Noin kypältä pääsin matkaan. Hiki päässä oli heti aamusta tavaroiden kanssa temutessa. Motarille pääsin kivuttomasti kiitos navin (jota ilman ei tulisi kyllä yhtään mitään). Nostin nopeuden ensin tuttuihin lukemiin kunnes tuli ensimmäinen aukea ja kova sivutuuli pakotti jalan jarrulle. Siitä eteenpäin olikin meno melkoisen työlästä kun puuskat heittelivät päätä ja pyörää. Auttoi kun pistin niskan kyyryyn ja yritin piiloutua pleksi taakse. Meno oli kuitenkin aika rasittavaa ja pakotti vauhdin 110:iin vaikka jo rajoituksen mukaankin olisi saanut ajaa 130.

Olin syöttänyt naviin eka kohteeksi Balatonin pohjoispuolella olevan kylän Balatonfured (tai jotain), Löytyihän se sieltä vihdoin. Ajattelin ensi syödä siellä tai jopa yöpyä, mutta erittäin kova tuuli yhdistettynä mudannäköiseen veteen ja jotenkin sellaiseen fiilikseen että touhu oli aika kuollutta, pakotti jatkamaan matkaa.

Ajoin ihan rantaa myötäilevää tietä pitkin länteen ja tulin lauttarantaan. Balaton on siitä kohtaa kapea ja yli menee autolautta. Kun navi suositteli sitä nopeimmaksi tieksi länteen, hyppäsin lautan kyytiin ja siirryin järven eteläpuolelle. Vähän  syrjäkujilta löysin paikallisen kuppilan ja pyysin suosittelemaan keittoa. Sain sitten lihalientä jossa ui kaksi jauhemaksapalloa. Ihan hyvää se oli jos ei vierasta maksaa.

Motaritaistelu Unkarin pustan viivasuorilla teillä jatkui pitkään kunnes huomasin että tuuli on vähentynyt ja sain nostettua nopeutta. Sitten tuli raja vastaan, ostin taas Vigneten ja olin Slovenian puolella. Tien kunto parani ja samoin kuppiloiden laatu. Jotenkin on tullut se mielikuva että Sloveniassa olisi elintaso Saksan luokkaa mikä heijastuu sitten tiestöönkin. Lämmintä oli parhaimmillaan plus 31, saa nähdä mitä on perillä.

Baanaa oli oikein ilo ajella. Tuli mieleen että kyllä tämä VFR1200 on hyvä pyörä ajella. Ihan sama mikä on kaasun asento tai vauhti, kulkee tukevasti ja kääntyy nöyrästi. Ja ei varmasti jää jalkoihin. Jos haluaa nautiskella niin esim 150:ssä vain heittää pienempään vaikka kutoselta neloselle ja kieraisee niin hyvin hyökkää. Vääntö riittää kyllä hyvin suurimmallakin vaihteella kiihdytyksiin. Ja silti on ketterä kääntymään (nämä uudet Michelin PilotPower kolmoset tuntuvat hyviltä renkailta).

Olin Balatonin jälkeen laittanut kohteeksi Slovenian Bledin. Jo rupesi vuoretkin näkymään ja saavuin perille klo 18. Bledissä oli joku poliitikkojen konferenssi ja kaikki hotellit täynnä. Yhdessä respassa suosittelivat leirintäalueen mökkiä. Vähän epäillen otin sen, mutta ei mennyt pieleen. No siitä huomenna lisää.

Ilma on tänään aurinkoinen kuten oli ennustettukin. Juuri sopivan lämmin jotta jaksaa tutkia paikkoja. Eli ei tukalan kuuma, mutta sortseilla pärjää.

Hyppäsin sellaiseen Hop On, Hop Off bussiin joka kiertää kaikki tärkeimmät paikat. Siinä voi kuulokkeilla kuunnella suomeksi kaikki tärkeimmät asiat Unkarin historiasta ja kaupungista. Koko rundi kesti 2 tuntia ja siinä tuli oikein rautaisannos tietoa. Sen jälkeen salaattiannos läheisessä kuppilassa.

Huilitauon jälkeen otin suunnan kohti Gellertin kylpylää. Se on Budapestin vanhin ja kuuluisin kylpylä. Täällä on yhteensä 127 lähdettä (kaupungissa) ja sanovat että tämä on kylpyläkaupunkien ykkönen. Pitihän se lähteä tarkistamaan.

Marssin n. 2 km matkan sinne ja ei kun uiskentelemaan. Oishan sitä saanut vaikka mitä hoitoja mutta ei nyt innostanut. Todella upeiden puitteiden lisäksi oli pari isoa ulkoallasta, jossa isommassa tehtiin ajoittain valtameriluokan aaltoja. Sitten sisällä oli erilaisia altaita joko uimiseen tai vaan lämpimässä vedessä oleiluun.

“Suomalaisessa” saunassa ihmettelivät kun yllytin heittämään vettä kiukaalla. Saunoista kuumin oli turkkilaistyyppinen sauna jossa en käynyt kuin ovella kun oli niin kuuma.  Myöskään ei innostanut 40 asteinen allas.

Takaisin tulin ratikalla kun ei jaksanut enää hikoilla kylvyn jälkeen.

Illalla kävin vielä ottamassa vähän maisemakuvia. Kaikenlaisia tyttöjä yritti lähestyä. Ensin kysyttiin tietä, sitten pyydettiin kaljalle ja siitä olisi sitten kuulemma joutunut maksamaan kymmenkertaisen hinnan. Tuntui olevan nämä yrittäjät kaikkien tiedossa (jopa poliisin), mutta ei eivät kuulemma voi mitään. Sitten oli vähän perinteellisempää (sadalla eurolla olisi saanut seuraa).

Yö oli rauhallinen. Tuntui että talossa ei muita ollutkaan mutta onneksi tv toimi. Aamu oli hyvin kostea vaikka ei satanutkaan. Pilvet roikkuivat kuitenkin alhaalla ja oli luvassa sadetta. Katsoin ennustetta ja lupasi sadetta koko päiväksi ja vähän seuraavaksikin. Budapestiin sen sijaan ennustettiin aurinko useiksi päiviksi.

Olisi voinut pyöriä tuolla Itävallan maisemissa pari päivää, mutta ehkä sitten paluumatkalla. Kokka kohti Unkaria. Matkaa sinne oli 320 km, josta alkuosa pikkutietä ja loput baanaa. Katsoin valmiiksi pari hotellia booking.comista ja syötin naviin. Tuo sivusto on siitä kiva että arvosteluja lukemalla voi prosareita paremmin saada selville minne kannattaa mennä. Eli kriteerinä että pyörä pitäisi saada talliin ja ilmastointi olisi hyvä toimia. Keskeinen sijaintikaan ei olisi pahaksi.

Läksin liikkeelle jotain ennen yhtätoista. Ei satanut. Ei siinä tosin mennyt kuin kymmenkunta minuuttia niin piti vetää haalaria niskaan. Tiet olivat kivoja ja niistä olis voinut nautiskella, mutta sade vähän häiritsi. Ei tosin näkynyt ihan niin paljon niitä piparkakkutaloja joita on nähty läntisemmässä Itävallassa.

Ei tullut juuri otettua kuviakaan kuin yksi huoltoasemalta, jossa omistaja myi iltapukua. Mitenkähän menee kaupaksi tuollaisessa paikassa. Samassa kylässä oli joku kävelysaattue, jossa etummainen kantoi ristiä. Liekö porukka matkalla kirkkoon kun oli sunnuntai.

Sade loppui heti kun pääsin motarille. Hyvä kun pääsi haalarista eroon. Maa vaihtui Unkariksi ja piti ostaa taas Vignette. En ole koskaan ajanut niin suoralla ja tasaisella tiellä. Liikenne ei ollut kova; porukka ajoi pääosin oikeaa kaistaa 140:ä (130 rajoitus), minä puottelin vasenta kaistaa 160-170:ä. Matka taittui hyvin. Ainoastaan pustan yli puhaltava tuuli vähän häiritsi. Piti hidastaa vasta 13 km ennen Budaa.

Hotelli (Hotel Carlton) löytyi navilla kohtuu vaivattomasti. Ajattelin olla täällä kaksi yötä niin ehtisi paremmin katsella paikkoja.

Aamulla heräsin seisemän aikaan hyvin nukutun yön jälkeen. Katsoin pyörän mittaria ja se näytti 10 astetta. Oli voimakas kaste. Varusteet olivat sopivat ja ei ollut yöllä yhtään kylmä. Oli voimakas kaste, mutta teltan sisätilat olivat mukavan kuivat.

Keittelin puurot ja kahvit ja pakkasin vehkeet kasaan. Liikkeelle pääsin klo 10 eli tuntia myöhemmin kuin hotelliaamuna. Ainut ongelma oli että teltta oli vielä märkä. Ei muuta kuin kasaan. Kuivataan sitten seuraavassa paikassa. Oli luvassa hyvä ajopäivä ja iltapäivällä luvattiin 26 astetta ja aurinkoa. Ei kun matkaan. Plottasin naviin Kalte Kuchl nimisen paikan kaakkois-Itävallassa. Se on kuuluisa moottoripyöräilelijöiden kokoontumispaikka noilla nurkilla.

Navi sanoi että matkaa on noin 400 km. Työnsin alkumatkan pitkin Wienin motaria, maa vaihtui Itävallaksi ja matka taittui hyvin vauhtina 160-170. Sitten käännyttiin vuorille ja alkoivat mutkatiet. Puhti alkoi olla jo vähissä, mutta päätepistettä lähestyttäessä huomaisin että ollaan pelipaikoilla. Tiet upeita ja pyöriä tuli vastaan ihan yhtenään.

Perillä oli juuri sitä mitä olin toivonutkin. Keskellä maaseutua oli gasthouse jonka pihalla oli arviolta yli 50 moottoripyörää, Porukka vaihtui koko ajan mutta en muista koskaan nähneeni vastaavaa paikkaa. Oli hieno keli ja viikonloppu joten porukkaa oli liikkeellä.

Päätin majoittua tänne. Hinta oli 23 ekeä aamiaisineen tosi siistissä huoneessa, pyörä tallissa ja wlan käytettävissä. Ei ollut hinnalla pilattu.

Liekö syynä kuuma huone, pihviliha vai valkoviini, mutta Ibiksen hotellissa ei oikein uni tullut silmään. Siispä suunnittelin viettäväni seuraavan yön luonnonhelmassa eli leirintäalueella. Olin valmiiksi katsonut yhden kivannäköisen paikan joka oli vain parin sadan kilsan päässä Leipzigista lounaaseen. Siispä pöräytin sinne.

Vähän oli tylsän näköinen paikka ja sijaitsi vielä 700 metrin korkeudessa. Lämpötila oli puolen päivän aikaan vain vähän alle 20. Sanoivat että yöllä menee alle kympin. Siispä arvoin seuraavan varapaikan. Se oli suoraan etelään joen varrella.Paikka oli Campingplaz Ludwigsheide Bodenwöhr.

Vaikutti tosi kivalta paikalta joten ei muuta kuin teltta pystyyn.Kylästä löytyi myös marketti ja sieltä ostin mitä kuvittelin tarvitsevani illalla ja aamulla. Ajattelin tehdä pastaa. Ja mitähän siihen sekaan. No paahdoin vähän seesaminsiemeniä ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Tulosta ei kyllä pääse kehumaan. No tuli vatsa kuitenkin täyteen.

Vähän jänskättää miten täällä tarkenee yöllä mutta vielä ainakin on ihan lämmintä (klo 19).

Lubeckissä yövyin jo tutuksi käyneessä Hotel Herrenhof’ssa. Se on halpa ja kätevästi lähellä pääteitä.Käveleehän sieltä keskustaankin, mutta jos sinne haluaa niin voisi olla jossakin muussa halvassa hotellissa. Hotelli on rauhallisessa paikassa keskustan ulkopuolella ja sopi tällä kertaa hyvin.

Aamu alkoi kosteana mutta poutaisena, sillä aamukastetta oli runsaasti. Lämpötila oli 13 ja hetken harkitsin pitäisikö laittaa pikkuisen enemmän päälle. En kuitenkaan pannut ja päivä lämpenikin nopeasti kun pääsin liikkeelle. Kohteeksi oli valinnut Leipzigin joista en tiennyt yhtään mitään muuta kuin että se oli oikeassa suunnassa ja matkaa jotain 450 kilsaa. Ajattelin että turhaa alkaa ahnehtimaan heti alussa ja väsyttämään itseään.

Liikkeelle pääsin jotain ysiltä. Matkalla söin reissun ekan currywurstit ja se maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin. Vähän oli ennakkoluuloja kun reitti suuntautui entisen itäsaksan puolelle, mutta en huomannut juurikaan eroa. Tosin en oikein tarkkaan ole selvillä missä se raja oikein kulkikaan.

Perille tulin noin kolmelta (ihan ihmisten aikoihin) ja majoittauduin hotelli Ibikseen. Hikiset oli oltavat kaupunkiin tullessa kun kone puski lämpöä ja mittari kertoi muuten olevan 25 astetta. Aika perushotelli, jossa ilmastointi oli surkea, mutta muuten melko siistiä. Pyörän sain takapihalle piiloon. Tosin takapihan ovi on kuulemma rikki ja siksi aina auki. Nyt sitten tutkimaan itse kylää. On täällä ainakin Stasi museo mikä voisi olla kiinnostava.

Kävin ja oli just mennyt kiinni (klo 18). No olihan tuolla keskustassa muuten ihan kiva pamppailla. Ihan eläväinen vanha kaupunki täälläkin.

Sain kuin sainkin pitää hytin kokonaan eikä tullut kaveria. Sanoi täti respassa että useasti käy niin että ikkunattomat hytit ovat täynnä, mutta jos ottaa ikkunallisen joka on vähän kalliimpi niin saa olla yksinänsä vaikka on pelkkä miespaikka.

Hyvin vierähti siinä ilta ja sain pienen renkkaamisen jälkeen jopa satelliittitelkkarin toimimaan joten oli vähän ohjelmaa. Aika vähän on matkustajia verrattuna edellisiin reissuihin. Varmaan siksi että on tiistai ja jo syksy tulossa. Mitenkähän mahtaa olla talvella.

Heräsin aamulla normaaliin aikaan ja olin jo ennen kahdeksaa tutkailemassa miten saisi aamiaista. Olivat sitten muuttaneet systeemiä niin että ei ollutkaan aamiaista vaan brunssi, joka alkaa klo 9.30 ja päättyy 13.30. En malttanut odottaa niin pitkään ja nälkä kun oli niin ostin kahvilasta aamupuurot ja karjalanpiirakat jotta kestäisin hengissä lounaaseen asti.

Maisema oli muuttunut ulkona aika jännäksi. Ihan peilityyni, aurinko paistoi jostain, mutta oli hyvin tiheä sumu laivan tasolla. Tuoilla olisi kyllä aika vaarallista seikkailla pienveneellä, kun ei mitään nää ja vaan kuulee että laivoja menee ja tulee joka suunnasta. Tämäkin kulkee yli 20 solmua joten ei ainakaan purkkarilla ehtisi pois alta.

Päivän mittaan sumu kyllä hävisi ja päivä jatkui aurinkoisena. Päivä kului kirjaa lukien ja löhöillen. Melkein teloin nilkkanikin laivan portaissa, mutta onneksi ei käynyt pahemmin.

Laiva oli rannassa klo 22.15 Suomen aikaa. Pitkään piti tosin odottaa ennen kuin autokantta aloitettiin purkamaan. Odottavan aika tosin on aina pitkä