Veronan puistonäkymiä

Poliiseilla oli kaikenlaisia kulkupelejä

Brescia nähty ja saavuttu Veronaan. Kaupunki näyttää paljon mukavammalta ja nähtävää on enemmän. Tosin turistejakin on mutta ei vielä liikaa. Lämpötila heiluu 35:ssä (näin varjossa olevan digitaalisen mittarin) ja kun ei tuule on nähtävyyksien katselijalla oltava riittävästi vettä mukana. Tullessa meinasin nahkapuvussa kärventyä kun oli aika pitkä seisova jono moottoritien maksupisteeseen.

Aakeeta laakeeta, eli toria

Hotellin valitsin varmuudeksi vähän uudemman ja paremman jotta ilmastointi toimisi varmasti hyvin. Sijaintikin on kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hotelli on ”Hotell Giberti”.  En ole yleensä kovin kranttu näiden hotellien suhteen vaan ainut kriteeri on että sijainti on hyvä (ja nyt että Hondan saa turvaan). Nyt arvostaa kuitenkin toimivaa ilmastointia yli kaiken. Varsinkin kun täällä saa yksinreissaaja huippuluokan hotellin aina 50-100 euron hinnalla.

Arena Verona

Kävin kävelemässä ja tutkimassa ”Arena Veronaa”, joka on ihan vaikuttavan kokoinen kolosseumin tapainen vanha rakennelta. Tänään esittävät siellä Roomeoo ja Juuliaa. Lounaspalan tulin nauttineeksi McDonaldsilla (kuvitelkaa Italiassa), kun siellä oli viileää. Se oli imenyt paljon amerikkalaisia turisteja. Kahden aikaan piti tulla takaisin huilimaan ja ottamaan suihku. Sitten illalla taas uudestaan kun viileämpää.

Katsoin sääennustetta äsken niin lupasi tänne tänään max 37, mutta tulevina päivinä laskee siten että perjantaina ei ole enää kuin 34. Eijan ei kannata olla huolissaan että olisi vielä liian kylmä.

No kuuden aikaan läksin taas liikkeelle. Matkalla tarkistin lämpötilamittauksen; 37 ja kello oli 18! Onneksi oli vesipullo matkassa joten jaksoin kävellä vanhan kaupungin toisen laitaan asti ja nähdä mm Veronan Duomon (katedraalin). Kävin siellä huilimassa ja ihmettelemässä (siellä oli mukavan viileää). Verona on ihan kivan näköinen paikka ja kovasti on ihmettelemistä (sen huomaa turistien määrästäkin verrattuna vaikka Bresciaan).

Paluumatkalla söin yhdessä pienessä osteriassa, jossa oli taas ihmeen hyvää ruokaa (ja ilmastointi). Kehuin tarjoilijoita ja olivat tyytyväisen näköisiä. Eija tekstasi vinkin että pitäisi käydä katsomassa Romeon ja Julian parveketta.  Tarjoilijan mukaan se oli ihan vieressä, joten marssin sinne (italiakin alkaa sujua…). Portti oli juuri mennyt kiinni, mutta ei näyttänyt kovin kummoiselta. Ainoastaan kovasti turisteja kuvaamassa kylttiä. Otin sitten itsekin siitä kuvan kännyllä. Hotskiin mennessä tarkistin vielä lämpötilan klo 21. Oli pudonnut 34:ään (oli näkyvissä kahdessakin paikassa eri puolilla kaupunkia, joten lienee oikein). Ei palellut vielä. Huomenna Vicenzaan.

Päätin jättää rantalomailun jo vihdoin sikseen ja vaihtaa maisemaa. Ensin ajattelin nousta ylöspäin ja kiertää pohjoisen kautta, joka olisi tarkoittanut kapealla tiellä vuorenseinämällä ajoa (vaikka ei noustaisikaan kuin 1100 metrin korkeuteen), mikä ei oikein houkutellut. Tuo on kyllä kätevä tuo Googlen Street-view. Sillä voi etukäteen katsoa minkälaiselle tielle on menossa. Siispä suunnistin Bresciaan, joka on n. 200 000 asukkaan kaupunki.

Talojen katot on täällä tapana koristella näin

Katselin etukäteen mahdollisia hotelleja, joissa kriteerinä olisi ainakin hyvä ilmastointi. Päädyin hotelliin nimeltä Hotel Ambasciatori. Kovasti hiljaista oli koko kaupungissa hotelli mukaan lukien. Taitaavat olla kaupunkilaiset vielä lomilla kun luukut on kiinni suurimmassa osassa liikkeitä. Tosin siestakin aiheuttaa sen että 12-15 välillä ei ole paljon liikettä.

En uskaltanut jättää pyörää kauemmas kun kävin kahvilla

Ajelin moottoripyörällä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja join kahvit keskusaukion laidassa. Vaikka hiljaista oli niin paljon oli semmoisia joutavannäköisiä mustia miehiä kuljeksimassa. Ei oikein uskaltanut jättää pyörää itsekseen mihinkään (mutta saihan sen parkkiin tuohon kahvipöydän viereenkin). Matkaa vanhaan kaupunkiin on vähän joten pitää katsoa mihin asti sitä jaksaa tässä helteessä kävellä murkinalle. Illalla ei viitsi ajaa tuonne keskustaan kun ei voi koko ajan pitää  Hondaa silmällä.

Huomenna ajattelin ajella naapurikaupunkiin Veronaan. Tulee nyt tarkkaan tutkittua nuo pohjois-Italian kaupungit kun aikaa sopivasti on.

Täytyy kertoa vielä tämä illallistapahtuma koska se on minusta ihan mielenkiintoinen. Kävelin vanhan kaupungin reunaan ja löysin ruokapaikan, jossa luki “Giovita Osteria”. Siinä oli siististi katetut pöydät ulkona päivänvarjojen alla. Asiakkaista ei ollut, joten marssin sisään ja kysyin olisiko mahdollista ruokailla (yleensä etsin mielelläni vähän vaatimattomampia ja jotenkin aidompia ruokapaikkoja hienojen ravintoloiden sijaan). Henkilökunta ei puhunut muuta kuin Italiaa (mikä näillä nurkilla näyttää olevan aika tavallista). Henkilökunta oli yksi naishenkilö ja hänen arviolta 15 vuotias tyttärensä. No ruokalistaa ei löytynyt mutta omistaja(?)nainen kirjoitti paperilapulle mitä keittiöstä löytyi. Sitten myös hinnat kun kyselin mitähän tuo maksaa. Oli vähän vissiin aikaista (klo 19.30), koska lista raapustettiin ilmoitustaululle myöhemmin. Istuin pöytään (joka oli jalkakäytävän varressa) ja tilasin pastaa tomaattikastikkeella ja basiliikalla ja vihreätä salaattia. Sitten kyytipojaksi neljänneslitran punkkua (ei ollut kyllä kovin kaksista).  Kun odottelin ruokaa, käveli jalkakäytävää pitkin joukko eri-ikäisiä neekerityttöjä. Viimeinen joukosta kääntyi sitten takaisin ja muitta mutkitta käveli pöytäni viereen, otti puolet leivistä leipäkorista ja jatkoi rauhallisesti matkaa. En katsonut aiheelliseksi nostaa asiasta meteliä (minkä varaan hän asian varmaan laskikin).

No ruoka oli tosi hyvää niin yksinkertaisista aineksista. Viereiseen pöytään istui sitten joukko ilmeisesti omistajan sukulaisia, koska tarjoilijatyttö istui heidän joukkoonsa syömään. Myöskin omistaja kävi heidän pöydässään röökillä (polttavat täällä muuten aika paljon).

No kyselin sitten respasta onko näistä tummista ollut ongelmia. Ei suoraan vastannut, mutta kertoi että niitä tulee Afrikasta ja Italia ei paljon pistä hanttiin. Varmaan on syytä olla vähän varovainen koska pitäähän näidenkin elää ja tekeevät varmaan kaikenlaista muutakin leipänsä eteen mikä ei aina kestä päivänvaloa. Eli olin oikeassa ollessani varovainen päivällä ajaessa. Tässä reissatessa on vuosien varrella kehittynyt näihin asioihin vähän silmää…

Asiasta seitsemänteen paluumatkalla oli bensa-asema. Siinä oli myytävänä dieseliä ja 95 -oktaanista lyijytöntä. Sama oli tilanne moottoritien tankkauspaikoissa. Ja kun siellä kysyin niin se on normaali tilanne. Eli niille joille 95 ei riitä voi tulla täällä bensan kanssa ongelmia tai sitten pitää laittaa lisäaineita tms.

Verbanian kylämarkkinat

Aamulla ajelin vaihteeksi etelään päin 20 kilsan päähän Verbaniaan. On vähän isompi keskus, mutta ei niin kivan näköinen kuin tämä paikka. Oli sunnuntai joten kaikki paikat huoltoasemia myöten ovat kiinni. Vain lehtikioskit ja jokunen aurinkolasikauppa oli auki. Ja tietty ravintolat. Rantabulevardilla oli kuitenkin kaikenlaista krääsänmyyjää, liekö sunnuntain kunniaksi vai olivatko sitten vakituiseen, en tiedä.

Tässä oli vesi muuten paljon kylmempää kuin järvessä

Pöristelin takaisin ja pakkasin tavarat uimareissua varten. Ennen hotellille saapumista kävin kuitenkin ottamassa kuvia hiekkarannasta sekä joesta joka laskee siihen. En viitsinyt nimittäin ottaa kameraa mukaan uimareissulle, kun tavarat piti jättää rannalle kun meni uimaan.

Rantsu oli mukulakiveä

Menin veteen ensin siinä kohtaa missä joki laskee järveen. Tuli ajatus että eihän tämä olekaan mitään erityisen lämmintä (arviolta 20 astetta, kun ilma kuitenkin oli ehkä 31). No ei tarvinnut kahlata kuin ehkä 20 m sivuun niin vesi oli ehkä 23. Vuorilta tuleva vesi olikin melko ”viileää”, mutta lämpeni äkkiä lämpimassä järvessä.

Muuten tuli mieleen että en ole vielä Finnlinesin laivan jälkeen nähnyt tällä reisulla yhtään toista suomalaista. Liekö Eija sitten perjantaina olisi se ensimmäinen, saa nähdä. Varasin eilen illalla valmiiksi hotellin Vicenzasta kahdeksi yöksi (ke-pe). Pitää käydä viemässä ne ylimääräiset tavarat Motologistican rekkaterminaaliin sekä kaydä Dainesen tehtaanmyymälässä, joten täytyy varata vähän ylimääräistä aikaa. Perjantaina surautan sitten suoraan Venetsian lentokentälle Vicenzasta Eijaa vastaan. Aika vähällä sitä tässä helteessä tulee toimeen, joten iso osa tavaroista joutaa pois. Huomenna ajattelin lähteä heti aamusta ja suunnistaa vaikka Bresciaan.

Tästä oli pakko ottaa kuva.

Paikallinen hietsu

Päivä valkeni aurinkoiisena ja ajelin aamiaisen jälkeen naapurikylään Cannobioon. Kiva vanha kaupunki, jossa oli rannassa keskustori sekä hyvä karkeahiekkainen hiekkaranta, jossa tuntui olevan kovasti tungosta. Söin siellä salaattiannoksen lounaaksi ja ajelin takaisin. Tie oli paikka paikoin aika kapea ja tehty rannasta nousevaan vuorenseinämään louhimalla siihen ”hylly”. Matka siinä ei paljon taitu, joten 20 km:nkin taittamiseen menee tovi.

Aika kiva hotelli ja oikein uima-allaskin

Iltapäivällä testailin hotellin uima-allasta. Testaaminen jäi vain uimiseksi sillä kaikki aurinkotuolit olivat käytännössä miehitetty. Lyhyen rantabulevardilla  tutustumiskävelyretken jälkeen päätin jäädä tänne vielä maanantai-aamuun, jotta ehtisin esim käymään uimassa tuossa järvessä, joka näytti kirkkaalta ja lämpimältä. Kylän läpi virtasi myös järveen laskeva joki, jossa porukka tuntui  viihtyvän hyvin.

Iltasyömistä varten täytyy näemmä varata pöytä hyvissä ajoin ainakin näin viikonloppuna, muuten saattaa jäädä nälkäiseksi. Tuntui hassulta sitten mennä syömään puoli seitsemän ja lähteä pois ennen kahdeksaa, kun lähes koko ravintola oli vielä tyhjä. Aika myöhään tulevat syömään ja pöytä sitten pidetään varattuna koko ajan.

Seuraavaksi ajattelinkin suunnistaa johonkin vuorille pahimman helteen ajaksi. Koittaen välttää kovin pahoja serpentiinejä. Edelleen ennustavat etelämmäs 35-37 lämpötiloja mikä ei paljon houkuttele.

10 aikaan (petraantumista) pääsin liikkeelle ja säätiedotus lupasi lämmintä poutaista säätä. Tosin jossakin oli ukkoskuuroja. Kaupunkikin näytti siltä että yöllä olisi satanut.  Ei muuta kuin usvaa putkeen. Navigaattoriin näpyttelin Lago Maggioren, mutta ajattelin että voisihan sitä yöpyä jossakin Sveitsissäkin. Tällä kertaa en ajatellut mennä alppien yli vaan pikemminkin läpi. Vaikka aikaa olisi ollut ei houkutellut mennä enää jyrkänteen reunoille kiemurtelemaan.

Gotthard -tunneli on 15 km pitkä

Reitti kulki E4:sta pitkin ensin Zurichin ohi, Luzernin ohi (sijaitsee muuten upean järven rannalla) ja sitten Gotthard-tunnelin läpi Bellizonaan, josta kääntyi Lago Maggiorelle. Reitin pituus oli jotain alle 400 km. Vaikka matka ei ollut pitkä oli reitillä joitakin seisovia ruuhkia ja hitaita pätkiä. Matka taittui kuitenkin niin mukavasti ettei raatsinut helteessä pysähtyä vaan painelin suoraan Lago Maggiorelle. Ajattelin että jos sieltä löytäisi mukavan hotellin niin siellä voisi pari päivää pakoilla hellettä.

Ja kyllä niitä tunneleita piisasikin. Pisin oli tuo Gotthard eli 17 km pitkä. Ei se tunnelissakaan ajaaminen aina ollut herkkua;  ajoit kiemurtelevassa tunnelissa ja vieressä ulisi rekan suuri rengas ja toisella puolella vilisti betoniseinä. Piti yrittää olla osumatta kumpaakaan.

Lago Maggiore

Perillä olin noin klo 17. Umpimähkään valitsin yhden kylän ja ajoin rantaan josta löytyikin turisti-info. Siellä sanoivat että kolmessa hotellissa olisi tilaa. Menin sitten ensimmäiseen ja sieltä löytyi vaan sviitti. Soittelivat sitten muihin ehdokkaisiin, mutta ne eivät minulle kelvanneet kun ei ollut mm. ilmastointia. Se tuntui aika tarpeelliselta yli 30 helteessä. Ei muuta kuin takaisin Hondan sarviin ja seuraavaan kylään, joka oli nimeltään Cannero Riviera. Sieltä löytyi taas infopiste jostra soittelivat kylän hotelleihin. Nyt sattuikin sikäli hyvä tuuri että kylän parhaasta hotellista (Hotel Cannero) tekivät tarjouksen ja sain huoneen hintaa 55 ekeä per yö (normaalisti tuplahinta).

Kyllä tässä kelpaa ottaa kypäräkalja

Ei muuta kuin sinne. Neljän tähden hotelli oli suoraan järven rannalla ja siinä oli ilmainen wlan, ilmastointi sekä uima-allas. Hondan sai piiloon hotellin sisäpihalle. Oli vähän liiankin hieno minun makuuni kun henkilökunnalla oli tummat puvut, valkoiset paidat ja mirri kaulassa. Vähän katsoivat illalla kun saapastelin shortsit ja sandaalit jalassa syömään. Ei kyllä tullut mieleenkään pistää pitkälahkeista, kun oli sen verran kuuma.Oikealla kuva hotellin terassilta kun sain vaatteet vaihdettua ja suihkussa käytyä.

Päivä alkoi pilvipoutaisena, mutta säätiedoitus lupasi kolmeakymppiä täksi päiväksi ja seuraavaksi vielä enemmän. Onneksi olin 800 metriä korkealla joten ilma ei ehkä lämpene niin paljoa. Valitettavasti en voinut jäädä tuohon maaseutuhotelliin enää toiseksi päiväksi, koska se oli täynnä. No antaisihan se lisää vapauksia.

Maailman suurin käkikello. Tai yksi niistä.

Seuraavaksi suunnistin etsimään maailman suurinta käkikelloa (ilmeni että niitä on useita, sillä itse löysin ainakin kaksi). No minä menin sinne mikä oli ”ensimmäinen suurin”. Käkikin kukkui juuri sopivasti.

Aikani pyörittyä täällä käkikellojen maassa ajattelin etsiä hyvissä ajoin majapaikan enkä ajaakaan enää edemmäs. Takki alkoi olla nimittäin ihan tyhjä sillä olin hikoillut useita litroja nahkapuvun sisään. Jäähdytys ei oikein pelannut tässä pienessä pyörityksessä. Tiet olivat kuitenkin hyviä ja sopivan mutkaisia päästellä. Oli kuitenkin lepopäivän aika sillä jatkosuunnitelmat olivat vielä avoimia. Menisikö Ranskaan Provenceen vai Sveitsiin vai pyyhkäisisikö Italian puolelle Lago Maggiorelle tai Lago Comolle tai jopa Gardalle asti. Täytyy pysähtyä miettimään.  Ei ehkä kannata mennä hikoilemaan mihinkään kovin kuumaan paikkaan (Freiburgiin lupasi 34 astetta, joka on Schwarzwaldin liepeillä).

Miettimispaikka löytyi Hotel Adlerista Hornbergista. Täällä on wlan’kin, joka puuttui edellisestä paikasta (siellä päivitin kännykän läpi kunnes Sonera sanoi stopin).  Mäen päällä oli linnakin jota kävin katsomassa. Oli kyltin mukaan ollut natsiaikana koulutuskeskuksena. Kylä vaikuttaa kivalta pikkukylältä.

Hornbergin linnan terassilla lounaalla

Oikealla olevan kuva taustalla näkyy Hornbergin kylä. Kuva on Hornbergin linnan terassilta.

Kovasti on vielä lämmintä vaikka ilta koittaa. Nyt on surffattu sääsivuilla ja katsottu miten kelit kehittyy (hyviä sivuja; http://www.niederschlagsradar.de ja http://www.wunderground.com) Mieli olisi tehnyt pyyhkäistä vaikka Toscanan kautta, mutta niille seuduille on luvannut jopa 36 astetta, joten täytyy ainakin toistaiseksi jättää suunnitelmissa väliin. Korkeapaine näyttää vahvistuvan euroopan päälle ja kuumaa piisaa. Suunnistankin seuraavaksi Sveitsin suuntaan ja varon niitä vuoristoserpentiineja. Niistä kun en pahemmin nauti vaikka paljon mutkia onkin. Eli E4 here I come!

Kokkailua Trangialla. Eikä ruuan laadusta tarvinnut tinkiä yhtään.

Pistin herätyksen seitsemältä pärisemään, koska tiesin että aikaa palaisi ennenkuin pääsisin liikkeelle. Aamiaisen kanssa menisi tovi samoin pakkaamisen olinhan levitellyt tavarat tehokkaasti ympäri telttaa. No sain puurot ja kahvit keitettyä sekä astiat pestyä. Kateellisena huomasin että naapuri oli jo lähdössä kun minulla oli tavarat vielä pakkaamatta. No viimein kuittasin itseni portista ulos klo 10.15. Kustannustietoisille muuten laskeskelin vähän kuluja; telttailu suihkuineen, latauksineen ja wlan –kuluineen teki kahdelta päivältä 36 ekeä. Sapuskat  juomineen kahdelta päivältä Aldista hankittuna ja Trangialla valmistettuna maksoi 15 ekeä. Puolet tosin joutui heittämään pois kun ei siellä ollut oikein yhden hengen annoksia. Tuosta puuttuu tosin lounaskeitto jonka ostin matkan päältä.

Navigaattorin käskin menemään eteläiseen Schwarzwaldiin, Titiseen rannalle. Matkaa 385 km.  Matkanopeutta sain autobahnalla pidettyä tasaisesti 130-150 km/h. Oli tosin vähän hidastuksiakin. Huomasin että varoittivat stausta (seisova jono). No vähän ajan päästä jono seisoikin. Päätin lähteä ajelemään jonojen välissä (splittaamaan).  Varovasti ajelin etten olisi sivulaukuilla irroittanut autojen peilejä (eivät varmaan olisi tykänneet). Jono oli varmaan 10 km pitkä. Säästyin arviolta ehkä  tunnin jonotukselta.

Schwarzwaldiin…

Schwartzwaldin vuoret alkoivat siintää vasemmalla. Ajattelin käyttää helppoa reittiä ja pyyhkäistä suoraan pelipaikoille Schwartzwaldin eteläosaan baanaa pitkin.

Titiseen näkymiä

Saavuin sitten Titiseelle. Johan oli turistirysä (saksalainen kaverini oli vähän varoitellut). Porukkaa oli kovasti ja hotellia hotellin vieressä. Ei kiinnostanut. Kello oli jotain 5, joten ajattelin jatkaa matkaa.

Matkalla oli yksi pieni tietyömaa, jossa oli liikennevalot. Edellä ajava BMW 1300S pyyhkäisi tyttö takana suoraan jonon ensimmäiseksi. No minä perässä. Sitten tuli vihreä valo ja ajattelin että nyt ne lähtee. Ei kuitenkaan koska oli vielä 50 rajoitus. Sitten tyttö äkkiä painautui eteenpäin, BMW:n kone rääkäisi ja hetkessä pari oli suoran päässä (yhteistyö näemmä  toimi). Minäkin yritin vähän kiihdyttää perässä mutta eihän näille paikallisille mitään mahda. Eikä ole tarvettakaan. Ajavat muuten aika kovaa.

Sitten aloin etsiä  jos tulisi vastaan joku pitsihuvila missä olisi kyltti ”bikers welcome”. Löytyihän se. Paikka oli Gasthof Pension Kreuz, Schönwald.  Ei missään kylässä vaan keskellä peltoja ja mäkiä. Sain vielä viimeisen huoneen (ja tietysti ylimmästä kerroksesta. Hiki tuli taas tavaroita kantaessa).  Eikä hintakaan ollut paha, 33 ekeä.

Majoittauduin ja menin alakertaan syömään. Paikka oli sikäli otollinen että hotelli sijaitsi hyväkuntoisen tien varressa olevassa kurvissa. Kun terassilla murkinoin oli kiva seurata ohimeneviä motoristeja (ja niitä oli paljon). Jokainen aukaisi kohdalla aina hanat auki ja tunnelmat olivat kuin moottoriradalla.Toinen toistaan makeampia pelejä. Oltiin selvästi motoristien suosikkipaikoilla.