pitää  Hondaa silmällä.

Huomenna ajattelin ajella naapurikaupunkiin Veronaan. Tulee nyt tarkkaan tutkittua nuo pohjois-Italian kaupungit kun aikaa sopivasti on.

Täytyy kertoa vielä tämä illallistapahtuma koska se on minusta ihan mielenkiintoinen. Kävelin vanhan kaupungin reunaan ja löysin ruokapaikan, jossa luki “Giovita Osteria”. Siinä oli siististi katetut pöydät ulkona päivänvarjojen alla. Asiakkaista ei ollut, joten marssin sisään ja kysyin olisiko mahdollista ruokailla (yleensä etsin mielelläni vähän vaatimattomampia ja jotenkin aidompia ruokapaikkoja hienojen ravintoloiden sijaan). Henkilökunta ei puhunut muuta kuin Italiaa (mikä näillä nurkilla näyttää olevan aika tavallista). Henkilökunta oli yksi naishenkilö ja hänen arviolta 15 vuotias tyttärensä. No ruokalistaa ei löytynyt mutta omistaja(?)nainen kirjoitti paperilapulle mitä keittiöstä löytyi. Sitten myös hinnat kun kyselin mitähän tuo maksaa. Oli vähän vissiin aikaista (klo 19.30), koska lista raapustettiin ilmoitustaululle myöhemmin. Istuin pöytään (joka oli jalkakäytävän varressa) ja tilasin pastaa tomaattikastikkeella ja basiliikalla ja vihreätä salaattia. Sitten kyytipojaksi neljänneslitran punkkua (ei ollut kyllä kovin kaksista).  Kun odottelin ruokaa, käveli jalkakäytävää pitkin joukko eri-ikäisiä neekerityttöjä. Viimeinen joukosta kääntyi sitten takaisin ja muitta mutkitta käveli pöytäni viereen, otti puolet leivistä leipäkorista ja jatkoi rauhallisesti matkaa. En katsonut aiheelliseksi nostaa asiasta meteliä (minkä varaan hän asian varmaan laskikin).

No ruoka oli tosi hyvää niin yksinkertaisista aineksista. Viereiseen pöytään istui sitten joukko ilmeisesti omistajan sukulaisia, koska tarjoilijatyttö istui heidän joukkoonsa syömään. Myöskin omistaja kävi heidän pöydässään röökillä (polttavat täällä muuten aika paljon).

No kyselin sitten respasta onko näistä tummista ollut ongelmia. Ei suoraan vastannut, mutta kertoi että niitä tulee Afrikasta ja Italia ei paljon pistä hanttiin. Varmaan on syytä olla vähän varovainen koska pitäähän näidenkin elää ja tekeevät varmaan kaikenlaista muutakin leipänsä eteen mikä ei aina kestä päivänvaloa. Eli olin oikeassa ollessani varovainen päivällä ajaessa. Tässä reissatessa on vuosien varrella kehittynyt näihin asioihin vähän silmää…

Asiasta seitsemänteen paluumatkalla oli bensa-asema. Siinä oli myytävänä dieseliä ja 95 -oktaanista lyijytöntä. Sama oli tilanne moottoritien tankkauspaikoissa. Ja kun siellä kysyin niin se on normaali tilanne. Eli niille joille 95 ei riitä voi tulla täällä bensan kanssa ongelmia tai sitten pitää laittaa lisäaineita tms.