Tämän päivän suunnitelma oli käydä vilkaisemassa alppeja ja yöpyä jossakin alppikylässä, josta olisi helppo aamulla pyyhkäistä Vicenzan rekkaterminaaliin jättämään leirintävarustesäkki sinne. Loppureissuhan tehtäisiin Eijan kanssa yöpyen sisätiloissa.

Bledin leirintäalueella juttelin naapurin kanssa ja päädyttiin Cortinaan kohteena. Siispä sinne suunnistin kymmeneltä aamulla kunhan olin ensin keitellyt Trangialla aamupuurot ja kahvit. Kelit lupailivat aurinkoa kuten tähänkin asti. Bledin lähimaisemat vaikuttivat oikein kivoilta teiltä ajella, metsäisi hyväkuntoisia mutkateitä maalaismaisemassa.

Sitten aukesi baana ja menin ensin läpi Karawanken tunnelista, joka on 7864 m pitkä. Siitä piti myös maksaa vajaa 10 euroa.  Matkalla ohitin Granska Goran, jossa pidetään maailman cup alppihiihtokisat, sekä tienhaaran joka olisi vienyt Grossglocknerille, korkeus 3798 m, ollen Itävallan korkein vuori. Sinnehän yritettiin Eijan kanssa viimeksi pohjoispuolelta, mutta kelit olivat liian lumiset (kesäkuussa 2012).

Vuorimaisemat muuttuivat yhä jylhemmiksi, mutta lämpötila pysytteli sitkeästi 25:ssä. Hiljaa pienillä teillä ajellen ja välillä pysähdellen se sai hien irtoamaan (kone hönkäisi aina oman mausteensä jalkojen välistä kun pysähdyin).

Perille Cortinaan tulin 2-3 maissa. Oli sen veran hikiset fiilikset että majoittauduin ensimmäiseen hotelliin josta kysyin tilaa eli Hotel Franceschi’iin. Ihan iso hotelli, mutta antoivat sopuhinnan kun on ilmeisesti tyhjää. Pakettiin sisältyi myös illan ruuat ja juomat.

Täällä ei näemmä saa ruokaa oikein mistään ennenkuin illallisaika alkaa. Nytkin sanoi että ruoa-aika alkaa vasta klo 20. Pitää mennä heti silloin.

Pakkasin leirintäaluesäkin jo valmiiksi ja ajattelin startata heti aamulla koska tavoitteena on olla rekkaterminaalissa ennen lounassiestaa klo 12-14, jolloin paikka on kiinni.